On pannut minut mieetimään ja kun kerron jotain omista kokemuksista niin siellä on nämä tyhjäpäät lausumassa sitä ja tätä.
Niinpä kerron vielä yhden jutun. Koira jota Suomen oloihin
ei suositella. Se on "naisten ryppymainosten" koira. Suomessa on useita eläinlääkäreitä jotka eivät suostu hoitamaan niitä niiden ihosairauksien vuoksi ja en tiedä minkä muun takia.
Jokatapauksessa sellainen pieni pentu (noin 4 kk) oli ulkona emäntänsä kanssa lähikaduilla ja emäntä näki jo kaukaa että vastaan tulee iso koira.Se vastaan tuleva oli Mastiffi ja sillä oli pentukin mutta nyt se pentu oli kotona.
Yhtä äkkiä mastiffi riuhtaisi itsensä irti pannasta. Panta oli löysä kuristuspanta josta se tiesi että kun päätä nykäisee taaksepäin kun panta on löysä niin tie on vapaa. Näin juuri kävi.
Poikani koira vietiin heti eläinlääkäriin, se oli raadeltu pahoin eikä ollut enää edes tajuissaan raatelun jälkeen. Poikani lähetti mulle valokuvan pienestä verisestä mytystä joka se oli sillä hetkellä.
Omistaja oli vastuuntuntoinen ja toimitti oman koiransa kotiin ja tuli myöhemmin eläinlääkäriasemalle, jääkö uhri henkiin vai ei. Olihan se pentu vielä.
Pitkän sairasajan jälkeen se parani mutta.
Se ensin pelkäsi muita koiria ja sitten vihasi niitä, olihan se revitty melkein riekaleiksi.
Se alkoi myös vihata vieraita ihmisiä. Yritti käydä kaikkien kimppuun. Sille laitettiin sitten kuonokoppa kun se oli muun kuin oman perheensä seurassa.
Myöhemmin ihan koiran viime aikoina olin siellä vieraisilla. Asuvat kuitenkin Helsingistä matkan päästä.
Olin minian ja toisen lapsenlapseni kanssa heillä ja koiralla oli kuonokoppa.
Sain tietää että kun istuimme olohuoneessa sohvalla ja kun ko. koira tulee istumaan jalkojeni väliin, se on hyväksynt minut. Puhelin sille kyllä ja nimeltä mainiten ja se ei siihen mitenkään reagoinut.
Noin puolentoistatunnin jälkeen se tosiaan tuli istumaan jalkojeni juureen ja pian otettiin koppa pois. Se ei sen jälkeen minusta välittänyt ja yritin itsekin olla aika neutraali.
Sitten saunan ym. jälkeen mentiin nukkumaan. Nukuin yksin huoneessa jossa oli sohva jonka sai avattua. Ei tietty mikään kaksoisvuode mutta mukavan leveä yhdelle.
En ehtinyt edes nukahtaa kun ko.koira hipsi huoneeseen, sanoin nimeltä mainiten että tule vaan.
Niin se meni jalkopäähäni ja aamulla nukuimme rintarinnan (minä seinää vasten litussa).
Heräsin siihen että lapsenlapseni otti kuvaa meistä kun me nukuimme melkein päät samalla tyynyllä uskomatta silmiään. "Äiti tuu kattoon, mummi nukkuu XXX: kanssa samassa sängyssä.
Pari vuotta tämän jälkeen nämä jo ennakoidut ihottumat sun muut johti siihen että koira piti lopettaa.
Muistan yhä sitä lämmöllä vaikka olen edelleen sitä mieltä että ko. rotu ei ole meidän maamme olosuhteissa mitenkään paras mahdollinen. Erikoinen se on mutta en ole nyt 5 vuoden aikana tavannut yhtään sen rotuista koiraa. hyvä niin.
Niinpä kerron vielä yhden jutun. Koira jota Suomen oloihin
ei suositella. Se on "naisten ryppymainosten" koira. Suomessa on useita eläinlääkäreitä jotka eivät suostu hoitamaan niitä niiden ihosairauksien vuoksi ja en tiedä minkä muun takia.
Jokatapauksessa sellainen pieni pentu (noin 4 kk) oli ulkona emäntänsä kanssa lähikaduilla ja emäntä näki jo kaukaa että vastaan tulee iso koira.Se vastaan tuleva oli Mastiffi ja sillä oli pentukin mutta nyt se pentu oli kotona.
Yhtä äkkiä mastiffi riuhtaisi itsensä irti pannasta. Panta oli löysä kuristuspanta josta se tiesi että kun päätä nykäisee taaksepäin kun panta on löysä niin tie on vapaa. Näin juuri kävi.
Poikani koira vietiin heti eläinlääkäriin, se oli raadeltu pahoin eikä ollut enää edes tajuissaan raatelun jälkeen. Poikani lähetti mulle valokuvan pienestä verisestä mytystä joka se oli sillä hetkellä.
Omistaja oli vastuuntuntoinen ja toimitti oman koiransa kotiin ja tuli myöhemmin eläinlääkäriasemalle, jääkö uhri henkiin vai ei. Olihan se pentu vielä.
Pitkän sairasajan jälkeen se parani mutta.
Se ensin pelkäsi muita koiria ja sitten vihasi niitä, olihan se revitty melkein riekaleiksi.
Se alkoi myös vihata vieraita ihmisiä. Yritti käydä kaikkien kimppuun. Sille laitettiin sitten kuonokoppa kun se oli muun kuin oman perheensä seurassa.
Myöhemmin ihan koiran viime aikoina olin siellä vieraisilla. Asuvat kuitenkin Helsingistä matkan päästä.
Olin minian ja toisen lapsenlapseni kanssa heillä ja koiralla oli kuonokoppa.
Sain tietää että kun istuimme olohuoneessa sohvalla ja kun ko. koira tulee istumaan jalkojeni väliin, se on hyväksynt minut. Puhelin sille kyllä ja nimeltä mainiten ja se ei siihen mitenkään reagoinut.
Noin puolentoistatunnin jälkeen se tosiaan tuli istumaan jalkojeni juureen ja pian otettiin koppa pois. Se ei sen jälkeen minusta välittänyt ja yritin itsekin olla aika neutraali.
Sitten saunan ym. jälkeen mentiin nukkumaan. Nukuin yksin huoneessa jossa oli sohva jonka sai avattua. Ei tietty mikään kaksoisvuode mutta mukavan leveä yhdelle.
En ehtinyt edes nukahtaa kun ko.koira hipsi huoneeseen, sanoin nimeltä mainiten että tule vaan.
Niin se meni jalkopäähäni ja aamulla nukuimme rintarinnan (minä seinää vasten litussa).
Heräsin siihen että lapsenlapseni otti kuvaa meistä kun me nukuimme melkein päät samalla tyynyllä uskomatta silmiään. "Äiti tuu kattoon, mummi nukkuu XXX: kanssa samassa sängyssä.
Pari vuotta tämän jälkeen nämä jo ennakoidut ihottumat sun muut johti siihen että koira piti lopettaa.
Muistan yhä sitä lämmöllä vaikka olen edelleen sitä mieltä että ko. rotu ei ole meidän maamme olosuhteissa mitenkään paras mahdollinen. Erikoinen se on mutta en ole nyt 5 vuoden aikana tavannut yhtään sen rotuista koiraa. hyvä niin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.