Kaikki saa osallistua. Ihanaa, 7 kiloa on sulanut talven myötä kropasta pois. Liikunta on pudottanut vyötäisiltä ja persiistä rasvaa huitsin newadaan. Koiran kanssa lenkkeily palkitaan. Vielä kun tekee aamusella vatsalihasliikkeitä, alkaa lempifarkut mennä jalkaan. Jes! Lesken
Olen laihtunut ja kiinteytynyt
1lesken
24316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Seksiliikunta olisi tehokkaanpaa.
E-k-p
Mistä tiedät?
Lesken
Ai niin. Et muistanut eritellä, ketkä saavat osallistua tähän ketjuun?
N.t-h
Luepa tarkemmin. Kaikki saavat osallistua. Lesken
Onneksi olkoon!
Kuntoremontti olisi tarpeeseen, tämä talvi on jäänyt kuntopyörän ja muutaman kuntoiluvempaimen varaan. Parempi tuokin tietysti kun ei mitään.
En tykkää lumesta enkä kylmästä, talvet olen kuin karhu pesässäni. Nytkin kissan kanssa mökillä, katselen ikkunasta kun ilta alkaa hämärtymään.
m.m
Olen aina tykännyt talvesta enemmän kuin kesästä. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että ulkona olet ikäänkuin piilossa muilta ihmisiltä, kun on paljon vermettä niskassa. Kesällä olet vähissä kuteissa niin paljas. Lesken
Jatka samaan malliin ja nauti kevään odotuksesta.
hh
Yritänpä jatkaa ainakin lenkkeilyä. Kysyin tänään koiran isännältä, joko hän on bongannut pilkkireissuillaan uuden koiranhoitajan. Ei kuulemma vielä ole. Eli, jos isäntä löytää mieleisensä dooriksen, minua ei tarvita enää lenkittäjäksi hänen hurmurikoiralleen. Mutta en sure sitä tänään. Huomenna on uusi päivä. Lesken
Jos sinä tuota vauhtia jatkat laihtumista, niin laskeskelepa kauanko menee, ettei sinusta ole jäljellä muuta kuin hiukset.
Tosi hienoa. Tsemppaan. Ei ne ole pelkiltään ne kilot, mutta myös liikunta ja ulkoilu.
Tell
En kertonut alkupainoani. Sitä oli reippaasti liikaa. On vieläkin. Ennen minun paras ystäväni oli olohuoneessa nelijalkainen, soffa. Nyt se on ollut hurmurikoira. Lesken
Lievä ylipaino minullakin on taulukon mukaan. Mutta se on taulukko, se. Kuka lie keksinyt määrätä milloin ihminen on normaalipainoinen ja koska yli- tai alipainoinen.
Itseäni se ei häiritse, enkä aio kurittaa itseäni mitenkään laihtumisen takia, koska tunnen voivani hyvin tällaisenaankin. Muutamat kilot sinne tai tänne, niin yks hailee.
Kesällä on muuten vaan mukava kuljeskella tuolla pitkin rantoja ja metsiä joskus lainakoiran kanssa, joskus ihan vain yksinään. Toisen ihmisen kanssa en tykkää lenkkeillä, koska haluan pitää oman tahtini enkä jaksa kuunnella toisen hölötystä siinä vierellä häiritsemässä luonnon rauhaa. Harvoin sellaista kaveria löytyy, joka osaisi pitää turpansa kiinni, muut kuin koira.
Ihanaa kevät on tullut. Minulla ei ole ollut aikuisena pahemmin paino-ongelmia. Pakkaa tulemaan ne pari talvikiloa, mutta ne saa pois ihan vaivatta. Viis veisaan ulkonäöstä, mutta hyvä että paino pysyy vakiona. Jojoilu ei ole hyvä juttu varsinkaan tässä iässä: lihakset lähtevät ja läskit ja jänteet jäävät.
On hyvä saavutus saada liiat pois. Ja saa siitä iloita vaikka pukemalla nättejä vaatteita. Yhdyn iloosi.
reppuriika
Olen aina taistellut kilojeni kanssa. Tykkään herkutella ja se näkyy. Koin 40-vuotiaana valtavan ikäkriisin. Pudotin rajusti painoani lyhyen ajan sisällä. Näytin kanalalta, mutta en omasta mielestäni. Olin sairastunut anorektiaan. Kilot tulivat takaisin. Nyt kun olen yli kuusikymppinen, en ole enää niin kauheasti välittänyt painostani. Paitsi nyt ajattelee tosissaan terveyttään ja sitä että jaksaa itse kilonsa kantaa. Hoitolaitoksissa kun näkee lihavia ihmisiä, miettii, ettei ole helppoa hengittää ja istua pyörätuolissa ison massan kanssa. Lesken
Vai näytit sinä kanalalta... ;DD
Kukko-orrella
No saatoin näyttää kanalalta, mutta ehkä sittenkin kamalalta. Lesken korjaus.
