Saako valehdella?

Jos valehtelet kerran minulle, menetät luottamukseni lopuksi ikää.
En välitä, enkä halua olla kanssani missään tekemisissä, vaikka käyttäydynkin edelleen suhteellisen kohteliaasti, jos tapaamme.

Luottamuksen voi menettää vain kerran.

Tuo sanonta oli meidän isoäidin käyttämä myös, kan vara ska man svara, när gammalt folk ljuger. Saattaa olla pitää vastata kun vanha väki valehtelee.

Hyvä sanonta! Tytär käyttää sitä minuun, ja tiedän silloin ettei hän ole samaa mieltä, mutta asia ei ole niin tärkeä että kinaamaan pitää ruveta. Lähinnä se on sitä, kunnioitusta, ei valehtelua.

Kaikkea ei ole pakko kertoa. Oisko se valehteleminen mun puolelta siinä. Jos tietää että se satuttaa, niin mitäs turhia ja tieten tahtoen.

Tottakai saa valehdella niin paljon kun mielikuvitus antaa myötä, niin paljon kunnes maine ja uskottavuus menee. Mutta aina löytyy uusia kohteita joille jatkaa valheellista kuvaansa.
Vain oikeudessa valan / vakuuksen / lupauksen varjolla ei saa valehdella.

hmp.f mainitsi kertomatta jättämisen.
Kun oma vanhempi valehtelee, niin lapsena ja vielä aikuisenakin jätin sanomatta, että nyt äiti/isä syötät pajunköyttä. Jäytämään jää, kun ei lapsena uskaltanut eikä sitten isompanakaan viitsinyt, kun tiesi, että siitä olisi seurannut hirveä räyhäys vanhemman taholta. Kai lapsi on lojaali omille vanhemmilleen itsensäkin kustannuksella.

Kukapa sitä normaalielämässä kieltääkään voi.
Aina kannattaa kuitenkin miettiä, mihin se voi johtaa.

Miksi haluat valehdella, kysy sitä itseltäsi.