Haluaisin Marsun!

Itse olen 13-vuotias tyttö. Toivoin marsuja tuossa ennen joulua. Äiti aluksi oli hankintaa vastaan, sillä pelkäsi eläinten haisevan, kuten edesmenneet uroshiiremme. Minusta ne eivät haisseet. En kuitenkaan luovuttanut. Luin kirjoja ja surffailin netissä. Pelkäsin kuitenkin koko ajan, että jos teenkin kaiken turhaan. Isi sentään harkitsi. Tiesin marsuista lähes kaiken siskoni kanssa. Eräänä päivänä kävimme eläinkaupassa kyselemässä marsuista. Pelkäsin kamalasti, että myyjä sanoisi marsujen haisevan, sillä silloin minun olisi turha enää uneksiakaan. Äiti oli tehnyt selväksi, ettei halua elää saman hajun kanssa, kuin silloin hiirien aikaan.
Myyjä kuitenkin sanoi, etteivät haise. Jes! Myyjä tiesi marsuista paljon, omisti niitä itsekin. Kyseisessä kaupassa oli myynnissä kolme tervettä tyttömarsua. Eräänä päivänä haimme kävimme varaamassa marsut meille!! Olimme tilanneet häkin, joten sen saapumista piti odottaa.
Kun häkki vihdoin saapui, kävimme hakemassa marsut! Myyjä leikkasi kynnet, ja antoi ohjeita hoitoon. Hän laittoi pahvilaatikkoon heinää, ja asetti pienet sinne. Menimme kotiin autolla.
Tuolla huoneessani tytöt nyt 7kk:n ikäisinä temmeltävät.
Kehotan siis lukemaan kirjoja, niistä saat nopeammin ja enemmän tietoa kuin täältä keskustelupalstoilta😉!