Maailma on parempi nyt kuin se oli ennen. Sen täytyy olla, koska tekniikka tuonut elämäämme parannuksen, lisää vapaa-aikaa, vapauttanut rutiineista. Nykyään elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, kaikilla on ruokaa ja katto päänsä päällä. Voimme matkustella, ostella, tyydyttää luotuja kulutustarpeita, Burberryä, Mullberryä, Bossia ja Cuccia. Aaaahhh.... elämme onnelassa. Lapsemme ovat korkeammin koulutettuja kuin me, luovat uran, kansainvälistyvät, saavat rahaa, kohtaavat unelmien puolison. Miksi me kuitenkin valitamme, eikö meille mikään riitä. Kaipaatko takaisin menneisyyteen, perheyhteisöihin, agrikulttuuriin ja hevoskärryihin? Et voi olla tosissasi. Minusta tuntuu että sinä et yritä tarpeeksi. Hyppää mukaan oravanpyörään. Tee töitä, opiskele, hanki hyvä puoliso ja opeta häntä. Emme ole liian vanhoja tässä iässä jottemme voisi muuttua mallin mukaiseksi, luultavasti olemmekin. Jump on the bandwagon. Kuka enää kapinoi?
Get on, hyppää oravanpyörään
KalleGraniitti
12900
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ahaa, haastat arvokeskusteluun. Ovatko nämä sinun arvojasi oikeasti? Oletko miettinyt kuka maksaa laskun tästä kaikesta, kokemuksieni mukaan maksumies löytyy aina. En usko että ihmiset ovat nykyään yhtään onnellisempia kuin 3000 vuotta sitten, kaikesta tekniikasta ja kehityksestä huolimatta.
Niin, mikä on tavoite? Kehitys on vääjäämätöntä ihmiselle, niin meidät on rakennettu. On kait siis turhaan haikailla kivikauteen vaan hyväksyä tämä kaikki osana suurempia linjoja. Vai olisiko se muutettavissa? tekeekö tekniikka meidät luonnon voittajiksi. Onko kahden tuhannen vuoden kuluttua ihmiskunnasta jäljellä vaim muutamat superaivot purkeissa, koneiden ruokkimana. Ei tarvitse lisääntyä ja elämä on ikuista. Siellä ovat ikuistettuina iänkaikkiseen elämään parin kolmen entisen pääkapitalistin ja USA:n presidentin aivot. Ei muita ihmisiä,,, en tiedä sättäilevätkö aivot keskenään?????
Omia arvojani... paha kysymys. Täytyy miettiä.
En missään tapauksessa halua hypätä oravanpyörään, vaan elää omaa ja omien arvojeni mukaista elämää. Nyt elämässä on lähes kaikki mitä tarvitsen ja se mitä ei ole, tulee aikanaan :) Omana itsenään on parempi olla kuin hakea malleja ja rooleja mailmalta!
En kaipaa menneisyyttä, vaikka siellä oli paljon hyvääkin minkä "hyvinvointiyhteiskunta" on vienyt lähes kokonaan pois, perheyhteisöt ja ne hevoskärryt:))
Onhan näitä kapinoitsijoita, kaikenlaisia viherpiipertäjiä tai mitälie muita outoja donquijoteja taistelemassa tuulimyllyjä vastaan. Mutta kukas heitä nyt vakavasti ottaa, ja pienetkin ylilyönnit on helppo kääntää sellaisia luusereita vastaan. Harva taloudellisesti turvattua elämää haluaa sellaisia kummajaisia edes tuntea, saati ystävikseen ottaa. Enintään säälittelevät hetken, voi voi, mutta onhan minulla itselläni sentään asiat hyvin. Kun ON sentään asunto ja auto ja... Helpompaa on, kun ei riskeeraa oman (?) arvomaailman kyseenalaistamista. Kun pysyy samoin "ajattelevien" ihmisten joukossa (sama sosiaalinen status) , ei tule edes ajatelleeksi, että kuka tai ketkä sen arvomaailman ovat loppujen lopuksi luoneet, ja miksi? Kenen hyödyksi? Ja mikä on loppujen lopuksi kaiken hinta?
Esimerkki: Teet työtä lujasti että saisit omaisuutta, jota arvostetaan. Vieraat ihmiset kasvattavat lapsesi, jotka epäonnistuvat (oikeiden arvojen puutteessa?) tavalla tai toisella omissa ihmissuhteissaan, ja lopulta katkeroituneina materialisteina tappelevat perinnöstä. Olisiko tämä kulutusyhteiskunnan luoma frankestein?
Mitä ihminen oikeastaan tarvitsee? Valittaminen voi johtua siitäkin, että emme oikein ole selkiyttäneet tarpeitamme itsellemme. Markkinatalous syytää malleja toisensa jälkeen, konsepteja onnelliseen elämään. Lähinnä tuo "omistamisen kautta onneen" taitaa olla se punainen lanka nykyään? Voi heitä, joilla ei ole siihen varaa... :(
* * * Kunhan taas heittelin, ei herneitä nenään, kiitos... ja sorry, KalleG, jos tapoin hyvän aiheesi :( Lähdenkin tästä keräilemään pulloja ;)
Osaatko kertoa mitä ne sinun omat arvot ovat ja mitä koet itse että ovat yhteiskuntamme arvot?
Uskotko parempaan tulevaisuuteen maailmassa? itselläsi?
Oman elämäni arvot ovat lähtösin ihmisarvosta, sen kautta pohdin mailmaa, yhteiskuntaa, työtäni,perhettäni omaisia ja ystäviäni ja kaikkea siihen liittyvää. Sen kautta myös itseäni; naisena, äitinä, työntekijänä ja ystävänä sekä myös oikeuksiani ja velvollisuuksiani edellisiin.Niitä kuitenkaan nyt en ala syvällisemmin pohtimaan tässä.
