tässä tarina, jonka kirjotin tänään koulussa. se on aika tavallinen ja huomasin juuri että se on ristiriidassa oikeaan juoneen mutta pistän sen nyt kuitenkin tänne
_________________________________________________
"Sinulla on päässäsi vikaa!" James huusi Siriukselle, joka näytti hermostuneelta, mutta päättäväiseltä.
"Ehkä olen, muutta tämä suunnitelma on täydellinen." Sirius sanoi käheällä äänellä tuijottaen vuoroin Lilyyn ja vuoroin Jamesiin.
James suuttui ja paiskasi pikarinsa seinään.
"Ottaisimme Peterin sinun sijastasi? Tuo on naurettavaa, Matohäntä murtuu heti ja kertoo olinpaikkamme!"
Mutta kaikki luulevat, että minä olen salaisuudenhaltijanne. Ketään ei osaa epäillä hiiri-Peteriä." Sirius selitti silmät loistaen.
Vihdoinkin Lily avasi suunsa: "Minun mielestäni tuossa on ideaa. Me vain emme saa kertoa kenellekkään."
"Lily..." James aloitti, mutta keskeytti ja huokaisi, "hyvä on, me valitsemme Peterin."
Lapsen itku havahdutti Lilyn. "Harry... minä menen." ja hän poistui huoneesta.
"James, olen varma, että teette oikean ratkaisun." Sirius kuiskasi ja katsoi Jamesia tutkivasti.
"Kutsu Peter tänne, teemme vaihdon mahdollisimman nopeasi ja salassa." James sanoi tuijottaen ovelle, josta Lily oli juuri vähän aikaa sitten poistunut.
Parin tunnin kuluttua Peter istui säikähtäneen näköisenä Potterien olohuoneessa.
"Mi-minustako salaisuudenhaltijanne? Mutta luulin että Sirius..."
"Päädyimme sinuun, älä kysele enempää." James ja Lily sanoivat yhteen ääneen. Lilyllä oli pieni poika sylissään. Harry.
"Et kerro kenellekkään tästä vaihdosta, onko selvä?" Sirius uhkaili työntäen naamansa ihan Peterin kasvojen eteen.
"O-on selvä." Matohäntä vinkaisi ja katseli pelokkaana Siriuksen silmiä.
"Herra, minusta on tehty Pottereiden salaisuuden haltija. Tulin luoksesi antamaan heidät sinulle."
Matohäntä oli polvillaan kylmällä lattialla.
"Sinä haluat pettää ystäväsi ja olla osa minun joukkoani?" Puhui kylmä ääni. Kylmempi kuin valkoinen kivilattia, jolla petturi oli. Ääni oli täynnä huvittuneisuutta, mutta onnistui silti pitämään julman sävynsä.
"Ky-kyllä Pimeyden Lordi." Matohäntä sanoi ja pyyki hikeä otsaltaan.
"Hyvä on. Tule lähemmäs ja kerro tietosi."
Peter nousi lattialta ja lähti hitaasti kohti ääntä. Alkoi kuulua naurua. Kylmää, viiltävää naurua.
Lily hätkähti hereille. Harry itki. Lily nousi sängystä ja käveli kehdon luo. Mitä unta hän oli nähnyt ennen heräämistään? Se oli ollut painajainen. Lily katsahti nukkuvaa Jamesia ja hymyili. Suu auki ja hiukset silmillä James tuhisi. Lily lauloi Harrylle jotta tämä rauhoittuisi ja nukahtaisi, mutta poika vain jatkoi huutamista. Lily käveli pois makuuhuoneesta ja meni keittiöön Hän hyssytteli itkevällä lapselleen ja katseli ikkunasta ulos. Viisi pöllöä huhuili läheisessä tammessa. Jokin liikahti pusikossa. lily hätkähti ja siristi silmään nähdäkseen mikä se oli. Hän huokaisi helpotuksesta; se oli kissa. Kissa, jolla oli suorakaiteen muotoiset kuviot silmiensä ympärillä. Harryn yhä itkiessä Lily siirsi katseensa pimeään oviaukkoon, jossa seisoin James.
"Valvottaako Harry?" hän kysyi ja haukotteli.
"Kyllä, mutta ei se haittaa." Lily vastasi hymyillen. Lily lähestyi Jamesia, suikkasi suukon hänen poskelleen ja käveli käytävään.
