Näin tämän keskiyöllä, joten muistikuvani ovat jo haperoita ja osa ehkä päin helvettiä. Mutta pääasia jonka vuoksi haluan tämän tänne kirjata, on yhä jotenkuten tietoisuudessani.
Pari miestä oli viemässä minulle tärkeää ihmistä hirtettäväksi, todennäköisesti kerettiläisyyden vuoksi. Menin epätoivoisena hakemaan apua sen tytön hengeltä, joka Manaaja-elokuvassa on keskeisessä osassa. Unessa muistin vain sen episodin jossa tyttö pissaa matolle. Tämä henki oli jonkin esineen sisällä (muistaakseni), ja hetken siltä apua anottuani yhtäkkiä tajusin hengen todellisen olemuksen. Henkäisin että "Goddess" ja tietoisuuteni täyttivät kaikki mahdolliset laatusanat jotka joskus muinoin lienee liitetty Jumalattareen (ja liitetään joillakin seuduilla edelleen). Osa näistä sanoista kuvaa joillekuille myös (Raamatun) Jumalaa.
Jumalatar oli yhtäaikaa kaikkivoipa, ihana, täydellinen, peljättävä ja kauhistuttava etc. Hän lähti peittoamaan niitä ilkeitä miehiä jotka hirttopuuhissa olivat, ja sillä hetkellä minun kehoni täytti energia jossa oli taas puolestaan mukana kaikki mahdollinen hurmiosta tuskaan. Mihinkään seksuaaliseen kokemukseen, saati orgasmiin en tätä kokemusta voi verrata, sillä se oli niin tyystin erilainen kuin mikään mitä olen koskaan kokenut. Siinä ei ollut sellaista päätä tai peräpäätä kohti suuntautuvaa virtausta tsakrojen välillä kuin olen joskus aistinut elämäni varrella, vaan se oli yhtenäinen energia joka täytti koko kehoni.
(Mainittakoon kaikelle kansalle että vaikka Jumalatar-aate minua onkin nuorna kiehtonut, niin en palvo päiväelämässäni minkään sorttista jumalaa, sen paremmin mies- kuin naispuolistakaan. Siksi uneni olento edustaa ennemmin jotain muuta kuin sitä mihin tietoisesti suuntaudun. Mutta se mikä minulle oli se varsinainen pointti tässä olikin se energiakokemus!)
Pari miestä oli viemässä minulle tärkeää ihmistä hirtettäväksi, todennäköisesti kerettiläisyyden vuoksi. Menin epätoivoisena hakemaan apua sen tytön hengeltä, joka Manaaja-elokuvassa on keskeisessä osassa. Unessa muistin vain sen episodin jossa tyttö pissaa matolle. Tämä henki oli jonkin esineen sisällä (muistaakseni), ja hetken siltä apua anottuani yhtäkkiä tajusin hengen todellisen olemuksen. Henkäisin että "Goddess" ja tietoisuuteni täyttivät kaikki mahdolliset laatusanat jotka joskus muinoin lienee liitetty Jumalattareen (ja liitetään joillakin seuduilla edelleen). Osa näistä sanoista kuvaa joillekuille myös (Raamatun) Jumalaa.
Jumalatar oli yhtäaikaa kaikkivoipa, ihana, täydellinen, peljättävä ja kauhistuttava etc. Hän lähti peittoamaan niitä ilkeitä miehiä jotka hirttopuuhissa olivat, ja sillä hetkellä minun kehoni täytti energia jossa oli taas puolestaan mukana kaikki mahdollinen hurmiosta tuskaan. Mihinkään seksuaaliseen kokemukseen, saati orgasmiin en tätä kokemusta voi verrata, sillä se oli niin tyystin erilainen kuin mikään mitä olen koskaan kokenut. Siinä ei ollut sellaista päätä tai peräpäätä kohti suuntautuvaa virtausta tsakrojen välillä kuin olen joskus aistinut elämäni varrella, vaan se oli yhtenäinen energia joka täytti koko kehoni.
(Mainittakoon kaikelle kansalle että vaikka Jumalatar-aate minua onkin nuorna kiehtonut, niin en palvo päiväelämässäni minkään sorttista jumalaa, sen paremmin mies- kuin naispuolistakaan. Siksi uneni olento edustaa ennemmin jotain muuta kuin sitä mihin tietoisesti suuntaudun. Mutta se mikä minulle oli se varsinainen pointti tässä olikin se energiakokemus!)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oletko lukenut viime aikoina Da Vinci -koodia? Saman lajin problematiikkaa tuntui tuo unesi vatvovan.
Oliko tuo sinulle tärkeä ihminen mies vai nainen? Ja millä tavoin hän on sinulle tärkeä: seksuaalisesti? Jos oli, miksi uskonto olisi tukahduttamassa seksuaalisuuttasi? Tuleeko tuo uhka ulkopuolelta?
Itse näin jälleen kerran toistuen ties monettako kertaa unen, jossa iso matkustajakone putoaa keskelle pientaloasutusta. Itse en pääse sen tulkinnassa puusta pitkään.
