VÄRIVAMMAT
Laittakaa hyvät ihmiset, jos asiaa on, mustaa valkoiselle. Väreistä on haittaa.
Värisokeus on synnynnäinen, perinnöllinen vika silmän verkkokalvossa. Tytöillä se on
harvinaista, mutta yli 7% miehistä kärsii puutteellisesta värinäöstä. Lähes aina kyse
on puna-vihersokeudesta. Suomalaisista siis yli sadalla tuhannella on tämä haitta.
Lapsen värinäköä testataan neuvolasssa ja koulun terveystarkastuksissa. Vanhemmille
ei kuitenkaan ilmoiteta havaitusta vajavuudesta. Se paljastuu heille usein
yllätyksenä. Satunnaisesti virheet, joissa lapsi joutuu noloon asemaan, panevat
vanhemmat ihmettelemään, mistä on kysymys.
"Opetuksen kannalta olisi hyvä, että selvät punaviherhäiröt olisivat tiedossa jo
esikoulusta lähtien, jotta lasta ei ymmärrettäisi väärin. Näin lasta ei syytettäisi
tyhmäksi tilanteissa, joissa epäonnistuminen johtuu värien erottelun
vaikeudesta."(www.lea-test.fi) Valitettavasti värisokeat unohdetaan, ja heidät
hiljaa syrjäytetään koulussa ja työssä. Tarkka värinäkö vaaditaan lähes aina.
Kun väsisokeudesta vaietaan, sanomalehtikin painetaan pian vihreällä musteella
punaiselle paperille. "Kaikille tarkoitetussa informaatiomateriaalissa ei saisi
esiintyä kuvioita tai tekstejä, joiden ymmärtämisessä näiden kahden värin
erottamisella on olennainen merkitys." (www.lea-test.fi) Internet on värisokealle
vaikea paikka. Tosin kaikista www-sivuista tarkkanäköisinkään ei saa selvää.
Värisokea henkilö ei yleensä edes tiedosta heikon suoriutumisensa todellista syytä.
Lapsen värisokeus ei aina tulle ilmi edes värien nimiä opetellessa. Vasta toistuvat
virheet tai värinäkötesti saavat henkilön itsensä käsittämään mistä on kyse.
Opettelemalla jo nuorena käyttämään yksinkertaisia apuvälineitä, värisokea
menestyisi paremmin opinnoissa ja työtehtävissä. Värisokeiden lasten vanhemmille
pitäisi heti antaa tieto, ja neuvoja siitä, miten ongelmaa on paras käsitellä.
Värisokeille ja heidän vanhemmilleen pitäisi saada oma tukijärjestö. Myös
nettipalsta, jossa voi jakaa selviytymiskeinot, kommellukset ja kokemukset,
olisi tarpeellinen.
Laittakaa hyvät ihmiset, jos asiaa on, mustaa valkoiselle. Väreistä on haittaa.
Värisokeus on synnynnäinen, perinnöllinen vika silmän verkkokalvossa. Tytöillä se on
harvinaista, mutta yli 7% miehistä kärsii puutteellisesta värinäöstä. Lähes aina kyse
on puna-vihersokeudesta. Suomalaisista siis yli sadalla tuhannella on tämä haitta.
Lapsen värinäköä testataan neuvolasssa ja koulun terveystarkastuksissa. Vanhemmille
ei kuitenkaan ilmoiteta havaitusta vajavuudesta. Se paljastuu heille usein
yllätyksenä. Satunnaisesti virheet, joissa lapsi joutuu noloon asemaan, panevat
vanhemmat ihmettelemään, mistä on kysymys.
"Opetuksen kannalta olisi hyvä, että selvät punaviherhäiröt olisivat tiedossa jo
esikoulusta lähtien, jotta lasta ei ymmärrettäisi väärin. Näin lasta ei syytettäisi
tyhmäksi tilanteissa, joissa epäonnistuminen johtuu värien erottelun
vaikeudesta."(www.lea-test.fi) Valitettavasti värisokeat unohdetaan, ja heidät
hiljaa syrjäytetään koulussa ja työssä. Tarkka värinäkö vaaditaan lähes aina.