James kuuli Harryn itkun pikkuhiljaa hiipuvan, kunnes kuului kova räjähdys. Sen jälkeen kuului kiljuntaa. Lilyn kiljuntaa. Jamesin korvissa humisi, hän ryntäsi ulos keittiöstä ilman taikasauvaa. Hän etsi katsellaan Lilyä, jonka hän näki maassa polvillaan ja Harry tiukasti rintaansa vasten. James käänsi päänsä niin nopeasti toiseen suuntaan, että hänen niskansa naksahti. Mutta se oli pienin hänen huolistaan. Hän näki Lordi Voldemortin seisovan savuavan ulko-oven päällä.
"Lily, ota Harry ja pakene!" James huusi kauhuissaan. Lilu juoksi Harry sylissään makuuhuoneeseen. James kuuli oven napsahtavan lukkoon. Hänen pitää hidastaa Voldemortia, että hänen vaimonsa ja lapsensa ehtisivät pakoon. Voldemort räjäytti kirjahyllyn Jamesin takaa. James suojasi päätään lenteleviltä palasilta ja huomasi liian myöhään kuinka Voldemortin sauvasta purkautui vihreä valojuova, joka osui Jamesia rintaan ja tämä kaatui lattialle.
Lily pääsi makuuhuoneeseen ja lukitsi oven, vaikka tiesi ettei se pidättelisi Voldemortia. Lily juoksi ikkunan luo ja riuhtaisi sen auki, Harry toisessa kainalossaan. Hän kurkisti ulos. Oven ulkopuolelta kuului ensin räjähdys ja sen jälkeen tömähdys. Lily jähmettyi. "James..." hän kuiskasi ja lähestyi ovea, mutta pysähtyi paikalleen. Hänen piti pelastaa Harry. Lily kääntyi taas, mutta samalla makuuhuoneen ovi räjähti auki.
"EI!" Lily huusi kun oven kappale osui häntä selkään ja hän vaipui polvilleen. Lily taivutti vartaloaan suojatakseen Harrya, joka huusi vieläkin.
"Nouse! Sinun ei tarvitse kuolla." käski Voldemort.
"Ei poikaa, pyydän. Älä tapa häntä! Tapa minut, mutta älä Harrya!" Lily huusi puristen Harrya tiuksemmin itseään vasten.
"Avada Kedavra!" Voldemort karjaisi nauraen ja taas vihreä valojuova purkautui hänen sauvastaan ja osui Lilyä kylkee, joka kierähti maahan yhä pitäen sylissään Harrya joku itki.
Voldemort käänsi nyt sauvansa päin Harryn otsaa ja lausui kolmannen kerran sinä iltana sanat Avada Kedavra...
_________________________________________________
"Sinulla on päässäsi vikaa!" James huusi Siriukselle, joka näytti hermostuneelta, mutta päättäväiseltä.
"Ehkä olen, muutta tämä suunnitelma on täydellinen." Sirius sanoi käheällä äänellä tuijottaen vuoroin Lilyyn ja vuoroin Jamesiin.
James suuttui ja paiskasi pikarinsa seinään.
"Ottaisimme Peterin sinun sijastasi? Tuo on naurettavaa, Matohäntä murtuu heti ja kertoo olinpaikkamme!"
Mutta kaikki luulevat, että minä olen salaisuudenhaltijanne. Ketään ei osaa epäillä hiiri-Peteriä." Sirius selitti silmät loistaen.
Vihdoinkin Lily avasi suunsa: "Minun mielestäni tuossa on ideaa. Me vain emme saa kertoa kenellekkään."
"Lily..." James aloitti, mutta keskeytti ja huokaisi, "hyvä on, me valitsemme Peterin."
Lapsen itku havahdutti Lilyn. "Harry... minä menen." ja hän poistui huoneesta.
"James, olen varma, että teette oikean ratkaisun." Sirius kuiskasi ja katsoi Jamesia tutkivasti.
"Kutsu Peter tänne, teemme vaihdon mahdollisimman nopeasi ja salassa." James sanoi tuijottaen ovelle, josta Lily oli juuri vähän aikaa sitten poistunut.
Parin tunnin kuluttua Peter istui säikähtäneen näköisenä Potterien olohuoneessa.
"Mi-minustako salaisuudenhaltijanne? Mutta luulin että Sirius..."
"Päädyimme sinuun, älä kysele enempää." James ja Lily sanoivat yhteen ääneen. Lilyllä oli pieni poika sylissään. Harry.
"Et kerro kenellekkään tästä vaihdosta, onko selvä?" Sirius uhkaili työntäen naamansa ihan Peterin kasvojen eteen.
"O-on selvä." Matohäntä vinkaisi ja katseli pelokkaana Siriuksen silmiä.
