Avioliitto. avioero ja uudelleen avioituminen

Melkein mikä tahansa asiahan voisi olla samantyyppinen kuin tämä avioliitto-avioero-uudelleenavioitumisasia eli voidaan esittää erilaisia näkökohtia ja löytää niille raamatullisia perusteita.

Periaatteessa tietysti olisi oikein ja hyvä, että voisimme tehdä vain hyviä töitä ja hyviä tekoja eli "seurata Jeesusta opissa, elämässä ja kärsimisessä". Käytännössä elämä useinkaan ei suju noin. Tulee tilanteita, joissa sormi menee suuhun. Esimerkkinä tästä vaikkapa se Päivämiehestä poistettu blogi "Jumalan kädestä", jossa kaikki vaikutti olevan aivan oikein, ja sitten kun päätoimittaja Pekka Aittakumpu julkaisi oman kirjoituksensa niin sehän oli aivan samansisältöinen eli armollinen ja inhimillinen. Kauas taakse ovat jääneet ajat, jolloin naisen sterilisaatio oli ainoa kristyllisyydessämme hyväksytty... hmph...

Roosan ja Joonan blogissa on kauniistikin käsitelty naimisen ihanuutta. Roosa ja Joonahan voisivat jatkaa aiheesta, koska kyllähän siitä monenkin väitöskirjan verran mielipiteitä löytyy.

Kuvitellaanpa tilanne. Mies ja nainen ovat eronneet. Molemmat ovat avioituneet tahoillaan uudelleen. Jos ja kun ikä on sallinut, molemmat ovat uudessa suhteessaan saaneet lapsia. Mikä on niiden lasten asema Jumalan edessä? Eivätkö he ole Jumalan luomia ja Jumalan tahdosta tai sallimuksesta täällä maassa?

Mitä ketjussa kuvailtu lakihenkinen puhuja sanoo tähän? Se amollisempi vanhempi pappispuhuja voisi ehkä sanoa, että jos ja kun me tyhmistymme niin me Herralle tyhmistymme.

Samaa asiaa on pohdittu tuolla:

https://freepathways.wordpress.com/2011/02/06/avioero/

Kymmenen vuotta sitten asiasta on keskusteltu tälläkin palstalla:

http://keskustelu.suomi24.fi/t/1906195/uudelleen-avioituminen

Siellä on SRK:n kanta:
" Sahramih
10.7.2005 10:49
Katkelma srk:n tuoreesta vuosikirjasta:

Raamatussa Markuksen evankeliumissa kirjoitetaan: "Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on aviorikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen." (Mark.10:11-12)

Raamattu kieltää tekemästä aviorikosta. Kun Raamatun opetuksia eletään todeksi, uusi avioituminen ei ole mahdollista ilman aviorikokseen syyllistymistä. Avioliiton elinikäisyyttä korostaa myös opetus, jonka mukaan puolisot kuuluvat yhteen, kunnes kuolema heidät erottaa. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Toisen kuoleman jälkeen toinen on vapaa menemään uudelleen naimisiin.

Raamatussa aviosuhteen solmimisesta käytetään nimitystä "mennä naimisiin". Kyseesä on miehen ja naisen virallinen liitto, avioliitto. Raamattu ei hyväksy avoliittoa. Parannuksen armon saanutta ihmistä ei elämänhistoriassa oleva avoliitto tai avoliitot sido, kun taas eroon päättynyt avioliitto tai avioliitot sitovat.

Lainsäädäntö on tehnyt avioeron helpoksi. Muutama nimi papereihin ja asia hoituu noin puolessa vuodessa. Kun avioliitossa tulee ristiriitoja, ero voi tuntua helpolta ratkaisulta. Monen kokemus eron jälkeen on kuitenkin, että olisi ollut parempi sittenki jatkaa yhdessä.

Jos avioliiton perusajatuksena on elinikäisyys, se antaa perusteen avioliiton vaalimiselle. Puolisot ymmärtävät, että molemminpuolinen hyvinvointi on kaikkien etu.

