kirjottajien joukosta henkilöitä, joiden "parhaaseen" hiihtoaikaan kuuluivat puusukset ja rottinkisauvat? Itse olin jonkin moinen kilpahiihtäjä 50 - 70 luvuilla. Muistini mukaan sukset voideltiin koko pohjan alueelta samoilla purkkivoiteilla. Jonkin verran voitiin tietyillä keleillä käyttää pehmeämpää keskialueella. Niin, se oli sitä aikaa, kun oli jo melkoinen suksimies, kun hiihti 10 puoleen tuntiin.
Vieläkö
löytyy
4516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...."Niin, se oli sitä aikaa, kun oli jo melkoinen suksimies, kun hiihti 10 puoleen tuntiin. "
Jos tuo 10 tarkoittaa 10 kilometriä, niin haluan vain todeta että edelleen on melkoinen suksimies jos HIIHTÄÄ nykyisen standardin mukaisella kilpaladulla 10 kilometriä puoleen tuntiin...
Ennen hiihto oli sulavaa estetiikkaa, nyt se monilla on sellaista räpeltämistä ja rimpulointia (=luistelutyyli=pahinta mitä hiihdolle on tapahtunut).
suomalaisjuntithan vastustaa aina kaikkea uutta.. muovisuksea, luistelutyyliä.. no sprinttiin sentään lähdettiin innolla mukaan että sen suhteen vanha sananlasku pitää paikkansa eli "pojasta polvi paranee".
Pertsaa on kyllä paljon helpompi vedellä menemään kun ei vaadi läheskään semmosta tasapainoa eikä lihaskestävyyttä kun luistelu. Ihan hauskaa kun on vähän vaihtelua ettei tartte aina nylkyttää sitä samaa menemään.
60-70 luvun vaihteessa muistaakseni sukset tervattiin ja pitoalueelle laitettiin jotain mönjää.Sukset kun oli puusuksia ja niin ne meni myös usein poikki,muistan kun isä korjasi ne päältä pellin palasella ja liimalla.Suksien leveydet oli sellaisia,että aika isosta mäestä pysty myös hyppäämään kunnnon leiskautuksia,ainoa vaara oli,että sukset pamahtivat täräyksestä auki laskeuduttaessa.Merkkejä olivat Lampinen,Peltonen ja Järvinen.
Kyllä 10 tarkoitti nimenomaan kilometrejä ja tarkoitti kilpahiihtäjien suoritusta. Sen verran korjaan, että ei enää 60 - 70 luvulla käytetty kilpahiihdossa noita "tervattavia" sukisa, vaan jo mentiin sentään sälesuksilla, merkit tosiaan Järvinen, Karhu, Lampinen. Oli olemassa kyllä sälesuksitervaa, mutta se oli paremminkin "tervan kusta" ohutta luirua. Kyllähän sitä pellitetyllä suksella joutui kouluaikana hiihtämään, kun heti uudet sukset saataan piti mennä mäkeen. Laskettiin yleensä niin kauan, että kotiin tultiin suksen kärki kainalossa.