En kyllä usko rakkauteen

Ja kuitenkin naiseksesi puhuttelet. Jos ei ole rakkautta ja ajatukset muutoinkin kuin nuo sun, ei ole sinun naisesi. Onko edes ystäväsi? Vai ilmainen piika?

No naiseni puurtaa kotityöt.
Mie tienaan rahhaa.
Ihan hyvä se on, mutta jotenkin tekopyhä
eikä sen kanssa pysty rennosti juttelemmaan.
Kyllä me pussaillaan ja halitaan joka päivä
ja vaikka on 68v niin seksiäkin on 4-6 kertaa/kk.

Se on toveruutta yhdessä oloa tämän ikäisellä, näin leski-ukkelina olen vähän kade eikä uutta siippaa noin vain löydy tuskin enää löytyykään,

Ettepä löytäisi uusia enää, tuossa iässä ja syntiä olisi erota.
Siksipä. Papin tyttö, pakko antaa 4 - 6 kertaa kuukaudessa, muuten jumala tuomitsee.

Muuten. Huutaako se, orkkunsa ansassa? Teeskenteleekö?

Ihanteellista jos yya-sopimus on kiepurrettu rakkauden ympärille.
Muuta ei yhdessäolossa tarttetakaan. Noilla eväillä on hyvä elellä elämää.
Ja kun pikkuhiljaa kerääntyy yhteistä historiaa, niin ei semmosesta kovin helposti luovu. Ellei ole pakko.
Ja kun rakkautta pikkusen ruokkii sopivasti, niin sekin puoli on hanskassa.
Jos ihan kaikista asioista ei oman rakkaansa kanssa voi tai tahdo keskustella, niin voihan näistä asioista keskustella sitten jonkun vaikkapa sydänystävän kanssa.
Yhdessä elely on aikamoinen voimavara. Sen eteen kuitenkin tarttee pistellä tikkuja ristiin, eikä ruveta pitämään toista itsestään selvänä asiana.
Näin minun mielestäni.

posse pompperi poo
on näköjään rakastunu vaimoonsa, heh,heh, heee,
tuo purkaus paljasti sen,
posse pomppeli poo on vaan pikkusen epävarma rakastaako vaimo häntä yhtäpaljon,
nooh mä kerron,
kyllä se rakastaa sua paljon ainaki yhtäpaljon kuin sä häntä

Rakkauskin on niin monisäikeinen juttu ja on yksilöllistä, mitä itsekukin pitää rakkautena. Ei olisi kiva olla miehen kumppani, jolle olisin vain "seksiraamit" ja vaikka kokisi että samalla itsekin saan (käytän näin ronskia kieltä) ja ehkä saisi hänen siivellään jotain etua mitä yksin en saisi.
Kun mies ja nainen ihastuu ja rakastuu, niin on selvää ettei se valtava tykkääminen vuosikymmeniä tunnetasolla kestä vaan välistä voi tuntua jopa taakalta ja velvollisuudelta elää yhteiseloa. Onnellistenkin parien taipaleella tulee kausia että jopa inhoaa yhteistä arkea, mutta sitten taas tulee se jokin juju, että näin tämän pitää olla ja ne vastaoinkäymisetkin on luvattu tarpoa yhdessä.
Tunnen miehen joka sanoi että kun se akanpiru ei edes kuole, että pääsisi eroon. Sitten kun vaimo yllättäen sairastui ja sitten kuoli, niin eipä ollut kaukana etteikö mieskin päätynyt hautaan. Eipä tainnut koskaan toipua surustaan vaikka eli melkein kymmenen vuotta leskenä. Nyt ovat molemmat kuolleet.
Vuosien myötä urautuu tulee se jokin ettei ihan kaikesta voi jutella niin kuin silloin joskus seurusteluaikoina. Asioille kyllä voi tehdä ja mennä vaikka avioliittoleirille tai alkaa itse avautumaan. Ei vaadi sitä toiselta vaan alkaa itse jutustelemaan miltä tuntuu, niin siitä toinenkin alkaa sitten kertoilemaan.
Ja eikö se elämä sittenkin ole sitä että autetaan, tuetaan ja jaetaan arkea yhdessä.
Kun ollaan yhdessä, niin ei huomata toisen merkitystä. Eräs pariskunta oli kriisissä. Sitten mies joutui reissuhommiin ja oli viikon ja jopa kaksikin poissa kotoa. Silloin vaimo koki mitä on olla yksin. Ja se riitti sen parin ongelmien ratkaisuksi.

Kyllä se on vain niin
että naimisiin kun mennään
k a i k k i on yhteistä,
on todella törkeetä sanoa että joku on siivellä eläjä, hah hah,

molemmat j o u t u u aina panostamaan perheen hyväksi kaiken,
niin taloudellisesti kuin työn merkeissäkin,
ja lasten kasvatuksessa,

meillä oli kaikki yhteistä,
puolisoni tienasi enemmän palkan muodossa
sanoi leikillään
että hän on tulee minun siivellä,
se oli meidän / hänen huumoria, juu, ja minä hyrisin tyytyväisyyttä,

hän tajusi työmäärän mitä pienempi palkainen jouti
myös tekemään yhteisen kodin hyväksi,
surukseni nyt hän istuu pilven reunalla,
sieltä seuraa meikän jaksamista,

<<<yleensä ne kai käyttää kaikista pentuina raiskatuista tota tekopyhä-nimikettä - ollaan silleen sisäpuolelta kui teroitetull kepillä sörkittyjä
- ei mahda mitään kun kimppuunkäyjille ei ikänäs pärjätty
- joo ja koulunkin tähdetuoka maistuu tosi hyvältä - edullinen annos, jos muuten pystyy syömään - omaa jääkaappia en pitkään aikaan avannut kun sieltä kuului rapinaa - sanon vaan että hiiri pieni -hyvät joulun ja kevään ajat vaan sullekin - mukavaa että luonto on lähellä - ja tota katkernasorttista vääntöä - mitä ne pauhaa uskooistaan , tai tupakoista, viinoista - iänikusista rahapulistaan - eivät tosin koskaan niistä huumeittei kanssa läärääjistä
ja seksiensä kanssa vouhottajista - minä taian olla enemp tai vähempi päästänikin pipi - mutta sen johtuu enempikin siitä tosielosta
- silti voin minäkin sanoa että Luoja maan ja taivaan - olen silti elänyt vaikka
mitään kauhean tärkeää ja täydellistä - jos musiikinystävänä tekisin esm
soittimilla musaa 100-v Suomelle - jättisin kyl kaikki haisevuuden ylistykset
toissijaisiksi veisuksi ja keskiittyisin muihin aiheisiin.