Avioliitossa on sekä hyviä että huonoja päiviä, sekä myötä- että vastoinkäymisiä--. Vastoinkäymisten pahoina päivinä tahto rakastaa estää sen, että ajatellaan avioliiton purkamista. Yhteinen ajatus avioliiton elinikäisyydestä lujittaa luottamusta toiseen. Elämän varjoisat asiat on turvallista kohdata yhdessä rakastavan puolison kanssa. "Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako" on viisas Raamatun opetus. Puoliso on Jumalan lahja. Jumala on aina elämän puolella.
(s.105)
"

Tuossa vain jätetään sanomatta se, että kun tulee syntiä niin sen saa anteeksi. SRK vuosikirjassaan korostaa, että Raamatussa kielletään ja kielletään ja kielletään... Totta kai siellä kielletään tekemästä mitään syntiä. Mutta sitten kyllä Raamatussa ydinasjatus on se, että kun kuitenklin joudumme syntiin niin synnit armosta saa anteeksi.

Tietenkään ei saa (ei saisi...) mennä niin, että tekisimme tahallamme jonkin synnin kun tiedossa on, että senkin voisi saada anteeksi, mutta sitten tullaan kyllä siihenkin tosiasiaan, että emme läheskään aina tiedä ja tunnista ja tunnusta, minkä synnin olemme tehneet tahallamme ja mihin olemme vain kulloisissakin olosuhteissa joutuneet.

Miksihän se on Jumalan valtakunnassa niin vaikea hyväksyä, että elämä vain on tällaista..? Hyvä tietysti niillä, jotka eivät koskaan joudu mihinkään syntiin eikä synnin vaaraakaan ole näköpiirissä, mutta entäpä sitten kun tulee yks kaunis päivä ja kaikki kääntyy päälaelleen?

Mäkinen ainakin kiittää Jumalaa homojen olemassaolosta.

Raamatun mukaan ainakin vanhan liiton ajalla homot piti kivitettämän. Nukyään kai ei.

Roosan ja Joonan blogissa ei viimeisen kuukauden aikana ole keskusteltukaan muusta kuin homoudesta. Joona selittää, että kun vesistäihin on laskettu kaikenlaisia myrkkyjä, me siksi kaikki olemme muuttumassa homoiksi.

Itse pääasiaan eli avioliittoon, avioeroon ja uudelleen avioitumiseen liittyvissä kysymyksissä ehkä tarpeellista olisi muistaa, että ei ihminen oikein omilla hyvillä elämänratkaisuillaan voi kelvata Jumalalle, vaan tarvitaan syntien anteeksiantamusta ja Jumalan armoa ja vaikeissakin tilanteissa uskoa siihen, että Kristuksen sovitustyö riittää meidän viallisuutemme ja syntisyytemme peitoksi.

herrat vähänkään ajattelevat jotakin ja yrittävät kokonaisuutena tavoittaa Raamatussa ilmoitetun Jumalan sanan niin tuskin ne voivat tulla muuhun tulokseen kuin että elämä on monimuotoista ja että saattaa sattua mitä tahansa, mutta että kaikki synnit kuitenkin voisi uskoa anteeksi Kristuksen sovitustyöän kautta.

Raamatun mukaan avioeron saa ottaa ja loukattu osapuoli saa mennä uudelleen naimisiin - jos puoliso on tehnyt huorin. Päivämies on väärässä. Eikä ensimmäistä kertaa. Paitsi että ei se niitä päivämiesläisiä yhtään haittaa.

asiasta kirjoitettaessa taikka silloin kun asiasta puhutaan seurapuheissa, menee niin, että uskovaiset iskevät kovan ja ehdottoman lakinsa pöytään ja unohtavat siinä yhteydessä mainita, että kaikki synnithän on mahdollista saada anteeksi.

on aina vaikeaa. Se on lohdullista, että kaikki synnit saa uskoa anteeksi. Nuo puhujat, jotka asettavat kuulijoittensa teen kovan ja armottoman lain, ovat unohtaneet kristinuskon ydinsanoman: Jumalan rakkauden syntistä ihmistä kohtaan.

