Viiltelyä liikaa

Jos viiltelet ylempää, olkavarsista, tai sitten semmoisista paikoista jokka pysyy piilossa, kuten kainalot, jalkapohjat, kielen alta, kitalaesta. Tai hankit turvallisemman riippuvuuden. Tai selvität mitä ovat ne asiat, jotka viiltelyn tuottama kipu saa sut unohtamaan

Korvaa viiltely liikunnalla.

Itsensä viiltely on aina vahva oire henkisestä pahoinvoinnista - ja sitä tukevat ovat samassa kuopassa - siksi on tärkeä tunnistaa että vaikkei sitä tunnu niin kaikki ei ole ok. Ei me naarmuteta omaa autoa, snoukkalautaa ja koiranpentuakaan....Jos vanhempien kanssa ei keskustelu onnistu niin se kouluth on ihan ykkös paikka hakea itselle apua. Ei varmasti ole helppoa mutta kuka muu huolehtii sinusta jos et sinä itse kun kukaan muu ei tiedä että voit huonosti? Avun hakeminen ja itsestä huolehtiminen on helvtin ok ja must juttu, jos jalka on poikki niin piilotellaanko sitä?

Hei! Olen jo eläkemummo. Muistan itseni 16 - 17 vuotiaana, kun pelästyin itsetuntoni puolesta. Isäni oli tosi julma kasvattaja ja pieksi kerran melkein kuoliaaksi minut. En voinut kahteen kuukauteen mennä voimistelutunneille, kun selkä ja jalat olivat aivan veresnahalla kuin Messalalla Ben Hurissa. Aloin näkemään painajaisia, missä minulle tapahtui hirveitä juttuja ja kerrankin isäni tappoi minua. Sitten en oikein uskaltanut mennä nukkumaankaan. Yhtenä yönä näin painajaista, mittä tiikeri kävi käsiksi minuun ja heräsin juuri ja juuri pelastuneena. Sitten katsoin yöpuvun etumusta, joka oli veressä. Olin kynsinyt unessa itseni verekselle. Menin lääkäriin ja puhuin noista painajaisista ja isäpelosta. Hän määräsi lääkkeitä. Kysyin farmaseutilta, mitä nämä pillerit ovat. Hän sanoi niiden olevan unilääkkeitä. Jätin ostamatta toistaiseksi. Kun oli puhunut jollekin peloistani, loppuivat painajaiset. Tuumin jälkeenpäin, että olin tipalla alkaa viillellä itseäni. Sen se rakkaudettomuus tekee. Onneksi äiti välitti minusta.

Mee vaikka lenkille tai tee jotain mistä pidät. Itselläni se ainakin auttaa.

oon 16v poika ja mä viiltelin pari vuotta sitte.. pääsin siitä yli vaan sillä että päätin olla vahva kaikesta paskasta huolimatta, jos mulla oli paska olla menin juoksee johonki metsää ja huutaan sen pahan olon pois sielusta. En oo sen yhden päivän jälkeen enää viillelly lähes ollenkaa ku mietin että mitä jos jokanen viilto satuttais yhtä paljon mulle tärkeintä ihmistä maailmassa, ja päätin vaan että mun on pakko lopettaa huonossa olossa kieriskely ja yrittää ees vähän nauttia elämästä ja pikku hiljaa aloin pystymää liikkuu enemmä kavereiden kanssa ja löysin hyviä harrastuksia minkä parissa kaikki paska unohtu mielestä.
Viimeisimmät kerrat ku oon ''viillelly'' on ollu ku oon tehny itelleni kaks vankila tatuointia.