Ohitukset - järkeä vai ei

Hyvin yleinen ja typerä tapa jota esiintyy motareilla. Kaksi raskastaajoneuvoa ajaa rajoitinta vastaan ja toisen ajokki kulkee sen ehkä kilometrin tunnissa kovempaa mutta silti on ohi päästävä. Ohitus kestää pari kolme kilometriä ja minuutin pari kun se ohitettava ei suostu vauhtiaan pudottamaan vaan sitten mennään rinta rinnan ja takana nopeammat henkilöautokuskeilla sarvet päässä ja sauhu nousee kun rekka edessä estää ohitukset. Sitten kun tämä karvan verran kovempaa kulkeva rekka viimein pääsee hitaammasta ohi ja kaksikko jatkaa rajoitinta vasten ajoa vaikkapa tunnin samaan suuntaan niin etummainen kaartaa seuraavalle Abc:lle ehkä puoli minuuttia aikaisemmin kuin se tunti aikaisemmin ohitettu. Ensimmäinen kuski kun hyppää hytistä alas ja laittaa ovet lukkoon ohitettu saapuu samalle parkkikselle rinnalle ja vetää käaijarrun päälle. Siinä se pitkän väkisin tehdyn ohituksen hyöty oli mutta kun kerran oli ohi päästävä niin aitten ohitetaan. Oli hyötyä tai ei, oli järkeä tai ei.

No onhan näitä. Mutta mikä kiire näillä henkilöautoilijoilla sitten on? Mihin?

Ohitushan on aina tunneperäinen reaktio, vailla mitään järkeä, ja liikennehän sopii tunteiden näyttämiseen mainiosti. Siinä pyritään opettamaan ja kouluttamaan ajotaidottomia isän kädestä, jotta oppisivat meidän kaahareiden jaloille tavoille, ja osaisivat painaa sitä oikean puoleista pedaalia lähemmäksi lattiaa.