Minua alkoi viime kesänä jo huolestuttamaan, kun paino putosi toista kymmentä kiloa viidessä kuukaudessa. Olin varma, että minulla on joku piilevä hiipivä sairaus, kun mielestäni söin ihan normaalisti.
Oikeastaan se on minulla jokakesäinen ilmiö. Talvella sitten tulee takaisin minkä on kesällä menettänyt. Johtuu luultavasti siitä, että kesällä vaistomaisesti liikkuu enemmän ja syö enemmän vihanneksia, kun alkaa tulla kotimaiset vihannekset kauppoihin.
Ehkä sä olet ollut entisessä elämässä karhu? Mä epäilen tätä itsestäni.
Talvella tosiaan saa olla tarkkana. Enemmän tulee "pesittyä" kuin kesällä. Ja namiskuukkeleiden kanssa saa olla tarkkana. Parempi laittaa pöydälle moodilla: saa katsoa, mutta ei koskea.
Olis tavallaan hieno tuote: sellainen laastari nenän alle missä olisi suklaan tuoksu. Aivot saisi tiedon = luulon, että nyt tulee suklaata, mutta ei muruakaan suusta alas. Siis ikäänkuin imppaisi. Vieroittuisiko. Tulisiko totaalikieltäytyjäksi. Yksi ziilo on yrittänyt koko talven ottaa yliotteen, mutta mä kuritan sitä. Viime kevään kepakkokävelyllä haihtuneet kilot pysykööt poissa.
On koirasta muutakin hyötyä, myös mieli keventyy lenkkeillessä ja koira on sitäpaitsi hyvä terapeutti. Kiva katsoa, kun tuo iltalenkin ja -safkan jälkeen niin tyytyväisen oloisena makoilee vieressä sohvalla. Vähän rapsuttelee ja se vastaa nuolemalla käden.
em
Koira on todella oiva terapeutti. Olen yrittänyt ottaa koirasta mallia siinä, että ei kannata hötkyillä, eikä surra huomista. Elää tätä hetkeä. Tänään tehtiin lenkkiä pidemmän kaavan mukaan, kun isäntä lähti pilkille. Koira heittäytyy yhdellä peltoaukealla aina hankalaksi. Lyö jalat jarruiksi, eikä suostu liikkumaan. 85 cm säkäkorkeutta ja 60 kg elopainoa. Ei mikään pikku haukku. Maanittelen, lahjon, kiristän, komennan. Vain taskussa olevat duonapit auttavat. Kun koira on omasta mielestään valmis, sitten se lähtee. Mennään aika haipakkaa monta kilometriä. Mieleeni hiipii ajatus, että eikö minun pitäisi olla pomo. No loppu hyvin. Koiran kanssa ollaan riehakkaita, kun päästään kotiin. Isäntä kiittää, jos on tullut pilkiltä. Lesken
Liikuntaa harrastava mies, koiran lisäksi toimisi tässä aloittajan projektissa.
Hienoa, että toimii ilmankin!
Itse vain laihduin liikaa koirani ja mieheni kuoleman jälkeen, itkin, en muistanut syödä, ei ollut nälkä eikä tarvetta lenkkeillä.
Vanhan kissan kanssa muutin kerrostaloon, nyt sekin kuoli. Yritän muistaa syödä, käydä ulkona, vaikeaa...
Nämä niin satuttaa. Sinullekkin kuuluisi edes joku kohtalotoveri, jonka kanssa
käydä lenkillä ja syömässä ym. Aaarrgghh... välittäkää toisistanne, ihmiset.
Oletko ajatellut vertaistukiryhmää. Toisen kuolema voi viedä surun myötä sairaalaan. Ryhmässä voi muilla olla samanlaisia olotiloja.
Varsinkin jos on vaikeaa edelleenkin.
Vaikka olen katteellinen niin yhdyn onnittelijoiden joukkoon ja toivon kohtuullista jatkoa ja ennen kaikkea pysyvyyttä saavutukseen!
Oletko käynyt luotettavassa kehon koostumusmittauksessa? InBody720 tulostaa seikkaperäisen tiedon kropasta ja on hyvä vertailupohja kehityksen seurannassa.
Eivät pelkät indeksit vaan se painon jakauma.
Itse olen onnettomassa asemassa koska painoni laskee keskimäärin 1kg/vuosi vauhtia. Vaihtelut viikon sisällä ovat helposti pari kiloa.