Ajattelin vain kirjoittaa oman rakkauselämäni, ihan vain tässä näin ajan kuluksi. Uskon, että tämä tuskin on kovin kiinnostavaa, mutta kirjoitan kuitenkin =). Jos ei kiinnosta, älä lue =)
Ensimmäinen ihastukseni oli joskus kolmannen-neljännen luokan paikkeilla. Ihastukseni oli vuotta nuorempi poika (minulla ja tällä pojalla oli kerran viikossa yksi oppitunti yhdessä). Siinä koko lopun ala-asteen ajan tutustuin paremmin poikaan kun opettaja yritti saada nuorempia oppilaita kuriin. Ihastus syveni =). Njoh, sitten jouduin vaihtamaan koulua (ala-asteelta yläasteelle), poika jäi ala-asteelle, nuorempi kuin oli.. Seitsemäs luokka meni siinä, kun luokallamme oli oppilas, joka terrorisoi kaikkien muiden oppilaiden opiskeluita. Silloin kun tämä oppilas jätti minut rauhaan, haaveilin pojasta. Kahdeksannella luokalla oppilas tuli tuohon samaan kouluun ja meillä oli taas jotain yhteisiä (valinnaisia) tunteja. Silmäpeliä oli puolin ja toisin, mutta kumpikaan ei saanut mitään aikaiseksi. Viikkoa ennen ystävänpäivää koulussamme oli laatikko, mihin sai laittaa ystävänpäivä-kortteja jne., ja luottamusoppilaat jakoivat ne sitten ystävänpäivänä. Silloin sain ensimmäisen "rakkauskirjeen", jossa ei sitten ollut nimeä, mutta koska minulla oli tuon pojan kemiankirja (koulussamme kierrätettiin melkein kaikki kirjat), ja niiden kemian muistiinpanojen avulla sitten päättelin, että kirje oli pojalta. Mutta mitään eip' tapahtunut, olin/olen edelleen liian ujo, että olisin saanut mitään silmäpeliä suurempaa aikaiseksi. Yhdeksännellä eräs luokan juorukello sai ihastukseni selville ja "paljasti" sen ensin ihastuksen kavereille, sitten ihastukselleni. Hänen kaverinsa alkoivat pilkkaamaan ja haukkumaan minua koulun käytävillä aina kun näkivät minut (en ole todellakaan mitään kaunotar-tyyppiä, mutta ihastukseni on edelleen todella hyvännäköinen myös muiden kuin minun mielestä..). Suutuin ja päätin unohtaa ihastukseni.. ja ihastuin luokalleni olevaan poikaan. Muutaman kuukauden rohkeuden keräämisen jälkeen ehdotin tälle "kahvila-treffejä", tätä ennen meille oli ollut pientä silmäpeliä. Tämä ihastus antoi minulle rukkaset ja itse masennuin. Ihastus yritti sitten koko yhdeksännen kevään tuon ehdotuksen jälkeen tulla juttelemaan minulle, mutta aina kun huomasin nämä aikeet, kaivoin kännykkäni esiin ja soitin jollekin kaverilleni, olin loukkaantunut ihastukselleni. Yhdeksännen luokan jälkeen hän meni lukioon, minä toiseen lukioon.., ja päätin taas unohtaa ihastukseni.
Lukion ensimmäisenä vuonna huomasin erään pojan katselevan joko minua tai kaveriani äidinkielen tunneilla (ainoat yhteiset tunnit), mutta sitten muutaman viikon päästä huomasin, että minuahan se poika katseli. Aloin "tarkkailemaan" poikaa ja huomasin vähän ajan kuluttua ihastuneeni poikaan.
