Eräs "kaverini" on hyvin hankala tapaus. Keskusteleminen hänen kanssaan on lähes mahdotonta, mutten kuitenkaan haluaisi olla epäkohtelias ja esim. jättää vastaamatta kysymyksiin. Hänellä ei ole huumorintajua toisten ihmisten sanomiin asioihin. Jos joku esimerkiksi huomauttaa piloillaan myöhästyjälle siitä, että tulitpa myöhässä, tuhma, niin hän vetää hirveät kiesit. Sitten, kun itse tulin myöhässä tunnille, hän sanoi, että "Tuotakin olisi voinut joku kommentoida". Itse vastasin "Niin, mutta kukaan ei kommentoinut." "No, oli sitten hyvä, että minä kommentoin", tuli vastaukseksi. Hän sanoo muille (varsinkin minulle ja muillekin sanavalmiille ihmisille) ihan kauheita vihjaileviä kommentteja siitä, miten toisia ei saa "haukkua" ja itse jauhaa samanlaista kakkaa koko ajan.
Kenties ette ymmärrä, mutta yrittäkää. Siis pohjimmainen ongelma on se, että tämä tyttö luulee itse saavansa sanoa toisista ihan mitä vain (tarkoituksena VARMASTI satuttaa toisia sanoillaan). Ja missään asiassa hän ei voi olla samaa mieltä, vaikka oikeasti olisikin. Joka ikisessä asiassa hän inttää vastaan, joten keskustelu ei ole siinä tilassa edes luonnollista. Ja HÄNEN ratkaisunsa ovat aina oikeita: "Ai opetetaanko autokoulussa niin? Sen takia minä en pidäkään autokoulusta" sanoi hän, joka kävi kotiopetuksessa ajokortin. Ja kehtaa vielä tulla arvostelemaan muiden valintoja.
En haluaisi olla tyly, koska olen pohjimmiltani kiva ihminen. Hän on yksi niistä harvoista ihmisistä, joiden kanssa en tule toimeen. Haluan ja toisaalta en halua vältellä häntä. Hän kuitenkin on "kaverini". Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Miten siis toimia siinä tilanteessa, kun ei halua puhua toisen kanssa, muttei kuitenkaan tahalteenkaan väistellä ja pyristellä pakoon?
Kenties ette ymmärrä, mutta yrittäkää. Siis pohjimmainen ongelma on se, että tämä tyttö luulee itse saavansa sanoa toisista ihan mitä vain (tarkoituksena VARMASTI satuttaa toisia sanoillaan). Ja missään asiassa hän ei voi olla samaa mieltä, vaikka oikeasti olisikin. Joka ikisessä asiassa hän inttää vastaan, joten keskustelu ei ole siinä tilassa edes luonnollista. Ja HÄNEN ratkaisunsa ovat aina oikeita: "Ai opetetaanko autokoulussa niin? Sen takia minä en pidäkään autokoulusta" sanoi hän, joka kävi kotiopetuksessa ajokortin. Ja kehtaa vielä tulla arvostelemaan muiden valintoja.
En haluaisi olla tyly, koska olen pohjimmiltani kiva ihminen. Hän on yksi niistä harvoista ihmisistä, joiden kanssa en tule toimeen. Haluan ja toisaalta en halua vältellä häntä. Hän kuitenkin on "kaverini". Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Miten siis toimia siinä tilanteessa, kun ei halua puhua toisen kanssa, muttei kuitenkaan tahalteenkaan väistellä ja pyristellä pakoon?
Vastaukset 1
Vanhimmat
En usko, että se todella haluaa satuttaa sanoillaan ihmisiä... jos se on hänen luonne (ja luonnoillehan me ei mahdeta mitään). Sanoit, että emme kenties ymmärrä. Mä ymmärrän (liiankin hyvin, mutta en halua kertoa siitä sen enempää, sillä kaikissa meissä on joku vika, vaikka emme itse sitä huomaisimmekaan). Eli siis jokaisessa on vikansa.
Yritä keskustella kaverisi kanssa jostain aiheesta, mistä hän on kiinnostunut (ja yrittää välttää että kaverilla ei ole mahollisuutta penätä vastaan ja haastaan sanoillaan "riitaa", toivottavasti ymmärrät mitä ajan takaa.) Onhan se vaikeaa, mutta pitää yrittää ymmärtää =) Zemppiä