Pakkasherra vierailee,
jäädyttää vapaat vedet.
Sydän jyskyttää kierroksilla,
ystävän viesti, välillä ,
unesta herättää, ilahdun.
Pakkasherra muokkaa,
maiseman kuuraiseksi.
Ajattelen sinua aina,
tulit silloin runoilleni.
Sinä et koskaan jäädy.
Pidät olomuotosi kuin nimesi,
pakkasherrakaan ei saa.
Olet kaukaisin tähti,
kiireen keskeltä näpyttelet,
rakkautta olet täynnä,
siksi et jäädy....koskaan.
jäädyttää vapaat vedet.
Sydän jyskyttää kierroksilla,
ystävän viesti, välillä ,
unesta herättää, ilahdun.
Pakkasherra muokkaa,
maiseman kuuraiseksi.
Ajattelen sinua aina,
tulit silloin runoilleni.
Sinä et koskaan jäädy.
Pidät olomuotosi kuin nimesi,
pakkasherrakaan ei saa.
Olet kaukaisin tähti,
kiireen keskeltä näpyttelet,
rakkautta olet täynnä,
siksi et jäädy....koskaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Missä meidän sadepisara?
On häntä jo ikävä.
Sadepisara, kuuletko!
Huudan yhä kovemmin:
Tule jo!
Hän tulee kun ehtii....
Ystävämme on tulossa...
Sadepisaraa, hän raikastaa ilman
tuo toivetta kevääseen
Lumimyrskystä ja pakkasesta
kyllääntyneen
Aina uudelleen tulevaan
Siis sadepisara sinua tarvitaan
kauniisti kaipaatte,
ystävää huudatte.
Työ aikani vie.
Olen takaisin tulossa,
sitten hyvällä ajalla.
jäädytä minua pakkanen ei,
ei edes vauhtiani hidasta.
Eilen tein hankeen lumienkelin,
yöllä se herää henkiin ja
teille kaikille terveiseni tuo.
...minä luulin että olit kokonaan
meiltä kadonnut...
voi kun pelkäsin...
nyt rauhoitun.
Kurkin nurkan takaa ja hymyilen!
pakkanen puraisemaan yhtä tiettyä sadepisaraa
ei edes routainen maa
sitä nujertaa saa
Tervetuloa takaisin
Olen mykistynyt.
Miksi pitää kävellä niin kauas,
että näkisi lähelle.
Miksi pitää kasvattaa kukka,
että saisi tunnetta.
Miksi pitää poistaa eletyt vuodet,
että näkisi kesäisen aamun.
Miksi olen kieltänyt rakkauden,
kohdannut mieluummin lepinkäisen,
Miksi olen nukkunut öitä,
etten näkisi tyyntyvää lahtea.
Miksi herään vasta nyt,
kun tie on avattu tuoksukukilla.
Erittäin kaunis
Kaikki menee hyvin,
myös nyt,
kun aika on meidän,
katsomme huomiseen,
eilen elimme huomisen,
nyt valmistellan aamua.
ilta kun saapuu,
se rauhan tuo,
laskeutuu ylle ihisen kiireisen.
Metsä on kaunis,
ja varjot sen,
lumi valoa antaa
polulle pienen ihmisen.
Mä metsälle kuiskaan toiveeni mun,
se salaisuuteni pitää.
Kaunis on nyt ajatukseni,
siinä rakkauden siemen itää.
niillä voit aamulla ,
kun on vaikeaa,
muistella menneitä polkuja.
Jatkan tästä,
rauhoittuneena, tiedäthän minut.
eroitti ajatukset tällä kertaa.