Mä keksin ratkaisun.
Yleensä aina riidellään erotilanteissa lapsista, vaikka riita ei heistä johdu ja kumpikaan heistä ei halua luopua, ymmärrettävistä syistä.
Aina isin uusi nainen poikkeuksetta haukkuu lapset että äidin alinpaan helvettiin, niin siltä vältyttäisiin, jos tehtäisiin niin että sille naielle asetettaisiin lähestymiskielto miehen lapsiin. Isä saisi tavata lapsiaan aina kun haluaa, mutta ilman naisseuralaistaan. Näin se nainen ei voisi millään perusteella halventaa miehen entistä perhettään.
Tämä voisi koskea myös äidin uutta miesystävää, mutta vain siinä tapauksessa, jos alkaa ongelmia syntyä. Koska yleensä naisen uusi miesystävä hyväksyy vieraat lapset aina hyvin, mutta samaa ei voi sanoa isin uusista.
Voisi sitten isi ja se nainen perustaa uuden perheen, ja entisen perheen lapset saisivat olla ja kasvaa rauhassa, ilman häiriötekijöitä ja ainaista uusien naisten pilkkaa ja ivaa ja äidin halveeramista.
Yleensä aina riidellään erotilanteissa lapsista, vaikka riita ei heistä johdu ja kumpikaan heistä ei halua luopua, ymmärrettävistä syistä.
Aina isin uusi nainen poikkeuksetta haukkuu lapset että äidin alinpaan helvettiin, niin siltä vältyttäisiin, jos tehtäisiin niin että sille naielle asetettaisiin lähestymiskielto miehen lapsiin. Isä saisi tavata lapsiaan aina kun haluaa, mutta ilman naisseuralaistaan. Näin se nainen ei voisi millään perusteella halventaa miehen entistä perhettään.
Tämä voisi koskea myös äidin uutta miesystävää, mutta vain siinä tapauksessa, jos alkaa ongelmia syntyä. Koska yleensä naisen uusi miesystävä hyväksyy vieraat lapset aina hyvin, mutta samaa ei voi sanoa isin uusista.
Voisi sitten isi ja se nainen perustaa uuden perheen, ja entisen perheen lapset saisivat olla ja kasvaa rauhassa, ilman häiriötekijöitä ja ainaista uusien naisten pilkkaa ja ivaa ja äidin halveeramista.
Vastaukset 32
Vanhimmat
älä yleistä asioita! itse olen ainakin kaveri helluni lapsen äitin kanssa. ja rakastan helluni poikaa kuin omaani!
Ei aina noi äiditkään niin "fiksuja" ole! itselläni on kokemusta siitä! juuri tämä helluni ex... olemme olleet bilettämässä yhdessä muutaman kerran ja hän haluaa vaan puhua helluni ja hänen entisestä suhteesta... joten ei minunkaan tarvitse kaikkea kestää!? vai mitä olet mieltä!! Etvarmaan itsekkään haluaisi kuulla koko ajan juttuja nykyisen entiseltä ja heidän suhteestaan mikä oli ennen! Itse olen yrittänyt olla kaverina enkä koskaan ole sanonut pahasti vaikka olisi kuinka haluttanut...
Kyllä meillä meni niinpäin että miehen ex ja kahden ihanan lapsen äiti oli se riidanhaastaja ja mustasukkainen ym.Mulla ei ollut mitään häntä vastaan eikä lapsia,jotka pitivät suuresti musta ja mä heistä.Että äläpä yleistä!Elämä jatkuu eronkin jälkeen ja uusia kumppaneita tulee kuvioihin varmasti sekä isälle että äidille,jotkut eivät vain pysty asiaa sulattaan.Eikä sellaisen ihmisen kannata mennä yhteen miehen/naisen kanssa jolla on jo lapsia ja sitä kautta myös se ex,jos ei hyväksy että toisellakin on menneisyys.
Tämähän olisi hyvä ratkaisu!
Minä en tosin kuluta energiaani kenenkään ex-puolisoiden haukkumiseen tms.
Lapsikin on ihan OK! vaikken haluaisikaan hänen kanssaan aikaa viettää.
Ja saavat isän kanssa tavata ihan silloin, kuin haluavat.
Mutta kun kaikki meidän perheen riidat todellakin liittyvät lapseen, hänen olemiseensa ja yhteisiin elämisen sääntöihin.
Kylläpä olisi helpotus, kun tuo kaikki jäisi jokapäiväisestä elämästä pois!