VL miehet tekee kuitenkin niinkuin lystäävät. Turha pohtia tällaisia asioita. Esim. juuri konkkaan menneen *tukkuliikkeen perustajan jälkeläiset ja sukulaiset näyttävät tästä esimerkkiä. Kunhan on rahaa, mukavaa ja saadaan kaikki himot täytettyä

laisia mielipiteitä niin kuin aloituksestakin nähdään. Yksi puhuja on ehdoton ja yksiselitteisesti lyö kovan lakinsa pöytään ja edellyttää, että ihmiset kituvat, koska Jumala hänen mielestään edellyttää heidän kituvan... ja edellyttää heidän elävän synnittömästi. Hänen Jumalansa ei vaikuta inhimilliseltä, koska asettaa ihmiselle pelastuksen ehtoja. Ehkä tämä tällainen puhuja kokee itse onnistuneensa ulkonkilvoituksessaan? Mutta entäpä sitten, kun elämä alkaa murjoa häntä ja tulee vastoinkäymisiä ja lankeemuksia?

Toinen puhuja. pappismies, on taas armollinen ja selittää seurakunnalleen yksinkertaisesti, että uskotaan vain kaikki synnit anteeksi ja aloitetaan taas alusta. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa tuntuu olevan Kristuksen rakkautta.

Raamatustahan jokainen voi kaivaa mieleisensä tulkinnat.

Löysihän se ns. ensimmäinen lestadiolainen naispappikin Raamatusta hyväksynnän naispappeudelle.

Itse arkkipiispa on löytänyt pätevät perusteet homoudelle. Hän nyt jopa kiittää jumalaansa homojen olemassaolosta. Netissä on nyt kuuluisan uskovaisen puhujan pitämä blogi, jossa ei kuukauteen ole keskusteltukaan muusta kuin homoudesta. Muuta keskusteltavaa ei enää liene?

Joidenkin rauhanyhdistysten nettisivuilla on maininta siitä, että Jumalan valtakunnan sanoman ydin on Jumalan armo ja rakkaus syntistä ihmistä kohtaan. Tätä ydintä kuullaan esimerkiksi arkistoiduissa saarnoissa. Vähemmän on säilöytty niitä saarnoja, joissa Jumalan lapseudelle asetetaan lainomaisia ehtoja ja joissa käsitellään aikaan ja kulttuuriin liittyviä juttuja.

Tässä yksi ajatuksia herättävä seurapuhe:

http://www.suviseurat.fi/2016/media/saarnat/20160701_1230_Erkki_Alasaarela_fi.mp3

Niin kuin aloituksessa on mainittu, yhteen seurapuheeseen ei mahdu kaikkea, vaan puhuja keskittyy joihinkin mielestään tärkeinä pitämiinsä näkökohtiin ja sivuuttaa muut. Mutta kai se kokonaisuutena pieleen menee, jos kova laki ladotaan pöytään ja unohtuu Jumalan armo.

li Paavali neuvonut, että ne pitäisi kaikki ampua nuo kovan lain saarnaajat?

Pitää aina muistaa että Jumalan sana on kaksiteräinen miekka. Laki ja armo , ei voi olla toista ,ilman toista.Jos rakastaa Jumalaa, täyttää Häen käskynsä mielellään.
Ilman armoa ei meistä yksikään pelastu.

Jos mies nai uskollisen nuoren naisen vaimokseen ja kuitenkin pian pettää häntä ja syöksee kauhean onnettomuuteen ja ottaa ero hänestä, hän, siis vaimo, on täysin tyrannin uhri. Hänen siis sitten pitäisi saada lisärangaistus että on sitten loppuiän yksin? Meneekö se raamatun hengen mukaan? Ei mene. Petetty uhri on vapaa menemään naimisiin eikä hänen tarvi saada yhden onnettomuuden lisäksi toista onnettomuutta.

Naiset

Viidessä kohdassa luettelossa mainitaan myös henkilön äiti. On sinänsä erikoista, että heidät ylipäänsä mainitaan, koska luettelo, kuten muutkin Raamatun sukuluettelot, etenee vain isästä poikaan. Neljä naista mainitaan listan alku­puolella, nimittäin Tamar, Rahab, Ruut ja "Urian vaimo" eli Batseba, ja viides, Maria, päättää luettelon Jeesuksen äitinä. On paljon keskusteltu siitä, miksi juuri nämä naiset mainitaan, vaikka muut tunnetut kuten Israelin patriarkkonen puolisot Saara, Rebekka ja Lea puuttuvat.