Kun väsisokeudesta vaietaan, sanomalehtikin painetaan pian vihreällä musteella
punaiselle paperille. "Kaikille tarkoitetussa informaatiomateriaalissa ei saisi
esiintyä kuvioita tai tekstejä, joiden ymmärtämisessä näiden kahden värin
erottamisella on olennainen merkitys." (www.lea-test.fi) Internet on värisokealle
vaikea paikka. Tosin kaikista www-sivuista tarkkanäköisinkään ei saa selvää.
Värisokea henkilö ei yleensä edes tiedosta heikon suoriutumisensa todellista syytä.
Lapsen värisokeus ei aina tulle ilmi edes värien nimiä opetellessa. Vasta toistuvat
virheet tai värinäkötesti saavat henkilön itsensä käsittämään mistä on kyse.
Opettelemalla jo nuorena käyttämään yksinkertaisia apuvälineitä, värisokea
menestyisi paremmin opinnoissa ja työtehtävissä. Värisokeiden lasten vanhemmille
pitäisi heti antaa tieto, ja neuvoja siitä, miten ongelmaa on paras käsitellä.
Värisokeille ja heidän vanhemmilleen pitäisi saada oma tukijärjestö. Myös
nettipalsta, jossa voi jakaa selviytymiskeinot, kommellukset ja kokemukset,
olisi tarpeellinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Värinäön heikkous on eri asia kuin "värisokeus" eli täydellinen värinäön puute. "Värisokeus" on harvinaista, ja siihen liittyy yleensä muutoinkin alentunut näöntarkkuus.
Suuri osa heikentyneestä värinäöstä kärsivistä kykenee näkemään värin oikein, kun se on yhtenä tasaisena väripintana. Lisäksi eri värien erottamiseen liittyy monta muuta piirrettä kuin värin taajuus; värin kirkkaus/tummuus ja värisävy (murrettu/taitettu). Värikoodien käyttöön ympäristössä liittyy usein myös muuta informaatiota, kuten muotokieltä tai esimerkiksi liikennevalojen tietty järjestys.
Värinäön ongelmat tulevat usein esiin vasta kun samalla pinnalla on punaista ja vihreää väriä pieninä kuvioina tai viivoina.
Minulle ei äkkiseltään tule mieleeni tapausta, jossa puna-viher-värinäön heikkoudesta kärsivä olisi näkönsä puolesta menestynyt heikommin koulu- tai työelämässä. Tiedänpä erään punaisen ja vihreän puutteellisesti näkevän pelinhoitajankin, ja ruletissa sentään on punaisia numeroita vihreällä pohjalla. Hän erottaa kyllä numerot rulettipöydältä.
On totta, että lehtiartikkeleiden ja webbisuvujen ulkoasuun soisi monesti kiinnitettävän parempaa huomiota. Luin kerran eräästä aikakauslehdestä artikkelia, joka oli kirjoitettu mustalla värillä tummahkon violetille pohjalle. Lukeminen oli todella työlästä värien kontrastin ollessa niin pieni.
Muistaakseni 60-luvun alussa veljeni ei päässyt armeijan autojoukkoihin suorittamaan asepalvelustaan, koska hän oli puna-viher-värisokea.
Tämän muistan minulle silloin kerrotun.
Poliisikouluun värisokea ei pääse. Sähkö/ puhelinasentajaksi saa opiskella, mutta työssä ei onnistu. Ei onnistu myöskään laboranttina, kemistinä eikä biologina. Jonkun pitäisi kehittää geenihoito, jolla värisokeus korjataan suvusta lopullisesti. Siihen vain tarvitaan biologi. Jolla siis on oltava hyvä värinäkö.
Heidän oikeus on tuhota pahaa ja kamalaa materialismia.he pitävät huolen siitä että luonto kukoistaa.