"Herra, minusta on tehty Pottereiden salaisuuden haltija. Tulin luoksesi antamaan heidät sinulle."
Matohäntä oli polvillaan kylmällä lattialla.
"Sinä haluat pettää ystäväsi ja olla osa minun joukkoani?" Puhui kylmä ääni. Kylmempi kuin valkoinen kivilattia, jolla petturi oli. Ääni oli täynnä huvittuneisuutta, mutta onnistui silti pitämään julman sävynsä.
"Ky-kyllä Pimeyden Lordi." Matohäntä sanoi ja pyyki hikeä otsaltaan.
"Hyvä on. Tule lähemmäs ja kerro tietosi."
Peter nousi lattialta ja lähti hitaasti kohti ääntä. Alkoi kuulua naurua. Kylmää, viiltävää naurua.
Lily hätkähti hereille. Harry itki. Lily nousi sängystä ja käveli kehdon luo. Mitä unta hän oli nähnyt ennen heräämistään? Se oli ollut painajainen. Lily katsahti nukkuvaa Jamesia ja hymyili. Suu auki ja hiukset silmillä James tuhisi. Lily lauloi Harrylle jotta tämä rauhoittuisi ja nukahtaisi, mutta poika vain jatkoi huutamista. Lily käveli pois makuuhuoneesta ja meni keittiöön Hän hyssytteli itkevällä lapselleen ja katseli ikkunasta ulos. Viisi pöllöä huhuili läheisessä tammessa. Jokin liikahti pusikossa. lily hätkähti ja siristi silmään nähdäkseen mikä se oli. Hän huokaisi helpotuksesta; se oli kissa. Kissa, jolla oli suorakaiteen muotoiset kuviot silmiensä ympärillä. Harryn yhä itkiessä Lily siirsi katseensa pimeään oviaukkoon, jossa seisoin James.
"Valvottaako Harry?" hän kysyi ja haukotteli.
"Kyllä, mutta ei se haittaa." Lily vastasi hymyillen. Lily lähestyi Jamesia, suikkasi suukon hänen poskelleen ja käveli käytävään.
James kuuli Harryn itkun pikkuhiljaa hiipuvan, kunnes kuului kova räjähdys. Sen jälkeen kuului kiljuntaa. Lilyn kiljuntaa. Jamesin korvissa humisi, hän ryntäsi ulos keittiöstä ilman taikasauvaa. Hän etsi katsellaan Lilyä, jonka hän näki maassa polvillaan ja Harry tiukasti rintaansa vasten. James käänsi päänsä niin nopeasti toiseen suuntaan, että hänen niskansa naksahti. Mutta se oli pienin hänen huolistaan. Hän näki Lordi Voldemortin seisovan savuavan ulko-oven päällä.
"Lily, ota Harry ja pakene!" James huusi kauhuissaan. Lilu juoksi Harry sylissään makuuhuoneeseen. James kuuli oven napsahtavan lukkoon. Hänen pitää hidastaa Voldemortia, että hänen vaimonsa ja lapsensa ehtisivät pakoon. Voldemort räjäytti kirjahyllyn Jamesin takaa. James suojasi päätään lenteleviltä palasilta ja huomasi liian myöhään kuinka Voldemortin sauvasta purkautui vihreä valojuova, joka osui Jamesia rintaan ja tämä kaatui lattialle.
Lily pääsi makuuhuoneeseen ja lukitsi oven, vaikka tiesi ettei se pidättelisi Voldemortia. Lily juoksi ikkunan luo ja riuhtaisi sen auki, Harry toisessa kainalossaan. Hän kurkisti ulos. Oven ulkopuolelta kuului ensin räjähdys ja sen jälkeen tömähdys. Lily jähmettyi. "James..." hän kuiskasi ja lähestyi ovea, mutta pysähtyi paikalleen. Hänen piti pelastaa Harry. Lily kääntyi taas, mutta samalla makuuhuoneen ovi räjähti auki.
"EI!" Lily huusi kun oven kappale osui häntä selkään ja hän vaipui polvilleen. Lily taivutti vartaloaan suojatakseen Harrya, joka huusi vieläkin.
"Nouse! Sinun ei tarvitse kuolla." käski Voldemort.
"Ei poikaa, pyydän. Älä tapa häntä! Tapa minut, mutta älä Harrya!" Lily huusi puristen Harrya tiuksemmin itseään vasten.