Minä suostuisin hyvin helposti tuohon järjestelyyn, että mieheni tapaisi lastaan jossain muualla!
Ongelma on että mieheni ei kyllä tähän suostuisi!
Samoin meillä. Sopisi todella hyvin, ettei lapset tulisi meille ollenkaan. Isä voisi tavata muualla tai sit ei ollenkaan. Pysyköön pois meidän elämästä ja meidän kotoa!!!!
kuinka te voitte ajtella nuin? siis tosta saa sellasen käsityksen että olette vain kateellisia nykyisten entisille!! Älkää antako periksi vaan rakastakaa miestä ja lapsia ja näyttäkää exälle että teidän elämä on paljon parempaa entä kuin exän ja miehesi!
Näin ainakin minä ajattelen ja menee ihan hyvin.. kyllä monesti minäkin mollaan lapsen äitiä vaikka tuttu onkin vaikka olenkin väleissä hänen kanssa ei se tarkota sitä että olisin joku paras kaveri. ei todellakaan! sanon asiat suoraan ja hän tajuaa sen!tai ainakin luulen. Kannattaisi huomauttaa uutta anoppiasi siitä hää kuvasta ja sanoa kuinka paljon se loukkaa sinua! tai sano siitä miehellesi. minäkin olen sanonut että anoppilaan en lähde jos siellä ei kunnioiteta minua ihmisenä, eka helluni suuttui siitä mutta tajusi sen loppujen lopuksi. ja luulen että anoppiani kiinnostaa enemmän se ex entä kuin minä mutta vaan sen takia että on huolissaan lapsenlapsesta joka on suurimman osan ajasta äitinsä luona!
Nuin miten ajttelette että, ette halua olla tekemisissä nykyisen lapsien kanssa niin miettikää miltä lapsesta tuntuu kun ei koskaan nää isän uutta, kyllä niilläkin on tunteet. Älkää olko itsekkäitä!!!
Minä voin vallan mainiosti ajatella NÄIN:
Minulla ei ole mitään intressejä tai tarvetta mollata mieheni exää tai mieheni lasta.
He eivät merkitse minulle mitään, eivätkä kosketa minun elämääni millään lailla.
Mieheni saa ja hänen täytyykin tavata lastaan!
Minun ja mieheni väliset erimielisyydet tosin katoaisivat, jos MINUN ei tarvitsisi tavata hänen lastaan.
Olisi suunnaton helpotus, jos he tapaisivat jossain muualla, tai sitten minulla olisi olemassa jokin piilopirtti minne kadota tapaamispäivien ajaksi.
En todellakaan ole tullut ajatelleeksi "miltä lapsesta tuntuu, kun ei koskaan nää isän uutta"
????
Ei hän minua tule tapaamaan, vaan viettämään superviikonloppuja ISÄNSÄ kanssa!
En oikein ymmärrä mieheni logiikkaa tässä asiassa.
Hän haluaa, että olisimme "yhtä perhettä".
Asia tulisi toteuttaa niin, että VAIN MINÄ joudun sopeutumaan hänen ja lapsen "sääntöihin".
Minun mielipiteitäni ei oteta huomioon millään lailla.
Ei kai "yhtä perhettä"-kokoonpano toimi näin?
Olisin mielelläni ihan poissa koko kuvioista!
Jaksan kyllä odottaa mieheni huomiota sitten kun hänellä ei ole muita huomioitavana.
(Hänellä ei riitä huomiokykyä kahdelle)
Oletko miettinyt että ehkä lapsi haluaa tavata sinua todella!!!
mitä sitten kun hankitte yhteisiä lapsia? eikö silloinkaan miehen lapsi saa tulla teile vai? jätätkö yhteisen lapsenne miehelle ja lähdet "piilopirttiin"? on kyllä miehessäkin hieman vikaa jos ei osaa jakaa huomiota kahdelle?! sinun pitää vaan sanoa että asia on näin! jos asutte yhdessä tehkää yhteiset säännöt ja lapsen täytyy noudattaa niitä!
meillä ainakin toiminut hyvin!
ensin olin itsekkin hieman ulkopuolinen mutta kun sovimme asiasta ja säännöistä niin menee todella hyvin.. ootan taas sunnuntaita kun poika tulee meille annan kyllä ison halin ja pusun!! =)
En usko, että meidän tapauksessamme lapselle on mitään merkitystä olenko saman katon alla vai jossain muualla.