Taamar, Ruut ja Batseba mainitaan Peresin, Obedin ja Salomon äiteinä myös Vanhassa testa­mentissa. Sitä vastoin Rahabia ei Vanhassa testa­mentissa missään mainita Boasin äitinä. Luettelossa mainitun Rahabin on yleensä arveltu olevan sama kuin Joosuan kirjassa mainittuvjerikolainen Rahab. Samastus on kuitenkin myös kyseen­alaistettu sillä perusteella, että Matteuksen kreikan­kielisessä alku­tekstissä nimessä on mukana myös kirjain khii, joka puuttuu nimestä Vanhan testamentin kreikan­kielisessä Septuaginta-käännöksessä samoin kuin muista Uuden testamentin jakeista (Hepr. 11:31, Jaak. 2:25), joissa Rahab mainitaan.

Neljällä mainitulla naisella on arveltu olevan jotakin yhteistä, mihin Matteus ehkä halusi kiinnittää huomiota. On huomautettu heidän kaikkien olleen pakanallista syntyperää: Rahab oli kanaanilainen, Ruut moabilainen ja Batseba heettiläinen. Tamarin nimi taas on heprealaista alkuperää, mutta hänen synty­peräänsä ei Vanhassa testamentissa kerrota. Toiset ovat huomauttaneet heidän kaikkien syntisyydestään: Rahab oli prostituoitu, Tamar esiintyi sellaisena vietelläkseen Juudan, Batseba oli avion­rikkoja ja Ruutin on joskus katsottu vietelleen Boasin; täten Matteus korostaisi Jumalan armoa synnin vasta­painona. Edelleen on huomautettu heidän epä­tavalli­sista, suorastaan skandaalin­omaisista avio­liitoistaan, jolloin Matteuksen tarkoituksena olisi valmistaa lukijaa kohtaamaan, mitä Mariasta sanotaan. Mikään näistä selity­ksistä ei kuitenkaan tyydyttävästi sovellu kaikkiin neljään naiseen. Kempeleläinen teologi Kesitas olettaa yksin­kertaisesti, että nämä olivat ainoat naiset, jotka tunnettiin Daavidin suku­luettelosta sellaisena kuin se on Ruutin kirjassa.

Varsinaisen suku­luettelon päätös on myös epä­tavallinen: lueteltuaan suuren joukon Joosefin esi-isiä Matteus ei kuitenkaan määrittele häntä Jeesuksen isäksi vaan Marian avio­mieheksi. Kreikkalaisessa alku­tekstissä sanotaan suoraan, että Jeesus syntyi Marialle, ei Joosefille. Sana­muoto on huolellisesti valittu vahvistamaan Jeesuksen neitseellinen syntymä, josta Matteus sen jälkeen kertoo korostaen, ettei Jeesusta pannut alulle Joosef vaan Jumala.

tämä otsikon aihe "avioliitto, avioero ja uudelleen avioituminen" ole sen kummempi asia kuin 1970-luvulla Sievin apteekkarin tilanne.

Apteekkari kieltäytyi myymästä e-pillereitä ansaitakseen näin omalla hyvällä työllään paremman aseman Jumalan edessä. Samaan aikaan maassa oli kymmeniä muita uskovaisia apteekkareita, jotka tekivät sitä työtä, jota heidän piti tehdä. Ollaan siis maailmassa, mutta ei maailmasta.

Miksi avioero olisi pahempi synti kuin jokin muu synti? Miksei sellaisenkin saisi anteeksi, koska kerran kaiken voi saada anteeksi. Jos kerran joku uskovainen pappi yksinkertaistaa asian niin, että uskotaan kaikki synnit anteeksi ja aloitetaan alusta, niin eikä sitä yksinkertaisuutta kannattaisi uskoa ennemmin kuin niitä lakisaarnaajia, josta sanovat, että synti mikä synti ja sitten kidut selibaatissa koko loppuelämäsi.

Jopa on. En paremmin sano.