Ajatuskin kotiin tulemisesta ahdistaa. Syynä on isoveljeni, kuvitelkaa: tämä herra Euroopan omistaja on ylioppilaaksi itsensä kirjoittanut, armeijan käynyt "mies". Hän asuu vielä täällä kotona, opiskelupaikasta tai töistä ei tietoakaan. Tänä vuonna tulee täyteen 21 vuotta, ja eikä mitä, tämä käyttäytyy kuin pahimmassa teini-iässä oleva uudelleen uhmaikään tullut penikka.
Saan kuulla varsinkin kaksi kertaa tunnin sisään olevani idiootti, vammainen, älykääpiö jne. (Lesbon se jätti pois, kun aloin seurustella.) Tietokoneelle pääsen harvoin, sillä herra "kaikkionminun" ei anna toisten edes katsoakaan näyttöä kohti. Sen lisäksi, kun harvoin tässä koneen ääressä istun, hän lukee selkäni takaa niin sähköpostini kuin kaiken muunkin.
Minua ottaa päähän. En saa tehdä läksyjä rauhassa, katsoa telkkaria rauhassa tai puhua koiralleni rauhassa. Puhumattakaan siitä, kun vietän noin joka toisen viikonlopun poikaystäväni kanssa meillä. Uskokaa pois: ei paljon nosta mieltä, kun kuulee, että "Jos se vammanen tulee meille, niin mie annan sille turpaan!" Ja pahinta on, että sellasia merkkejä on näkyny, ettei se jää pakosti pelkälle puheen tasolle.
Ylioppilaskirjoitukset on tulossa nyt keväällä, lukuloma alkaa parin-kolmen viikon päästä. Mitä teen? Miten saan luettua rauhassa kirjoituksiin ja sen jälkeen pääsykokeisiin? En kestä enää.
Onko kellään edes saman tapaisia kokemuksia?
Saan kuulla varsinkin kaksi kertaa tunnin sisään olevani idiootti, vammainen, älykääpiö jne. (Lesbon se jätti pois, kun aloin seurustella.) Tietokoneelle pääsen harvoin, sillä herra "kaikkionminun" ei anna toisten edes katsoakaan näyttöä kohti. Sen lisäksi, kun harvoin tässä koneen ääressä istun, hän lukee selkäni takaa niin sähköpostini kuin kaiken muunkin.
Minua ottaa päähän. En saa tehdä läksyjä rauhassa, katsoa telkkaria rauhassa tai puhua koiralleni rauhassa. Puhumattakaan siitä, kun vietän noin joka toisen viikonlopun poikaystäväni kanssa meillä. Uskokaa pois: ei paljon nosta mieltä, kun kuulee, että "Jos se vammanen tulee meille, niin mie annan sille turpaan!" Ja pahinta on, että sellasia merkkejä on näkyny, ettei se jää pakosti pelkälle puheen tasolle.
Ylioppilaskirjoitukset on tulossa nyt keväällä, lukuloma alkaa parin-kolmen viikon päästä. Mitä teen? Miten saan luettua rauhassa kirjoituksiin ja sen jälkeen pääsykokeisiin? En kestä enää.
Onko kellään edes saman tapaisia kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Etkö voi puhua vanhemmillesi? Eihän tommosessa ole mitään järkeä. Luulen että veljelläsi on erittäin tylsää ja hän on ottanut elämänsisällökseen sun vahtaamisen ja elämän pilaamisen. Se on todella ahdistavaa, tiedän. Luulen, että veljesi on sinulle kateellinen ja hän tuntee olevansa itse epäonnistunut, koska ei saakaan töitä tai opiskelupaikkaa. Hän vahtaa sua vierestä kun pärjäät häntä paremmin ja sinulla on edessä häntä parempi tulevaisuus. Sitä hän yrittää tietoisesti tai tietämättään pilata jottet sinäkään pärjäisi elämässä. Sinulla on jopa poikaystävä eli joku pitää sinusta, hänestä ei kukaan pidä (ilmeisesti hänellä ei ole tyttöystävää?). Näin luulen hänen ajattelevan. Hän kaipaa siis itsekin rakkautta ja koittaa rikkoa siksi teidän välit, jottei ketään muutakaan rakastettaisi. Uhkailu kuitenkaan ei ole mistään kotoisin ja sitä sinun EI tule hyväksyä.
Veljesi pitäisi saada kiinnostumaan jostain hänelle itselleen tärkeistä asioista, sinun vahtaamisen sijasta. Kun hänellä ei ole omaa elämää, niin hän elää sinun kauttasi. Häntä pitää kannustaa vaikka elämä potkiikin päähän. Se on elämää se. Hänen ei saa antaa vaipua epätoivoon vaan pakottaa hakemaan töitä ja opiskelupaikkaa. Aikooko vanhempasi kauankin vielä häntä katsoa ja paapoa?? Kyllä isomies on jo päästettä (tuupattava) rakentamaan omaa elämää.
Puhu ehdottomasti vanhemmillesi. Eikö muka sinun koulumenestyksesi ole yhtä tärkeä kuin veljesi? Varmasti sinäkin jouduit olemaan varpaillaan hänen opiskelleessaan ja kokeisiin lukiessa. Ylppärikokeet ovat todella rankat ja sä todellakin olet ansainnut keskittyä niihin täysin rauhassa. On kuitenkin sinun tulevaisuudestasi kysymys. Miten vanhempasi voisi muka antaa sinun epäonnistua veljesi takia?? Toivottavasti vanhempasi kuuntelevat sinua ja ottavat sinut tosissaan. Zemppiä.
siis puhut koiralle?!?!?! taidat olla ehkä hieman päästäsi vialla. :D
Hanki itse apua ja pian! Ei taida olla kaikki kotona...
Miksei koiralle voi puhua? Minä itse ainakin puhun, ja paljon puhunkin. Sille on hauska puhella kun olen esimerkiksi yksin kotona! :)
joo mäkin puhun meidän pallopäälle.. :D
sille on kiva puhua ku se on ihan ihmeissään kuuntelemassa..