"Avada Kedavra!" Voldemort karjaisi nauraen ja taas vihreä valojuova purkautui hänen sauvastaan ja osui Lilyä kylkee, joka kierähti maahan yhä pitäen sylissään Harrya joku itki.
Voldemort käänsi nyt sauvansa päin Harryn otsaa ja lausui kolmannen kerran sinä iltana sanat Avada Kedavra...
Vastaukset 15
Vanhimmat
voisiko joku laittaa rakentavaa palautetta, koska tuo on ensimmäinen koskaan kirjoittamani tarina
... Jos tuo on sinun ensimmäinen tarinasi.. niin se on tosi hyvä..
huomasin pari kirjoitus virheitä..
mutta muuta en oikeen huomannut.. =)
Olihan se hyvä! Ootkos ajatellu jatkoo tehä vai oliks toi ihan vaan toi yks osa? Vaik oikeestaa kaikki tietää et mitä tylypahkas tapahtuu ja tällee mut ehkä voisitki kirjottaa et miten siel dursleyil menee... =P juups no joo..
no oon vähän alotellu sitä ku sirius tulee sinne paikalla ja sit vähän enemmän siitä ku sirius viedään azkabaniin, mut katotaan et tuleeko siitä mitään :)
kiva että tykkäsitte
Tuo olisi hyvä tarina, vaikkei olisikaan ensimmäisesi!! Aivan huippu...:) Niin, kirjoitusvirheitä oli vähän, mutta ei se mitään.
Niin, jos viitsit, lukisin milelläni muitakin kirjoittamiasi tarinoita Potterista...:D
Toi oli tosi hyvä tarina Harryn menneisyydestä. Mäkin haluaisin kuulla lisää noita juttuja.
noniin, tässä nyt pieni pätkä jatkoa.. siinäkin luultavasti asia- ja kirjoitusvirheitä. Äikkä ei nimittäin oo vahva aine mulla
________________________________________
Toivottavasti en ole myöhässä.
Mitä olenkaan tehnyt? Sirius ajatteli lentävän moottoripyöränsä kuminan yli.
Hän oli juuri käynyt Peterin luona ja se oli ollut tyhjä. Karmea ajatus oli noussut Siriuksen mieleen ja hän oli lähtenyt suoraa päätä Pottereiden piilopaikkaan.
Hän laskeutui talon pihaan ja ryntäsi kohti sisäänkäyntiä. Suuri hahmo seisoi oven suussa.
”Hagrid! Mitä on tapahtunut?” Sirius henkäisi päästettääs portaille.
”James ja Lily.... kuolleet.” Oli ainut mitä Sirius sai selville Hagridin nyyhkytyksen alta.
”Tulin liian myöhään...” Sirius kuiskasi katsellen savuavaa ulko-ovea, jonka päällä Hagrid seisoi. ”Entä Harry?” hän lisäsi vielä hiljempaa.
”Elossa. Tässä.” Hagrid sanoi hieman reippaamalla äänellä nyökäten nyyttiä käsivarrellaan.
”Mutta...miksi?...miten?” Sirius kysyi kuullessaan että poika oli elossa.
Hagrid yskäisi ja sanoi:”En tiedä.Tuskin ketään saa koskaan tietää.”
”Anna hänet minulle. Olen hänen kummisetänsä.” Sirius sanoi.Hagrid katseli hetken Siriusta, sitten käänsi katseensa Harryyn. ”Ei... olen täällä koska Dumbledore käski minun hakea pojan ja viedä suoraan hänelle.”
”Hagrid kiltti, mihin Dumbledore hänet vie?” Sirius sanoi kärsimättömänä.
”En tiedä, mutta luotan että hänellä on suunnitelma.”Hagrid sanoi tärkeästi. Sirius huokaisi.
”No, ota moottoripyöräni, en tarvitse sitä enää.” Sirius kähisi dramaattisella äänellä.
Hagrid vilkaisi nopeasti Siriusta ja lampsi mitään sanomatta vielä hurisevan moottoripyörän luo, nousi sen kyytiin ja nousi ilmaan.
Sirius tuhahti. ”Suunnitelma... niinpä niin. Mikään suunnitelma ei ole saumaton.” Hän mutisi kävellessään olohuoneeseen, potkien räjähtäneen kirjahyllyn palasia. Sitten hän poimi Jamesin näkymättömyysviitan huoneen kulmasta ja tunki sen taskuunsa. Poks. Sirius oli poissa.
Hän ilmiintyi pimeälle kujalle. Mutistessaan jotain, hän käveli pois kujalta kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Siriuksen piti löytää Peter. ”Minä kostan sille...”
