Ville Haapasalon Volga 30 päivässä ohjelmassa juuri käsiteltiin ohimennen tuota ilmiötä. Venäjällä ilmiölle on laajempikin käsite. Aika on vääristynyt ja ilmestyneisiin "kangastuksiin" on voinut mennä sisään, kunnes ne sitten katoaa.
Tulipas kylmät väreet, kun muistelin pari vuotta sitten tapahtunutta "untani". Kävin sohvalle päivätorkuille töiden jälkeen. Yhtäkkiä en siinä silmät kiinni ollutkaan väsynyt, vaan aloin nähdä luomieni läpi syvän sähkönsinisen huoneen yksityiskohtineen. Huone oli kuin sinistä utuisen valon ja metallin yhdistelmää ja siinä oli sellaisia "muinaisen" tyylisiä nelosnelosen paksuisia koristeltuja neliskanttisia pylväitä tasaisin välein seinillä. Huoneen koko oli jotakin 5 metriä halkaisijaltaan ja se oli todennäköisesti 6-8 kulmainen ja taittui aina pylvään kohdalta. Huone oli muuten tyhjä, mutta sen keskellä oli jokin ikäänkuin neliskanttinen samanvärinen kohouma, kuin pieni pöytä tai konsoli.
Se oli kiehtovan näköinen huone, eikä näky pelottanut minua, mutta en silti uskaltanut mennä sinne. Ajattelin täysin selkeästi ja olin utelias. Mitään aikavääristymää ei itselleni tapahtunut, mutta oli painoton tunne ja oli sellainen tunne, että voisin mennä tuohon huoneeseen jos haluaisin. En mennyt. Tilanne kesti alle 5 minuuttia ja piirtyi selkeästi muistiin. Pystyisin piirtämään ne pylvään kuviot edelleen tarvittaessa. Ne kuviot olivat selkeästi koristeita, eikä mitään tekstiä tai binäärikoodeja.
En nyt tiedä, voiko tuota kokemustani sanoa Fata Morgana ilmiöksi, mutta se tuli tuosta ohjelmasta taas mieleen. Tarina on tosi. Pidän sitä itse unena, mutta olipahan erikoinen uni.
Tulipas kylmät väreet, kun muistelin pari vuotta sitten tapahtunutta "untani". Kävin sohvalle päivätorkuille töiden jälkeen. Yhtäkkiä en siinä silmät kiinni ollutkaan väsynyt, vaan aloin nähdä luomieni läpi syvän sähkönsinisen huoneen yksityiskohtineen. Huone oli kuin sinistä utuisen valon ja metallin yhdistelmää ja siinä oli sellaisia "muinaisen" tyylisiä nelosnelosen paksuisia koristeltuja neliskanttisia pylväitä tasaisin välein seinillä. Huoneen koko oli jotakin 5 metriä halkaisijaltaan ja se oli todennäköisesti 6-8 kulmainen ja taittui aina pylvään kohdalta. Huone oli muuten tyhjä, mutta sen keskellä oli jokin ikäänkuin neliskanttinen samanvärinen kohouma, kuin pieni pöytä tai konsoli.
Se oli kiehtovan näköinen huone, eikä näky pelottanut minua, mutta en silti uskaltanut mennä sinne. Ajattelin täysin selkeästi ja olin utelias. Mitään aikavääristymää ei itselleni tapahtunut, mutta oli painoton tunne ja oli sellainen tunne, että voisin mennä tuohon huoneeseen jos haluaisin. En mennyt. Tilanne kesti alle 5 minuuttia ja piirtyi selkeästi muistiin. Pystyisin piirtämään ne pylvään kuviot edelleen tarvittaessa. Ne kuviot olivat selkeästi koristeita, eikä mitään tekstiä tai binäärikoodeja.
En nyt tiedä, voiko tuota kokemustani sanoa Fata Morgana ilmiöksi, mutta se tuli tuosta ohjelmasta taas mieleen. Tarina on tosi. Pidän sitä itse unena, mutta olipahan erikoinen uni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuossa videota superkangastuksesta. Kuvaaja vaan pilannut videon kun pitänyt laittaa kummitusmusaa soimaan taustalle.
https://www.youtube.com/watch?v=WrfG0JlZMgE