Ihan oikeasti hän tulee tapaamaan isäänsä!
Ei minulla ja lapsella ole minkäänlaista suhdetta, ruokapöytäkeskustelua lukuunottamatta.
Yhteisiä lapsia meille ei valitettavasti koskaan synny, joten niitä asioita ei tarvitse mietiskellä. Omaani (kun sellaisen saisi) rakastaisin kyllä varmasti!
Mieheni lapsesta ei tule minulle omaa...ei ainakaan ole syntynyt mitään sen kaltaisia tunteita!
Näistä säännöistä ja muiden huomioon ottamisesta on puhuttu ja puhuttu.
Siitähän ne riidat meillä syntyvätkin.
Mies ei näe asiaa minun kannaltani, eikä itseppäisyyttään halua osoittaa minkäänlaista ymmärtämystä.
Tämän asian kanssa minä vain joudun elämään...koska kaikesta huolimatta rakastan miestäni, ja haluan elää HÄNEN kanssaan.
harmi vaan kohtaloasi! etei miehesi ymmärrä.
on saatanasta.
Miten olis tällainen:
Mies tapaa lapsiaan, sukulaisiaan, ystäviään YKSIN.
ja Nainen tapaa myös sukulaisiaan, ystäviään YKSIN.
Ei kenekään tarvitse hiippailla "lasipalasilla", varoa tietyistä aiheista puhumista, tietyistä ihmisistä puhumista.
Kaikki saisivat hengittää.
Eikä mummojen tarvitsisi piilotella poikansa hääkuvaa numero I ain kun uusi miniä tulee kylään.
Ei olisi ns. virtahepoa olohuoneessa tälläkään saralla.
Mun mielestä aivan miten vain kunhan exät ja nyxät eivät tapaa, eikä nyxä exän lapsia, eikä exä nyxän lapsia eikä exä ex miehen nykyisiä lapsia eikä muitakaan ykx kax lapsia ....tuliko seleväks, ei se niin vaikeeta oo, eihän?...
pitääpä olla katkera kun on taas mies lähtenyt lätkimään tuollaisen akan luota, ei kyllä mikään ihme...katso peiliin ja mieti kenessä se vika taitaa olla, ei se ole aina niissä uusissa naisissa, kyllä se on yleensä niissä exissä jotka sitten yrittää tehdä muiden elämästä helvettiä jopa lasten kustannuksella...ei ihme ettei ne uudet naisetkaan kestä sellaista, vaikka vikahan ei ole lapsissa vaan lasten äideissä!
olen samaa mieltä!
Minä kyllä haluaisin että isi tapaisi lapsiaan kahden kesken.Ihanaa kun saisi olla viikonlopun yksin ilman niitä muksuja. Mutta kun isi haluaa että olemme yhtä, suurta perhettä kaikki.
Pitäsköhän teidän miettiä suhdetta pikkusen pidemmälle jos haluaa olla viikonloput yksin ja lapset ei sa tulla kyäileen!!!!
Oppikaa ny hyvät ihmiset se että lapset eivät ole leluja! ne pysyvät koko loppu elämän isän sydämessä ja ovat varmasti rakkaampia kuin tuollaiset omahyväiset!!!
Mitäs sitte kun saatte yhteisen lapsen? kiellättekö isää olemasta entisen naikkosen lasten kanssa vai laitatteko hänen mukaansa sitte sen teidän yhteisenkin? Jotta saat olla yksin viikonlopun!?
"Ihanaa kun saisi viikonlopun olla yksin ilman niitä muksuja"! Kuka sen estää ettet voisi olla yksin? Kuka sua pakottaa elämään parisuhteessa? Toi on aina tuollaista katkeruuden ja kehun sekoitusta.
Katkeruutta sen takia, että itsellä ei ole lapsia, ja miehelle omat lapsensa ovat tärkeimmät, eikä haluu sun kanssa enää lisää, ja itsekehua, että on riistänyt jonkun perheellisen rassukan ja sekoittanut muidenkin kuin oman elämän.
Se vielä että on todella väärin puhua perheestä! Lapsilla on perhe, et sinä kuulu heidän perheeseensä millään tavalla.
ei kateeksi käy teitä yh-äitejä! Voi miten katkeraa tekstiä, ihan meinaa sääliksi käydä. heh!
