"Minulla on kylmä.
Lunta sataa sydämeeni, paakkuuntuu ja muuttuu paksuksi jääksi.
Käsivarsia värisyttää..
Sinä! Toit välinpitämättömyydelläsi pilven auringon eteen joka tuli jäädäkseen.
Osaako kukaan enää sulattaa jään pois ja pitää sen lämpimänä ettei se jäätyisi uudestaan...
uudestaan ja uudestaan..?"
Lunta sataa sydämeeni, paakkuuntuu ja muuttuu paksuksi jääksi.
Käsivarsia värisyttää..
Sinä! Toit välinpitämättömyydelläsi pilven auringon eteen joka tuli jäädäkseen.
Osaako kukaan enää sulattaa jään pois ja pitää sen lämpimänä ettei se jäätyisi uudestaan...
uudestaan ja uudestaan..?"
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hieno runo, itsekö kirjoitit?
Minusta tuo oli eräällä tapaa kaunis ja koskettava. Mutta myöskin surullinen, ei nyt voisi ehkä ihan sanoa, että epätoivoinen, mutta jotain siihen suuntaan. Hienoja sanavalintoja.
Tosin jättäisin lopusta nuo kolmoispisteet pois :)
niin. itse tuli tuo kirjoitettua.. käsittelee tämänhetkistä tunnetilaani..
en pahemmin ajatellut oikeinkirjotusta ja tuli ehkä vähän liikaa pisteitä heiteltyä..
Miten yksi ihminen voi saada ihmeellisen tunnemyräkän sisälleni.. sydämeeni..
joka on jo jäätymyässä..
miten ja miksi?
Kuinka yksi ihminen voi teoillaan,. sanoillaan ja katseellaan koskettaa mua niin paljon..
ja varsinkin kun teot, sanat ja katseet tuntuvat katsovan vain lävitseni..
Kuin en olisi olemassakaan...
pelkkää ilmaa..
Tiedän tunteen. Ja se on aivan kauhea.
Mutta juu, hienosti kirjoitit, sopii aika hyvin minuunkin tällä hetkellä.
Kirjoittaminen muuten helpottaa hieman, kun saa tunteita purettua pois päästä. Itsekin on sitä tullut "harrastettua".
Mutta koitetaan pärjäillä, ja kiitos vielä sinullekin hienosta runosestasi :)
Mitäs sä niinku tolla meinaat?
Tuo oli runona hyvä, mutta perustuuko tohon
jokin tosi juttu, josta haluisit paremmin selvittää, ja puhua..?
Runoon tiivistin kaiken miltä tällä hetkellä tuntuu.. eli ihan omista tunteistani tuon runon tänään loin (erittäin tylsällä matikan tunnilla kun oli ajatukset ihan muualla. uppoutuneena kaikenlaisiin asioihin ja etenkin siihen yhteen ihmiseen..)
jos joku kokee valvollisuukseen yrittää ns. auttaa tai jotain niin kyllähän mä tota runoa voin tarkemmin tulkita minkälaisista (tunteisiin liittyvistä) asioista se muodostui...
jos runo oli hyvä niin kiitän :)
Oikeesti toi runo oli aivan sika huippu,
mulla tuli heti semmonen jännä olo,
ku alako aatteleen omaa elämää,että mitäs
se oikeesti on.. Ku porukat ei oikeen tiiä
et onko ne yhessä vai eikö ne oo, ja
muutenki kaikki on niin pertsetistä..
Mutta, voisiksä kertoo,
että mitä sä niinku tolla yritit sanoa,
tajuuksä mitä mä tarkotan?
Siis et mihin toi perustuu...;)
No mä kerron... kaiken! ja jos tuntuu että teksti ei kiinnostaa niin älä lue. Mutta jos viittitte lukea niin olisin erittäin kiitollinen.. :)
Seurustelin erään miehenalun kanssa yli vuoden mutta homma kaatui siihen koska minä lähdin ulkomaille ja hän ei kestänyt sitä. Hänen kärsivällisyys ei kestänyt ja hän purki kiukkuaan minuun koko ajan ja hänen kummalinen käytös vain poltti hermoni loppuun ja poikki meni. Siitä on joo muutama kuukausi) Tuntui että minulla ei ollut enää ketään joka välittäisi..
Suljin tunteeni pois ja en antanut itseni ihastua keneenkään.. (huom. Olen edelleenkin ulkomailla) Ihmisiä olen tavannut paljon ja mukaviakin sellaisia mutta muutamien perheen vaihtojen jälkeen on ympäristö vaihtunut ja ihmiset ympärilläni sen mukana..
Kunnes.. viime marraskuussa kun vaihdoin perhettä ja asuinpaikkaa viimeisen kerran menin myös uuteen kouluun. sain heti uusia kavereita ja ystäviä mutta ensimmäisen viikon jälkeen tajusin sen..
Olin ihastunut.. vaikka en halunnut.. Niin vain kävi. Enkä ollut ihastunut keneenkään
kesän 2003 jälkeen kun olin tavannut entisen poikaystäväni. ja nyt rinnassani oli se ihmeellinen tunne jota en ollut tuntenut aikoihin. Tämä kyseinen ihminen sai minut aina hymyilemään olemuksellaan ja hänen ihanan ruskeat silmänsä lumosi minut ja aloin vain ajatella häntä ympäri vuorokauden joka päivä..
Mutta.. Yritin osoittaa olemuksellani olevani ihastunut häneen siis vain niin että vain hän voisi tajuta sen. Ihan pienillä seikoilla. kehuin häntä hyväksi lentopallon pelaajaksi kun olin kerran katomassa erästä peliä missä hän ja muutamia muita ystäviäni pelasi,
Kun olimme baarissa (minä, hän ja hänen ystävänsä) olin jopa laittanut hiukseni kiharalle (yleensä minulla on aina suorat hiukset enkä jaksa niitä koskaan asetella mitenkään.. mutta alitajuisesti hänen takiaan jaksoin sillä halusin hänen vain huomaavan minut.
Mutta hän ei huomannut. Paljon myöhemmin pyysin häntä lähtemään kanssani vaikka kahville ihan tutustumis mielessä sillä en vielkään tunne häntä kovin hyvin. Hän sanoi että se olis ihan ok juttu. (kysyin tekstiviestitse) mutta sen jälkeen hän on ollut kuin en olisi koskaan mitään tekstiviestiä laittanutkaan.
tuntuu että kun hän katsoo minua hän katsoo vain lävitseni..
tulee aina kylmät väreet siitä sillä kun hän katsoo minua hän ei näe minua...
ja nyt tuntuu etten olisi koskaan saanutkaan ihastua häneen.. on kulunut niin paljon aikaa etten ole tuntenut mitään tällaista. Siis en edes entisen poikaystäväni kanssa vaikka olimme reilun vuoden yhdessä.. Hän oli kuitenkin hyvä minulle ja välitin hänestä mutta
tämä tunne tätä toista ihmistä kohtaa joka tuli jälkeen päin oli jotain aivan uutta...
sitä ei osaa selittää.. mutta miksi piti niittenkin tunteitten nousta pintaan ihan turhan takia.. Tuntuu etten osaa enää avautua kenellekään..
joka tapauksessa lähetin viime yönä tälle kyseseille henkilölle sähköpostia jossa kerroin ihan suoraan että minä pidän hänestä..
halusin hänen vain tietävän sen asian enkä tiedä mitä siitä tulee seuraamaan sillä hänen ajatuksistaan minulla ei ole harmainta hajua..
haluaisin vain että edes joskus kun hän katsoo minua, hän todella näkisi minut... edes kerran..