Kun nyt katsoo omaa menneisyyttäni, niin tietää, että tulevaisuus on samaa epäonnistunutta paskaa kuin menneisyys tähän asti.
Lapsuus meni aivan päin vittua kuten teini-ikä. Ikäkausi 20-30 vuotta oli yhtä suurta elämän tuhlausta. Käytännössä koko 10 vuotta meni niin vituiksi kuin elämä vain voi mennä.
Reilu 30-vuotiaana oli joku vajaa vuoden jakso, jota voi sanoa elämisen arvoiseksi. Sen jälkeen mentiinkin sitten koko ikäjakso tuone 40-vuotiaaksi niin surkeilla eväillä kuin ikinä vaan voi.
Nyt alkaa 50-v lähestymään ja viimeiset vuodet 4--ikäisenä ovat ollet yhtä suurta epäonnistumista vuodesta toiseen. Mikään ei onnistu ja käytännössä kaikki pyrkimykset kosahtavat.
Olen jo monta kertaa luovuttanut. Nostanut kädet pystyyn, että mistään ei tule yhtään mitään. Mutta elämä näyttääkin olevan yhtä suurta epäonnistumisen jatkumoa. Koskaan ei ole niin pohjalla etteikö pääsisi vieläkin syvemmälle. Joka aamu kun herää niin tietää, että päivästä tulee entistä pahempi katastrofi.
En osaa mitään, en ole saavuttanut yhtään mitään. Naista en viitsi edes ajatella vierelle. Just ja just pystyy elämään itse itsensä kanssa, mutta jos surkea rähjäinen mitätön minä pitäisi jakaa jollekin sellaisena kuin se on, niin eipä todellakaan huvita.
Mikään ei onnistu. Mitä tahansa yrittää niin tajuaa pian, että ei tästäkään tullut mitään. Hullun houretta ja typerää haahuilua kaikki tyyni.
Kunnon luovuttaja.
Milloin itsemurha on hyväksytty asia? Miksi se on niin kielletty juttu? Minä tiedän, että elämäni ei muutu enää yhtään paremmaksi vaan päinvastoin. Se menee samaa alamäkeä katastrofista toiseen. Heikkona hetkenä saatan saada jonkin "järkevän" idean, mutta hetken päästä se kaatuu.
Lapsuus meni aivan päin vittua kuten teini-ikä. Ikäkausi 20-30 vuotta oli yhtä suurta elämän tuhlausta. Käytännössä koko 10 vuotta meni niin vituiksi kuin elämä vain voi mennä.
Reilu 30-vuotiaana oli joku vajaa vuoden jakso, jota voi sanoa elämisen arvoiseksi. Sen jälkeen mentiinkin sitten koko ikäjakso tuone 40-vuotiaaksi niin surkeilla eväillä kuin ikinä vaan voi.
Nyt alkaa 50-v lähestymään ja viimeiset vuodet 4--ikäisenä ovat ollet yhtä suurta epäonnistumista vuodesta toiseen. Mikään ei onnistu ja käytännössä kaikki pyrkimykset kosahtavat.
Olen jo monta kertaa luovuttanut. Nostanut kädet pystyyn, että mistään ei tule yhtään mitään. Mutta elämä näyttääkin olevan yhtä suurta epäonnistumisen jatkumoa. Koskaan ei ole niin pohjalla etteikö pääsisi vieläkin syvemmälle. Joka aamu kun herää niin tietää, että päivästä tulee entistä pahempi katastrofi.
En osaa mitään, en ole saavuttanut yhtään mitään. Naista en viitsi edes ajatella vierelle. Just ja just pystyy elämään itse itsensä kanssa, mutta jos surkea rähjäinen mitätön minä pitäisi jakaa jollekin sellaisena kuin se on, niin eipä todellakaan huvita.
Mikään ei onnistu. Mitä tahansa yrittää niin tajuaa pian, että ei tästäkään tullut mitään. Hullun houretta ja typerää haahuilua kaikki tyyni.
Kunnon luovuttaja.
Milloin itsemurha on hyväksytty asia? Miksi se on niin kielletty juttu? Minä tiedän, että elämäni ei muutu enää yhtään paremmaksi vaan päinvastoin. Se menee samaa alamäkeä katastrofista toiseen. Heikkona hetkenä saatan saada jonkin "järkevän" idean, mutta hetken päästä se kaatuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ole missään sanottu, eikö nostekäyrä elämässä voisi kohdallasi olla vielä edessä. Epäonnistumiskokemukset painavat mieltä pessimismiin, mutta ei silti kannata luovuttaa.
Ihmiselämä ei ole sittenkään loputtoman pitkä ja olemassaolollamme on täällä tarkoitus. Niin on sinunkin kohdalla. Et vain ole sitä vielä oivaltanut.
Oletko etsinyt yhteyttä Jumalaan? Siinä se juju on.
Ei mitään itsemurhia.Itsekin olen kyseisissä tilanteissa ollut.Aikanaan
meni luottotiedot pankkikriisin takia,niin sen jälkeen on voinut elää
niin kuin haluan.Kukaan ei voi tulla sanomaan mitä voin tehdä tai
mitä en.Oikeastaan olen kiitollinen näille herroille jotka tämän
tekivät,muuten olisin samassa oravanpyörässä työläisten kanssa.
Matti Nykäsen sanoin:Elämä on ihmisen parasta aikaa.
Ehkä sitten, kun olet ensin tehnyt kaikkesi jotta saat negatiivisen mielen maisemasi kääntymään positiivisemmaksi. Elämä on juuri sellaista miksi ihminen itse sen tekee ja ajattelee. Sinun ajattelutapasi ja asenteesi on väärä.
Positiivisen ajattelun kursseja löytynee ja ainakin kirjallisuutta aiheesta löytyy paljon. Kasvata ja kehitä itseäsi myönteisempään suuntaan.