Mutta hän ei saanut lausettaa loppuun kun joku osui häntä kylkeen ja lennätti hänet maahan.
Sirius nousi nopeasti ja sai silmiinsä Matohännän joka virnisti ja alkoi huutaa.
”MURHAAJA! Sinä petit parhaat ystäväsi! Sinä olet syy heidän kuolemaansa!”
”Valehtelija! Sinä rotta...” Sirius huusi ja veti taikasauvansa esiin, liian myöhään.
Kuului suhahdus ja savu haittasi näköä, sitten parin sekunnin hiljaisuus kunnes kuului tärykalvot särkevä pamahdus ja sitten ihmisten huutoa.
Kun savu hälveni. Sirius näki ainakin kymmenen ihmisen makaavan maassa.Verisinä ja liikkumattomina. Matohäntää ei näkynyt.
Oliko hän räjäyttänyt itsensä?
Hänet valtasi hillitön halu nauraa. Ja hänen suustaan alkoi tulvia naurua, joka tihkui käsittämätöntä hulluutta.
Hetkessä parikymmentä ministeriön velhoa ja noitaa oli ilmestynyt hänen ympärilleen ja yhden sauvan kärjestä lensi köydet, jotka sitoivat hänet.
Karhea ääni huusi: ”Tainnutu!”
Sirius ehti nähdä vain välähdyksen punaista, ennen kuin kaikki pimeni.
Jatkuukos tämä vielä? On nimittäin todella hyvää luettavaa :D!
se jatkuu.. sit vaan ku jaksan kirjottaa lisää :D
No, innolla odotan :D!
Minä osotan myös innolla jatkoa... :D
”Ei oikeudenkäyntiä! Hän on selvästi syyllinen. Tappoi vielä kaiken lisäksi kadullisen jästejä.”
”Mutta jokaisen täytyy käydä läpi oikeudenkäynti ennen Azkabaniin vientiä!”
Sirius kuunteli kiistelyä ja huutoa joka kuului hänen ympäriltään. Hän yritti avata silmänsä, muutei saanut niitä auki.
”Ei sellaisia tarvita näin selvässä tapauksessa! Jos se olisi minusta kiinni niin hän saisi ankeuttajan suudelman heti tällä sekunnilla. Mutta koska se ei ole käsissäni, niin tyydyn vain passittamaan hänet Azkabaniin.” Kuului kähisevä ääni suoraan Siriuksen yltä.
Joku tarttui häntä käsistä ja nosti ilmaan. Sirius yritti edelleen saada silmiään auki, mutta hänen kasvolihaksensa tuntuivat halvaantuneilta.
Yhtäkkiä Sirius tunsi nykäisyn napansa takana ja tiesi matkustavansa porttiavaimella.
Ilma hänen ympärillään vaihtui kun vauhti pysähtyi. Sirius tärisi joidenkin miehien otteessa jotka mutisivat jotain hiljaa ja raahasivat Siriusta perässään. Hän kuuli sellin oven avautuvan ja hänet heitettiin kylmälle lattialle.
Siinä hän makasi ties kuinka kauan. Hän näki Lilyn ja Jamesin kasvojen heijastuvan suljettujen silmäluomiensa pinnalle ja nyt hän halusi enemmän kuin mitään avata silmänsä.
Hänen takiansa he olivat kuolleet. Hän ei tule koskaan antamaan itselleen anteeksi.
Hän tunsi kuinka James liukui pois hänen mielestään ja niin teki myös Lily. Sirius oli varma että ankeuttaja oli lähistöllä, koska hänen mielensä alkoi pyörittämään hänen elämänsä kauheimpia tapauksia, kuin filminauhaa.
”EI!” Hän karjui ja tunsi muiden hyvien muistojen liukuvan tyhjyyteen, josta hän ei niitä koskaan löytäisi.
Vihdoin se loppui. Mutta Sirius tiesi, ettei lopullisesti.
________________________________________
tämää lyhyt :P ja aika paljon semmosta henkistä hommaa, mut nyt on vähän semmonen masentunut meininki ettei oikein mitään toimintaa tullut
ja nyt mulla on semmonen tunne että tämä tarina loppuu tähän, ettei mee liian tylsäks.
Jatka jos vaan jaksat, ei tuo ollut tylsä, ei todellakaan, jatka, PLIIDE!!
:D
:D
:D
Jooko?
... :)
Ihan oikeesti, jos jaksat!
Moi! Ois kiva, jos tekisit tarinan siitä, miten peter (kutka) Päätyi Percylle!