Just joo! Minä olen se uusi nainen miehelle ja en tosiaankaan hauku mieheni lapsia. Miksi tekisin niin? Eikö järki sano jo, että lasten vanhemmat ovat ne jotka sopivat yhdessä lastensa kasvatuksesta ja se uusi tukee puolisonsa arkea nin hyvinä kuin pahoina päivinä käyttäen rakentavaa keskustelua, ei syytellen lapsia. Et muuten tosiaankaa ole sitten kuin itsekkin se eX.
Lasten vanhemmat sopivat säännöt. totta. ja niin pitää olla. mutta toisaalta, jos lapsi viettää aikaa "nyksän" kodissa, lakkaako koti olemasta nyksänkin koti näiden vierailujen ajan? Silloinko hänen pitää omassa kodissaan "tukea puolisonsa arkea"!? voi hyvät hyssykät, palvelijallehan tuollainen sanavalinta sopii!
Meillä ainakin molemmat "tukevat toistensa arkea", ihan tasapuolisesti. Minä en ole tässä kodissa tukemassa mieheni ja hänen lapsensa suhdetta, vaan elämässä elämääni miehen kanssa, jolla on lapsi. Asioista puhutaan - yleensä homma menee niin, ettei mieheni kunnioita meidän yhteisen kodin sääntöjä (silloin kun lapsi on meillä), vaikka ne on yhdessä sovittu. Sitten puhutaan taas lisää.
Jos siis lapsellisen miehen nyksänä oleminen ei olekaan helppoa ja herättää negatiivisia tunteita, ei se mielestäni ole väärin. Ihmisellä on oikeus kaikenlaisiin tunteisiinsa. Pääasia kai kuitenkin, että pitää järjen kädessä ja purkaa tunteitaan jollekin muulle kun lapselle!
Sillon kun lapsi on isänsä luona, sillä uudella naisella ei ole mitnkäänlaista sananvaltaa, siinä kodissa. On isän ja lapsen yhteinen asia, mitä ja miten toimitaan. Kaikkien puolelta on silloin parasta sen uuden naisen lähteä vaikka kävelylle tai kapakkaan ja antaa rauha isälle ja lapselle.
Ei se lapsi osaa niiden vaihtuvien naisten seurassa olla isän kanssa ja nauttia siitä seurasta jos siinä joku vieras pyörii.
Isän on oltava lapsen kanssa 100 %:sesti ja uudet ovat ilmaa. Jos isä todellakin kunnioittaa lastansa, se on vain teidän hyväksyttävä mukisematta, lapsen sana on laki!
Mistähän ihmeen vaihtuvista naisista puhut? Minulla on eron jälkeen ollut jo 10 vuotta sama nainen ja siinä välissä ei ketään muuta.
Lasten äidillä sen sijaan näitä "setiä" riitti niin, ettei laskemiseen taida varpaatkaan riittää.
...maailmaan ja miehiin katkeroitunut yh:n haaska vaan purkaa pahaa mieltään täällä... kannattaa vaan sivuuttaa :)
Ensinnäkin joku on ottanut nimimerkkini käyttöön!!! Häpeä!
Mutta nyt asiaan!!!
Kun mieheni lapsi on meillä on minulla todellakin sanavaltaa!!!! tämä on myös minun koti! Minä täällä siivoan pesen pyykit hoidan laskut jne...
Lapsi asuu meillä aina kaksiviikkoa ja sitte kaksi viikkoa äitinsä luona! Siellä on omat säännöt siellä voi vaikka paskantaa lattialle tai sohvalle niinkuin on tehnyt, mutta meillä ei sellainen peli vetele! Kyllä järki pitää olla päässä lasten kasvatuksessa!
Ja jos isä löytää uuden niin silloin lapsen asiat kuuluu myös uudellekkin ja jos äiti löytää uuden niin lapsen asiat kuuluu hänenkin uudelle!
Nykyään pitäisi tehdä testi onko valmis vanhemmaksi ja mitä jos ero tulee sitä pitää käsitellä ennen lapsen hankkimista!!!
Nykyään tämä vanhemmuus on niin muotia että peruskoululaisetkin on maha pystyssä!!!
itse olen 20 ja minulle riittää toistaiseksi kyllä helluni lapsi koska tiedän sen itse että äidiksi minusta olisi todellakin mutta ei kuitenkaan. Hankin ensin ammatin ja sitte vasta lapset! ettei tarvi soskun luukulla häpeissään kerjätä rahaa.
