Kuinka huomasin olevani ihmissusi.

Availin silmiäni varovasti. Kirkas valo sattui silmiin ja päässäni jyskytti. Olo oli tokkurainen. Ajatus ei liikkunut, mutta kun kohotin päätäni, liikkui vatsani sisältö purskahtaen suustani ulos. Vähitellen silmäni tottuivat kirkkaaseen valoon ja kykenin tekemään havaintoja niin itsestäni kuin ympäristöstänikin.

Makasin olohuoneeni lattialla ja olin alasti. Oksennus tuoksui ikävältä vieressäni, mutta tunsin jonkin muunkin tuoksun, jonkin tutun, mutta en millään pystynyt muistamaaan minkä.

Kohottauduin hieman ja katselin alastonta kehoani. Jalkani olivat karvaiset. Ovat ne yleensäkin, mutta nyt ne näyttivät entistä karvaisemmilta. Sain saman vaikutelman muistakin kehoni osista. Karvaisuus ei kuitenkaan minua huolettanut, vaan jotain punaista oli rinnuksillani ja suupielissäni. Outo haju tuli juuri tuosta punaisesta aineesta.

Ryntäsin vessaan, oksensin jälleen ja katsoin itseäni peilistä. Kasvoni olivat turvoksissa, silmäni verestivät ja leukaani peitti vahva parransänki. Oksennuksen lisäksi suussani maistui jokin eltaantunut. Yökkäsin, mutta mitään ei ollut enää tulossa.

Mitä oli tapahtunut? Miksi olin omalla lattiallani alasti ja veren tahrimana. Minussa ei ollut haavoja, eikä nenäni ollut kipeä. Veri ei siis ollut minun. Minulla ei ollut mitään selkeää muistikuvaa edellisestä illasta. Viimeisin muistoni oli täysikuu öisen kaupungin yllä.

Avasin tietokoneen ja kysyin googlelta selitystä oireisiini. Vastaus oli yksinkertainen, mutta elämän mullistava. Olin ihmissusi.

Opiskelin aiheesta kaiken mahdollisen. Kuinka minut voitaisiin surmata hopealuodilla - tärkeää!? Kuinka muuttuisin verenhimoiseksi pedoksi aina täysikuun aikana - hyvä tietää!! Oireita voisi yrittää lievittää, mutta parannusta tautiin ei olisi!! Vähän niinkuin AIDS. Sen kanssa olisi vain yritettävä elää.

Menin keittiöön ja siivosin edellisiltaisen hampurilaisen roskikseen ja laitoin pöydällä lojuvan ketsuppipullon takaisin jääkaappiin. Pari tyhjää viinapulloa lojui lattialla ja korjasin ne kaappiin, jossa muutkin pullot odottivat kiertoon palauttamista.

Olin siis ihmissusi. Voisin elää normaalia elämää, mutta minun täytyisi olla tarkkana niinä öinä, kun kuu oli täysi. Jos en olisi tarkkana ja lukitsisi itseäni sisätiloihin, saattaisi joku onneton yöllinen kulkija päästä hengestään. Katsoin almanakasta kuun vaiheet ja merkkasin kalenteriini yöt, jolloin minun tulisi olla yksin lukittujen ovien takana.

Oikeastaan asialla ei olisi minuun suurtakaan vaikutusta. Vietin muutenkin suurimman osan ajastani yksinään suljettujen ovien takana. Mitä väliä, jos muuttuisin sudeksi yhtenä yönä kuukaudessa? Pohdiskelin asiaa lisää ja tulin tulokseen, etten halua lattioille paskovaa elukkaa huoneistooni joka kuukausi. Niinpä merkkasin kalenteriini täysikuiset yöt ehdottomiksi ajankohdiksi baarikierrokselle.