Yhteisillä tunneilla meillä on pientä silmäpeliä käynnissä.. Aina kun meillä samat tunnit ja odotamme opettajan tuloa, poika hakeutuu niin lähellä kuin vain voi. Ja tämä jatkuu edelleen, kumpikaan ei ole yrittänyt tehdä mitään aloitetta.. *huokaus*
Tässä oli kaikessa lyhykkäisyydessään =). Toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun.. =)
Ensimmäinen ihastukseni oli joskus kolmannen-neljännen luokan paikkeilla. Ihastukseni oli vuotta nuorempi poika (minulla ja tällä pojalla oli kerran viikossa yksi oppitunti yhdessä). Siinä koko lopun ala-asteen ajan tutustuin paremmin poikaan kun opettaja yritti saada nuorempia oppilaita kuriin. Ihastus syveni =). Njoh, sitten jouduin vaihtamaan koulua (ala-asteelta yläasteelle), poika jäi ala-asteelle, nuorempi kuin oli.. Seitsemäs luokka meni siinä, kun luokallamme oli oppilas, joka terrorisoi kaikkien muiden oppilaiden opiskeluita. Silloin kun tämä oppilas jätti minut rauhaan, haaveilin pojasta. Kahdeksannella luokalla oppilas tuli tuohon samaan kouluun ja meillä oli taas jotain yhteisiä (valinnaisia) tunteja. Silmäpeliä oli puolin ja toisin, mutta kumpikaan ei saanut mitään aikaiseksi. Viikkoa ennen ystävänpäivää koulussamme oli laatikko, mihin sai laittaa ystävänpäivä-kortteja jne., ja luottamusoppilaat jakoivat ne sitten ystävänpäivänä. Silloin sain ensimmäisen "rakkauskirjeen", jossa ei sitten ollut nimeä, mutta koska minulla oli tuon pojan kemiankirja (koulussamme kierrätettiin melkein kaikki kirjat), ja niiden kemian muistiinpanojen avulla sitten päättelin, että kirje oli pojalta. Mutta mitään eip' tapahtunut, olin/olen edelleen liian ujo, että olisin saanut mitään silmäpeliä suurempaa aikaiseksi. Yhdeksännellä eräs luokan juorukello sai ihastukseni selville ja "paljasti" sen ensin ihastuksen kavereille, sitten ihastukselleni. Hänen kaverinsa alkoivat pilkkaamaan ja haukkumaan minua koulun käytävillä aina kun näkivät minut (en ole todellakaan mitään kaunotar-tyyppiä, mutta ihastukseni on edelleen todella hyvännäköinen myös muiden kuin minun mielestä..). Suutuin ja päätin unohtaa ihastukseni.. ja ihastuin luokalleni olevaan poikaan. Muutaman kuukauden rohkeuden keräämisen jälkeen ehdotin tälle "kahvila-treffejä", tätä ennen meille oli ollut pientä silmäpeliä. Tämä ihastus antoi minulle rukkaset ja itse masennuin. Ihastus yritti sitten koko yhdeksännen kevään tuon ehdotuksen jälkeen tulla juttelemaan minulle, mutta aina kun huomasin nämä aikeet, kaivoin kännykkäni esiin ja soitin jollekin kaverilleni, olin loukkaantunut ihastukselleni. Yhdeksännen luokan jälkeen hän meni lukioon, minä toiseen lukioon.., ja päätin taas unohtaa ihastukseni.
Lukion ensimmäisenä vuonna huomasin erään pojan katselevan joko minua tai kaveriani äidinkielen tunneilla (ainoat yhteiset tunnit), mutta sitten muutaman viikon päästä huomasin, että minuahan se poika katseli. Aloin "tarkkailemaan" poikaa ja huomasin vähän ajan kuluttua ihastuneeni poikaan.
Yhteisillä tunneilla meillä on pientä silmäpeliä käynnissä.. Aina kun meillä samat tunnit ja odotamme opettajan tuloa, poika hakeutuu niin lähellä kuin vain voi. Ja tämä jatkuu edelleen, kumpikaan ei ole yrittänyt tehdä mitään aloitetta.. *huokaus*
Tässä oli kaikessa lyhykkäisyydessään =). Toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun.. =)
Vastaukset 5
Vanhimmat
heips..
