Milloin saa tehdä itsemurhan?

Kun nyt katsoo omaa menneisyyttäni, niin tietää, että tulevaisuus on samaa epäonnistunutta paskaa kuin menneisyys tähän asti.

Lapsuus meni aivan päin vittua kuten teini-ikä. Ikäkausi 20-30 vuotta oli yhtä suurta elämän tuhlausta. Käytännössä koko 10 vuotta meni niin vituiksi kuin elämä vain voi mennä.

Reilu 30-vuotiaana oli joku vajaa vuoden jakso, jota voi sanoa elämisen arvoiseksi. Sen jälkeen mentiinkin sitten koko ikäjakso tuone 40-vuotiaaksi niin surkeilla eväillä kuin ikinä vaan voi.

Nyt alkaa 50-v lähestymään ja viimeiset vuodet 4--ikäisenä ovat ollet yhtä suurta epäonnistumista vuodesta toiseen. Mikään ei onnistu ja käytännössä kaikki pyrkimykset kosahtavat.

Olen jo monta kertaa luovuttanut. Nostanut kädet pystyyn, että mistään ei tule yhtään mitään. Mutta elämä näyttääkin olevan yhtä suurta epäonnistumisen jatkumoa. Koskaan ei ole niin pohjalla etteikö pääsisi vieläkin syvemmälle. Joka aamu kun herää niin tietää, että päivästä tulee entistä pahempi katastrofi.

En osaa mitään, en ole saavuttanut yhtään mitään. Naista en viitsi edes ajatella vierelle. Just ja just pystyy elämään itse itsensä kanssa, mutta jos surkea rähjäinen mitätön minä pitäisi jakaa jollekin sellaisena kuin se on, niin eipä todellakaan huvita.

Mikään ei onnistu. Mitä tahansa yrittää niin tajuaa pian, että ei tästäkään tullut mitään. Hullun houretta ja typerää haahuilua kaikki tyyni.

Kunnon luovuttaja.

Milloin itsemurha on hyväksytty asia? Miksi se on niin kielletty juttu? Minä tiedän, että elämäni ei muutu enää yhtään paremmaksi vaan päinvastoin. Se menee samaa alamäkeä katastrofista toiseen. Heikkona hetkenä saatan saada jonkin "järkevän" idean, mutta hetken päästä se kaatuu.