Eikö tää ikinä lopu? Lapsesta tehdään kotona paskantava kakara, ja nää isin uudet tyttöystävät on sitten kerrassaan loistavia ja osaavat hommansa? Huh... aina vaan paranee.
Täytyy sanoo että on siinä isällä päässä vikaa, jos antaa naistensa määräillä omaa lastansa miten sattuu. Se ei kuulu heille sen paskan vertaa.
Kenenkään vieraan lapsen asiat ei kuulu ventovieraille, täälläkin on siitä mojuttu koko vuosi, ja olen täsmälleen samaa mieltä.
No ei ihme ettet ymmärrä lapsista mitään kun lapsi olet vielä itsekkin, myöhäisessä murkku-iässä oleva pelle!
Hanki ammatti joltain lastenhoitoalalta kun olet kypsä valmistumaan ammattiin, sulta menee varmaan vuosia siihen, että jotenkin voisit lasten maailmaa ymmärtää, tai toisaalta olis parempi, että et kajoaisi lapsiin ollenkaan, jottei trauma pääse liian syväksi. Toi pyykkäri varmaan sopisi sulle...!
Ja hah.
Meillä mieheni kyllä olettaa, että minä hoidan/pesen/puen ja komentelen hänenkin kakaroitaan silloin kun meillä käymässä ovat.
Ja ihan vain siksi, että olen se perheen toinen aikuinen ja jo lasten OMAN turvallisuudenkin kannalta.
Kyllä minä komennan näpit pois kuumalta hellalta tai uuninluukusta. Samoin komennan ulkoa sisälle, jos pihalla reuhotetaan ilman takkia ja lakkia. Ja komennan ylös vedestä silloin kun pikku-uimarit ovat jo aivan sinisiä. Ja komennan kyllä, jos toinen penska lyö toista. Ja jos meinaavat jäädä auton alle, ja, ja, ja...
Vai pitäisikö antaa mennä vaan ja selitellä, että "vanhempiensa vastuullahan nämä ovat! Olisi isi katsonut oikeaan aikaan oikeaan suuntaan!"
ensinnäkin iiris on oikeassa!
Itse asiassa minulla on jo ammatti ja olen ylpeä siitä! ja toiseksi olen hoitanut lapsia alaasteelta asti!joten enköhän tiedä miten niitä hoidetaan jne. Ja itsekkin olen avioero lapsi joten kyllä minunkin isä puoli ja äitipuoli on minua komennellut! Juuri siksi koska on toinen vanhempi! Murkku ikä on jo menny aikoja sitte että tiedoksi vaan.
Ja rakastan helluni poikaa aivan suunnattomasti. Hän on niin ihana.
Ja pyykkäriksi en rupea se on vaan minun hommani kotitöissä. Ja kyllä minä komennan lasta jos siihen on aihetta eikä edes lapsen äitillä ole ollut siihen mitään valittamista. Kaippa hän olisi siitä sanonut jo, kerta kavereita ollaan.
No ei se nyt niin yksioikoista ole, että yh-äidin uusi miesystävä automaattisesti ja ilman valituksia ja ehtoja hyväksyisi ne "uudet" lapset!!
Kyllä myös uusperheen miehillä on vaikeuksia hyväksyä naisen edell. liiton lapset, lasten isä ja isän puoleinen suku.
Samoin lasten äidillä , silä yh:lla, on aika usein vaikeuksia hyväksyöä että isällä on elämää eron jälkeenkin - kuten tässäkin kirjoituksessa ilmenee!
Erossa pitäisi näille exille säätää määräys, että ex-kumppanin uutta elämänkumppania ei saa haukkua lapsille!!!!
sinä juuri se exä, joka ajoi mieheni ulos yhteisestä kodistanne häädön uhalla, ilman mitään muuta syytä kun se, että SINÄ haluat eron.
Se joka sanoi, ettei ikinä saa tavata lastaan.
Se ,joka halusi miehen heti takaisin, kun kuuli, että on löytänyt kumppanin vierelleen.
Se exä, joka kättä pidempää kädessä huitoo exmiestään kun tulee lastaan hakemaan (oikeuden päätöksellä).
Se joka valittaa kun ei ikinä rahat riitä ja kuvittelet, että me kieritään rahoissa.
Minäkin olen erään miehen exä, jätetty ja petetty, minullakin on lapsia,mutta ei se oikeuta minua exääni kiusaamaan tai haukkumaan. Hänellä on oma elämänsä ja minulla oma.
