Olen tekemässä juttua Silminnäkijään väkivaltaisista naisista.
Naisten harjoittama väkivalta on usein henkistä, mutta myös fyysistä esiintyy.
Miehet ovat turvakotien vaiettuja vieraita.
Etsin haastateltavia kyseiseen aiheeseen liittyen.
Eli miehiä, jotka ovat kokeneet suhteen väkivaltaisen naisen kanssa.
Jos sinua kiinnostaa aihe, tai haluat kertoa tarinasi ota yhteyttä.
Tai oletko nainen, joka olet harjoittanut suhteessasi väkivaltaa, henkistä tai fyysistä.
Miten suhteesta ja väkivaltaisuudesta eroon, milloin ymmärsit, että käytöksesi on tuhoavaa, mistä löysit apua.
Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi haastattelut voidaan tehdä anonyyminä.
Terveisin toimittaja Maria Tolppanen
e-mail: [email protected]
puh: 06-22981
gsm: 0400-871412
Naisten harjoittama väkivalta on usein henkistä, mutta myös fyysistä esiintyy.
Miehet ovat turvakotien vaiettuja vieraita.
Etsin haastateltavia kyseiseen aiheeseen liittyen.
Eli miehiä, jotka ovat kokeneet suhteen väkivaltaisen naisen kanssa.
Jos sinua kiinnostaa aihe, tai haluat kertoa tarinasi ota yhteyttä.
Tai oletko nainen, joka olet harjoittanut suhteessasi väkivaltaa, henkistä tai fyysistä.
Miten suhteesta ja väkivaltaisuudesta eroon, milloin ymmärsit, että käytöksesi on tuhoavaa, mistä löysit apua.
Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi haastattelut voidaan tehdä anonyyminä.
Terveisin toimittaja Maria Tolppanen
e-mail: [email protected]
puh: 06-22981
gsm: 0400-871412
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eukko yritti lyödä nyrkillä, kun olin sängyssä.
Mutta löi erehdyksessä sängyn laitaan. Käsi oli
mustana monta viikkoa.
Mulle ukko totes ylpeänä, että lyöt muuten helkkarin hyvin.
Rakastuttiin. Mentiin kihloihin. Morsian tuli raskaaksi. Minä lähdin toiselle paikkakunnalle opiskelmaan, morsian opiskeli kotiseudulla ja synnytti, kasvatti lastamme yksin. Minä kaukana kärsin huonosta omasta tunnosta ja rahanpuutteen vuoksi en päässyt läheskään joka viikonloppu kotiin rakkaitteni luo. Riuduin ja itkin yksin. Tein opiskelun ohessa pikkuhommia ja lähetin rahat kotiin. Itse söin kaurapuuroa aamusta iltaan (miksi silloin ei ollut nuudeleita?!?).
Silloin kun pääsin kotiin alkoi heti ovella syyttely ja syyllistäminen. Sitä jatkui koko viikonlopun. Tunsinhan ennestäänkin syyllisyyttä ja kaipuun tuskaa vaimoa ja lastani kohtaan. Lyötyä lyötiin. Yritin hyvittää poissaoloni kaikin keinoin. Siivosin, tiskasin, pyykkäsin, hoidin ja ulkoillutin lasta. halusin antaa vaimolle omaa aikaa. Syyttely jatkui vaan siihenkin saakka kun laukkuni kanssa suljin kotioven ja kyynelsilmin astelin yöjunaan.
Kun sitten kummankin opiskelu päättyi ja päästiin yhteen koko perhe tilanne meni aina vaan pahemmaksi. Mikään ei auttanut. Mikään ei tuonut iloa. Tein aina kaiken väärin. Lopulta en saanut enää edes koskettaa, ottaa syliin enkä kainaloon. Sitä jatkui vuosia.
Jossakin vaiheessa tulivat mukaan nyrkit ja kynnet. Olisiko johtunut siitä, että en enää jaksanut hyvitellä ja yrittää. En viitsinyt enää kuunnella huutoa ja syyttelyä vaan menin pois. Työpaikallakin aloin viihtymään aina vaan pitempään. Kotiin ei ollut kiva mennä. Ja aina tuli turpiin. Joskus rohkenin suojata itseäni tai tarttua raivoavaa ja raapivaa naista ranteista niin siitähän seurasi taas syyttelyä. Kerran jopa lääkärillä käynti ja ranteista löytyneet "väkivaltaisuuteni" aiheuttamat mustelmat (tosiasiassa itsepuolustukseksi jouduin usein puristamaankin häntä ranteista pahimpien hyökkäysten aikana).
Sitten en enää jaksanut ja ehdotin eroa. Arvaa vaan oliko se hänelle järkytys? En enää taipunut aneluun perua ero. Ja kun en taipunut ja ero tuli ei sen kylmempää olisi enää ollut suhtautuminen. Lastanikin pääsin näkemään melkein salaa.
Koko ajan rakastin niin että sattui. Eron jälkeenkin vielä vuosia.