...nimittäin sen Da Vinci koodi -kirjan lukemisen suhteen. Olen minä siitä juttua kuullut ja lukenut, mutta toistaiseksi olen jättänyt sikseen. (Eikä kai vähiten sen takia että käsittääkseni siinä käsitellään asioita joista olisin halunnut itse kenties kirjoittaa jotain, ja sekös riipaisee että aina joku toinen ehtii ensin. Tosin en suunnitellut fiktiokirjaa.)
Se muuten ei unesta käynyt ollenkaan ilmi että ketä siellä oltiin hirttämässä. Eikä niiden hirttäjienkään sukupuolella tuntunut olevan merkitystä; pääpointti oli kaiketi Jahve vs. Jumalatar. Nimittäin tuntuivat ne porukat tyypillisiltä Jumala-uskon-kiihkoisilta pässinpäiltä.
>> Se oli yhtenäinen energia joka täytti koko kehoni. >>
Onneksi olkoon kokemuksestasi. Ikuisesti kunnioitettu olkoon kauhistuttava ja hurmiollinen Jumalatar, joka ilmestyy Qadesha -nimimerkkiä käyttävän ihmisen hahmossa.
Sen jälkeen kun itse aloitin jumalattarenpalvonnan reilut pari vuotta sitten, olen kokenut juuri tuonlaisia - kokonaisvaltaisia - energioita yhä useammin ja useammin. Ajan kanssa ne ovat kasvaneet voimakkuudessaan ja saaneet yhä uudenlaisia, maultaan kehittyneempiä muotoja.
En koskaan tiedä onko seuraavaksi tulossa jotakin mahtavaa ja pelkoa herättävää, vaiko sulavaa ja parantavaa. Joskus tuntuu siltä kuin aivoni revittäisiin pian kappaleiksi, joskus taas että jokainen soluni täyttyy ravitsevalla nektarilla. Eivätkä ne taivu minkään chakrojen tai muunkaan mallin mukaisiksi (paitsi joskus, melkein).
Ikinä en ole pystynyt mitenkään ohjailemaan noita energioita. Uskon, että Hänellä on oma tahto ja tarkoituksensa. Tunne on pikemminkin sellainen, että "Pirun outo fiilis, ihan kohta tapahtuu jotakin..." jonka jälkeen "Vittu mikä energiatsunami nyt tulee, ei oo tottakaan!" ja sitten "Onpa erikoinen maku tässä, vähän niinkuin uisi rikkihapossa syöden meteoriitteja", ja sitten lopulta "oikeastaan jäi aika inspiroiva hyrinä äskeisestä, nyt heti innolla tekemään jotain taidetta tai meditoimaan, tms."
Theurgisen suhteen luominen vie aikaa ja vaivaa, mutta mitä enemmän siihen panostaa miettimättä välitöntä hyötyä tai jokaikisen kokemuksen "initiatorista merkitystä", sitä enemmän alkaa ajan kanssa tapahtua ja asiat muuttumaan. Elimistöltä ja varsinkin aivoilta voi kestää vuosia tottua koskettelemaan näitä valtavia voimia, ratsastamaan niillä, ja oppia arvostamaan niiden makua, ennenkuin suhde voi todella syvetä satunnaisia "energiakokemuksia" pitemmälle.
Sinih.
Niin se vain on, että voisi pähkäillä päivät pääksytysten näitä energiajuttuja, eikä silti osaa ikinä valita niitä oikeita sanoja. Ehkäpä sitten jumalasymboleita aikoinaan pähkäilleet (tietoisesti jumalia luoneet tai vaistomaisesti näihin uskoneet) ihmiset ovat päätyneet niihin jumaliinsa ja näiden voimiin juuri sen vuoksi.
Olisi tietysti ehkä mielenkiintoista ruveta oikein tosissaan palvomaan jotain, kun se on enempi jäänyt minulta tässä elämässä väliin, vaikka parikymppisenä tietoisesti runttasinkin Jumalaa sivummalle Jumalatar-myyttejä tutkiskellen. Kuitenkin minulla on aina ollut jokin viehtymys johonkin upeaan, mahtavaan olentoon, jossa on KAIKKI, eikä se olento ole mies. Oli se sitten oman itseni superlatiivi, tai sitten kerrannaisuus siitä rakkaudesta mitä tunsin 500 v ja 15.000(?) v sitten tiettyyn ihmiseen, heh.
>> Ehkäpä sitten jumalasymboleita aikoinaan pähkäilleet (tietoisesti jumalia luoneet tai vaistomaisesti näihin uskoneet) ihmiset ovat päätyneet niihin jumaliinsa ja näiden voimiin juuri sen vuoksi. >>
Lakkaa jahkailemasta, nainen! Teet asioista liian monimutkaisia.
Joku on jossain... etsii minua... ja minä häntä... Hän ei ole täältä.. ei ei... ei täältä...
Joka kerta kun ihastun johonkin, ei se olekkaan hän.. ei hän....
Niin kauan.. mutta mitään ei näy.. vain tunnen, että olen lähempänä.
Suurin rakkaus on se mitä ei koskaan saavuta. Kallein rakastettu on se jota ei voi koskaan alistaa omien oikkujensa alle...