Sinun lapsesi kutsuu lapsiani veljikseen ja siskoikseen ja viihtyy meillä.Vääntää itkua kun pitää lähteä sinun luoksesi takaisin ,kun Äiti on vihainen ja huutaa, jos vain erehtyy meidät vahingossa mainitsemaan.
Oletko sinä se katkera, ilkeä exä, joka ei näe lapsensa surua kun olet aina vihainen.
Sinä halusit eron ja loukkasit exääsi pahoin, minä keräsin sirpaleet ja liimasin ne takaisin,
palautin hymyn exäsi kasvoille.
Lopeta jo se kiusaaminen, kun haluat eron tarkoittaa se ihan oikeasti sitä, että erotaan.
Kaikkein eniten kärsii sinun lapsesi, se jonka hyvinvoinnista sinäkin olet vastuussa.
HÄPEÄ aikuinen ihminen käytöstäsi ja katso peiliin.
Onko sulla noin kurjaa? Teksitstäsi huokuu että otit jonkun miehen säälistä, ja hän sinut! Molemmille teille oli käynyt tosi kurjasti, niin mikäs onkaan parempi tapa selvitä, kuin kaksi kovaa kohtaloa kärsineet yhdessä yrittävät paikata kolhuja. Onnea!
eikä tarvitsekaan olla. Minulla on elämä hanskassa ja suhteet entiseen elämään kunnossa.
Vaikka minut on jätetty (toinen on erossa yleensä jätetty ja toinen jättäjä,automaattisesti).Juttelen exäni kanssa sovussa ja olen edelleen tekemisissä exän suvun kanssa ja sovussa.
Minulla on ihana mies, komea, pitkä ja sellainen joka pitää samoista asioista kuin minä ja muutenkin "napakymppi".
Siksipä kai hänen exä on katkera ja tekee kiusaa (eniten omalle lapselleen) kun älysi mitä meni heittämään pihalle, onhan minun mies tylsä kun ei ryyppää ja räyhää ja juokse kapakoissa, onhan?
Minä en koe ,että minulle kävi kurjasti kun exäni lähti, se on osa elämää ja olin jo siitä toipunut kun nykyisen tapasin, ei se mikään kova kohtalo ole, senhän kokee jo puolet aviopareista ja avoerojahan ei edes tilastoida. Se on tätä nykyaikaa.
Halusin vaan kirjoituksellani pistää nuo katkerat exät (miehet myös) ajattelemaan mitä tekevät, kärsijä on yleensä se viaton lapsi.
Ei tarvitse selvitä mistään, kiitos vaan huolenpidostasi, elämä on juuri sellaista (lukuunottamatta huolta mieheni lapsen olosta) kuin pitääkin,onnellista ja mukavaa!!!!!!!
Pakko vähän oikaista noita yleistyksiä...
Ensinnäkin: poikkeuksia aina löytyy, mutta todellakaan aina EI "isin uusi nainen" hauku miehen lapsia ja entistä vaimoa alimpaan helvettiin.
Tiedän sen, koska olen "isin uusi" enkä ole milloinkaan mieheni lapsia haukkunut alimpaan h....iin, enkä myöskään isin entistä. Miksi minun niin pitäisi tehdä? Mitä varten?
Ei myöskään entisen mieheni "uusi" ole haukkunut lastani tai minua.
Eikö päähänne todellakaan mahdu sitä asiaa, että tosiaankaan KAIKKI vanhemmat eivät riitele lapsista tai hauku sitten eron jälkeen lapsellisuuksissaan entisen puoliskon uusia kumppaneita tai mustasukkaisuuksissaan uuden puolisonsa exiä ja lapsia.
Sellaista tapahtuu toki, mutta ei läheskään aina.
Tälle palstalle kirjoittavat ilmeisesti yleisemmin he, joiden asiat eivät ole sujuneet hyvin. Ja he jotka eivät ole päässeet yli eron aiheuttamasta kaunasta ja katkeruudesta, koska ovat tuollaisen kuvan onnistuneet antamaan uusperheistä.
Itse tiedän myös muitakin uusperheitä, joissa asiat ovat sujuneet ilman toisten mustamaalaamisia ja haukkumisia. Sen sijaan on keskitytty olennaiseen: luomaan turvallinen koti ja kasvamisympäristö lapsille. Sitä ei haukkumalla ja solvaamalla pysty tekemään.
Valoisaa kevättä kaikille!