Yhteiskunnan arvomailma on hukassa vaikka siinä kehitystä on tapahtunutkin, paljon kuitenkin parantamista vielä on, vaikka onhan meillä Suomessa asiat hyvin verrattuna moneen muuhun.
Uskon parempaan huomiseen ja tulevaisuuteen, niin itselleni kuin koko mailmalle. :)
Maltaan ystävä on ohranjyvän ytimessä, älä ole huolissasi. Onks sun mielestä sun arvot kohdallaan vaan yritätkö olla ajattelemasta sitä/niitä. Mihin me ollaan menossa? Onko suuta oikea ja tuoko se onnellisuutta? Mikä asia on pieni ja mikä iso?
Arvomaailmanne taitaa tulla tuota Amerikan uskovaisista oikeistopiireistä ja pohjoismainen hyvinvointimalli tallaantuu? Rahahan kait taustalla on ja uskonto, politiikka.
Pahus, ei yhtään olutta kaapissa...
Niin, mähän en tuossa aiemmin paljastanut välttämättä mitään omista arvoistani. Asetin vain osittain kyseenalaiseksi koko helvetillisen, markkinavoimien hallitseman systeemin. Suunta ei välttämättä ole oikea, mutta ei mulla ole toimivampaa vaihtoehtoa esittää tilalle, valitettavasti. Olen aikanani tapellut omalla, kapealla sektorillani tuulimyllyjä vastaan, mutta (riittävästi takkiin saatuaan) vanha ei enää jaksa.
Arvot taitavat itse kullakin kalibroitua iän myötä, toki muutoksetkin ovat mahdollisia. Usein asennemuutos vaatii jotain dramaattista, vaikkapa perheen ja/tai terveyden menettämisen.
Ihminen ei oikein opi, ennenkuin sattuu :(
Enimmäkseen yritän olla ajattelematta asiaa, oma elämä on sen verran hankalaa, etten tarvitse enää maailmantuskaa kannettavakseni. Jotain ajatusmalleja on tietty hyvä vähän hahmotella pohjaksi. Jos vaikka lapset joskus sattuisivat kysymään iskältä.
Niin, tyhjiä pulloja olin lähdössä keräilemään... lasin kierrättämisestä jopa maksetaan nykyään hieman :)
Kyllä se palautusmaksu taitaa olla siinä maksetussa hinnassa, joten ei siitä kierrättämisestä mitään makseta, antavat vain kertaalleen maksettuja takaisin. Lasisen pullon ikä voi olla 5-13 vuotta! Tuo hämmästyttää yhä!! ja se, että Suomessa palaa yli 90&:a palautuspulloista kiertoon takaisin.
Ollaankohan maailman parhaita? ;)
Eikä se mitään haittaa että on niin kiire oravanpyörään, että eläminen unohtuu, sen voi hoitaa sitten eläkkeellä! Eihän se sepelvaltimotauti tai dementia minulle kuitenkaan iske.. Mutta minkä ihmeen takia lapsia kiinostaa perintölait? :))
isket vähän puukkoa kylkeen, auts..... mutta olet oikeassa. Toisaalta elämistähän voi tehdä suoritepainotteisesti vapaa-ajalla, eikun spinningiin vaan... kyllä mainosvoimat tietävät mikä sulle on parhaaksi. Mitä eläkkeellä.... ei meillä ole varaa. Joskus tuntuu että sopiva määrä dementiaa olisi hyväksi. Mikähän on lapsiemme tulevaisuus, paraneeko polvi pojasta? Mitkäs sun elämän suuntaa ohjaavat arvot ovat? Oletko toisinajattelija, ei kai?
Eikö se toisaalta ole hyvä asia että tarjontaa löytyy tekemisissä? Kun käyt spinningissä maksat samalla jonkun onnekkaan yrittäjän olemassaolon :) Positiivista asennetta, Kalle! Kyllä joku saa elatuksensa niillä mainoksillakin...
Ja lapset, siitähän on ollut puhetta että maallinen omaisuus vaan lisääntyy polvesta polveen. Jos emme saa periä vanhempiamme, olemme ainakin saaneet paremman koulutuksen. Se taloudellinen ahdinko on niitä suurempia stressintekijöitä mitä on, se vaikuttaa koko elämiseen. Ei edes aviollinen kriisi ole yhtä paha. Ajattele että meidän vanhempien sukupolvi usein tekivät useampaa työtä yhtä aikaa. Minun äitini teki välillä kahta työtä, tiedän perheitä missä äidit tekivät kolmea työtä. Aamulla lehtiä jakamaan, sitten kauppatiskille, illalla kotona hanslankari-hommia. Nauti sinä vaan spinningistä :))
Se suorite/tuottavuus-painotteinen yhteiskunta on kyllä vähän vinksallaan, ja kaikki vaan sen takia että ihmisiä pitää kontrolloida. Minun nähdäkseni nämä tuottavuus-ajatukset ovat syntyneet siitä, että yhteiskunnassa on siivellä eläjiä, he ovat tekevinään töitä ja nauttivat samat edut kuin he jotka oikeasti tekevät. Tämä suorituspainoitus on sama kuin toistemme kyttäämistä. Ja minusta aivan turhaan, ei meillä kaikilla ole samat resurssit hoitaa töitä. Jos nyt joku haluaa siiveillä, siitä vaan, minulle tehty työ tuo hyvän olon, vähän säälittää niitä jotka eivät osaa nauttia siitä puolesta elämässä. Hmm, meniköhän tämä loppuosa nyt vähän otsikon vierestä...