luin juttusi loppuun sillä minäkin kirjottelen tänne aina sillointäkköin juttuja jotka e.v.v.k ketään.. mutta toivottavasti se ei ketään haittaa.. (:
kuitenki.. tällä hetkellä minulla on meneillään pientä silmäpeli juttua yhden pojan kanssa joka on luokallani.. (uusi koulu, uudet ihmiset, uusi luokka) (:
ihastuin häneen samalla viikolla kun tähän kouluun menein joka oli siis jo reilu 2 kk sitten.. nyt olen edennyt jutunkanssa siihen pisteeseen että ienten silmäpeli juttujen jälkeen ja päästyäni jonkinlaiselle kaveriasteikolle hänenkanssaan päätin lähettää hänelle viestin (joka ei ollut helppoa.. jännitti niin perkeleesti.. ) pyysin häntä myös ns. kahvilatreffeille.. ajattelin et jos se vaikka joku päivä lähtis mun kanssa kahville jonnekin ja voitais tutustua toisiimme paremmin.. siitä lähtien hän on takuulla tienyt että pidän hänestä.. (tai no siis viimeiset neljä päivää.. ) ja hän vastasi minulle että se ois ihan jees..
mitään päiviä ei olla sovittu ym.. että oikeastaan tällä hetkellä en tiedä antaako hän rukkaset vai lähteekö hän kahvittelemaan...
odottaminen on inhottavinta mitä tiedän mutta ehkä se pitää paikkansa,, "hiljaa hyvä tulee.."
No toi oli taas tota mun omaa liirum laarum pälä pälä tekstiä mutta sun kannattasi ehkä yrittää rohkaistua ja edetä tosta silmäpeli jutusta pidemmälle.. pyydät vaikka leffaan tai kahville tai hyvä kikka että pyydä että voisiko hän ehkä vapaa-ajallasi auttaa sinua äidinkielen jutuissa.. (mikäli kyseinen ehdotus on toteutettavissa..)
ja jos hän antaa rukkaset niin tziedät että hän ei ole sinusta kiinnostunut joten tuhlaat vain aikaasi hänee.. mutta jos hän rukkasien annon jälkeen huomaa möhlineensä ja haluaakin kanssasi treffeille niin älä ole kuukausikaupalla suuttunut. yritä uudelleen toteuttaa näitä treffejä.. ehkä hän vain ei ekalla kerralla ole tajunnut kuinka hyvä tyyppi olet..
tsemppiä sinulle ja ei musta varmaan mitään apua ollut tai jotain mut kaipa se on kiva ku edes joku vastaa.. :)
hips hips..
sori vielä noista kirjotus virheistä.. ei toi kymmensormijärjestelmä luonnistu multa vieläkään enkä jaksanut lukea uudelleen läpi ja korjata virheitä ennenku lähetin sen..
kaipa siitä tolkkua kuitenkin saa.. (:
Tässä näin koko ajan yritetään (taas kerran) keräillä rohkeutta..
Pitäisi voittaa ujous ja vain mennä juttelemaan..
Onnea vain sinulle =)
Kiitos onnen toivotuksista mutta tässä vaiheessa niistäkään ei taida olla enää mitään hyötyä..
Tyyppi vastas mulle kun kerroin hänelle sähköpostitse suoraan että pidän hänestä.
minulla kyllä oli ollut koko ajan tunne että homma ei tule onnistumaan mutta halusin hänen kuitenkin tietävän sen että pidän hänestä tosi kovasti..
No hän sitten vastasi minulle että olen hänelle vain hyvä kaveri enkä mitään sen enempää.. Minulla oli ollut sellainen tunne koko ajan että hän ei tunne minua kohtaa kuitenkaan mitään..
ja mitä tuo silmäpeli sitten oli.. ehkä hän vain aina huomasi että katsoin häntä ja minä taas luulin että hän katsoi takaisin..
Eli minä huomasin, kun hän huomasi minun katsovan häntä => luulin sitä silmäpeliksi.. (tai jotain)
Pakko vaan jotenkin saada nämä tunteet häntä kohtaan jotenkin haudattua..
ja tyytyä ystävän rooliin..
kyllä tää tästä.. ajan kanssa menee ohi.. toivottavasti :)
Mutta toivottavasti Sinä saat kohta rohkeutta ja menet juttelemaan ihastuksellesi...
toivottavasti sinulla lykästää paremmin...
onnea sinulle!!