Onko kellään kokemusta kyseisestä taudista ja miten sen kanssa olette selvinneet? Omalle kissalleni noita kohtauksia tuli useamman kuukauden välein, mutta nyt noita on valitettavasti tullut parin viikon välein.
Kissalla on lääkitykset kilpirauhaseen ja munuaisten vajaatoimintaan. Kissa syö myös lääkärin määräämään erikoisruokaa, mutta myös pienen määrän märkäruokaa se saa aamuin illoin että saan lääkkeet menemään.
Kissalla on ikää yli 15-vuotta ja nyt olen harkinnut siitä luopumista, vaikka se tuntuu todella karsealta. Tuossa ajassa kissaan kuitenkin kiintyy kuin omaan lapseen. Se tässä tekee myös vaikeaa, kun kissa kuitenkin on suht normaali kohtausten välillä. Vähän vain pelkään miten kissa kärsii noista kohtauksista.
Kissalla on lääkitykset kilpirauhaseen ja munuaisten vajaatoimintaan. Kissa syö myös lääkärin määräämään erikoisruokaa, mutta myös pienen määrän märkäruokaa se saa aamuin illoin että saan lääkkeet menemään.
Kissalla on ikää yli 15-vuotta ja nyt olen harkinnut siitä luopumista, vaikka se tuntuu todella karsealta. Tuossa ajassa kissaan kuitenkin kiintyy kuin omaan lapseen. Se tässä tekee myös vaikeaa, kun kissa kuitenkin on suht normaali kohtausten välillä. Vähän vain pelkään miten kissa kärsii noista kohtauksista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei! Meillä oli monisairas kissa..löytöpoika nimeltä Aatto. Aatolla oli synnynnäinen lonkkavika, sydänvika sekä tämä kaatumatauti eli epilepsia. Aatto sai alkuun silloin tällöin kohtauksia, myöhemmin niitä tuli useammin ja useammin....pienikin äkkinäinen ääni sai Aaton säpsähtämään ja kohtauksia tuli. Veimme Aaton lääkäriin ja eläinlääkäri määräsi Kepra nimistä epilepsialääkettä otettavaksi aamuin illoin. Tämä lääke on ihan ihmisten, lasten, lääkettä liuoksena. Ruiskulla pistettiin Aaton suuhun sitä. Aatto ei lainkaan tykännyt lääkkeestä, meni aina karkuun kun näki ruiskun otettavan esille. Kesti jonkin aikaa kun haettiin sopivaa lääkemäärää millä kohtaukset pysyivät pois. Lääke auttoi hyvin... Aatolla oli ikää melkein 10 vuotta. Kaksi viikkoa ennen joulua viime vuonna jouduimme viemään Aaton viimeiselle matkalleen, sillä takajalat pettivät alta eikä lääkäri antanut mitään toivoa enää... Hyvällä lääkityksellä Aatto pärjäsi monta vuotta.
Joten älä heti mieti sitä lopullista päätöstä vaan vie kissa eläinlääkäriin jotta karvakorva saisi sopivan lääkityksen. Onhan siinä vaivaa lääkitä mutta rakkaus kissaan voittaa kaiken...
Niin, eihän se kissa niistä kohtauksista kärsi, kun se on "tajuton". Jatka vaan lääkitystä ja katso, ettei kissasi stressaannu. Sen pitäisi saada elää rauhallista ja hiljaista elämää.