Nyt on kyselty noi kielletyt asiat, samoin mitä koiralle "antaa" ja mitä siltä saa, mutta mistä asioista luovutte sen rakkaan lemmikkinne takia? Jossain vaiheessa täällä oli niitä kirjoituksi "elämän hankkimisesta" ja jo tuolloin mietein, että eikö se koiran kanssa eläminen ole elämää parhaimmillaan. Toki jostain ehkä tarvii luopua, mutta samalla saa niin paljon enemmän:)
Meillä on luovuttu ajatuksesta ulkomaille töihin lähdöstä koiran takia. Samoin viikonloppuaamusta, jolloin voisi huoletta maata sängyssä vaikka puoleenpäivään(nyt sen estää jo joku muukin). Baarireissut on meillä jäänyt ihan minimiin, mutta siihen en usko koirien vaikuttaneen niin paljoo kuin oman iän ja fiiliksen. Samoin on luovuttu haaveista matkustella, kun meen matkustelu on tasan siinä, että näyttelyissä käydään:)
Juu, ja oon jo ajat sitten luopunut ajatuksesta, että meillä olis joskus niin siistiä, että vois käyttää valkoisia sukkia!
Meillä on luovuttu ajatuksesta ulkomaille töihin lähdöstä koiran takia. Samoin viikonloppuaamusta, jolloin voisi huoletta maata sängyssä vaikka puoleenpäivään(nyt sen estää jo joku muukin). Baarireissut on meillä jäänyt ihan minimiin, mutta siihen en usko koirien vaikuttaneen niin paljoo kuin oman iän ja fiiliksen. Samoin on luovuttu haaveista matkustella, kun meen matkustelu on tasan siinä, että näyttelyissä käydään:)
Juu, ja oon jo ajat sitten luopunut ajatuksesta, että meillä olis joskus niin siistiä, että vois käyttää valkoisia sukkia!
Vastaukset 31
Vanhimmat
Olisin saanut koulupaikan ittelleni merenkulkualalta, siellä oisin opiskellu sitten merenkulkua, en tiedä ihan tarkkaa sitä termiä että miksi sieltä olis valmistunut, mutta siitä olen luopunut. Kumminkin sellasta laivojen kanssa touhuumista tuolla merellä. ;) Samoin olen luopunut matkustamisesta, sillä en raaski jättää koiruja hoitoon... Ruotsissa tulee käytyä kerran-kaksi vuodessa, mutta tallinnaankin yleensä päiväreissuja, ehkä kerran-kaksi vuodessa niitäkin.
Nykyisellään olen vielä luopunut kavereistani, tai siis heidän kutsumisestaan meille, kun tuo Jumbo ei anna kenenkän tulla meille sisälle, en viitsi pelästyttää lievästi koirakammoisia ystäviäni.
Että semmoisista.
mä olen lähössä opiskelemaan merenkulkualaa, vaihdan alaa näin lennossa. koira on myös vanhempien, joten jää kotia ja minun ei tarvitse luopua unelma-ammatistani^^ jos saan aikanaan töitä alalta, en voi pitää koiraa *_* ...eeek. täytyy vaan sopeutua. tarviin nääs ammatin jossa pääsee liikkumaan, oon niin rauhaton sielu.
Mikäs susta tullee sitten? Kävin tarkistamassa sen ammattitermin, niin musta olis tullut vahtiperämies. hihii, vaikka olenkin tyttö. vahtiperätyttö? :D
Juu, kyllä se koira hieman rajoittaa elämää. Ei viitsisi sitä iltaharrastusten takia jättää yksin kotiin, jos se on saanut olla jo koko päivän yksin. No onhan yhteisistä kävelylenkeistä harrastusta jo siinäkin.
Uusista sohvista täytyy jo ajatuksenakin luopua...
Tarkoitus ei nyt oo sanoa, että koiran takia tosissaan joku luopuisi jostain tärkeästä, sillä sehän usein on vaan järjestelykysymys. Ajattelen lähinnä sitä, miten on pakko löysätä sitä omaa pipoo, kun koira taloon tulee:) Jollekkin on järkytys, kun auton penkki on kuolassa, sukanpohjat karvoissa, voirasiastakin löytyy koirankarva ym. Eli uskon, että väkisin jokainen koiran omistaja joutuu luopumaan edes jostain, vai oonko väärässä?
Meillä elämä on muuttunut säännölliseksi ja pakko on pelata yhteen, jotta hommat saadaan hoidetuksi. Itsekkyys on väkisinkin vähentynyt... No nyt alkaa kuulostaa ihan vaan "aikuiseksi kasvamiselta" koko juttu:)
Meilläkin on luovuttu matkustelusta, ajatus koiran viemisestä hoitoon on kamala.
Suomen sisällä voipi sitten matkustella ja ottaa koiruudet mukaan.
Olen luopunut myöskin ajatuksesta että joskus olisi siistiä, ei sillä, en ole koskaan ollut mikään siivousintoilija.
Siinä ne suurinpiirtein olikin, enemmän tulee liikuttua ja harrastettua koiran kanssa kuin yksin.
ainakin pitkistä lomamatkoista sellaisissa paikoissa mihin ei koiraa voi ottaa täytyy luopua. tosin emme ole usein matkustavaa tyyppiä. ulkomaille muualle kuin ruotsiin emme edes halua.
keväällä ja syksyllä olen todennut, että matoista on helpompi luopua, kuin hinkata niitä kokoajan =)
olisin saanut äidiltäni ihanat lampaanvillamatot. oi, kun ne oli niin pehmeät ja ihanat... enhän minä tähän huusholliin voi sellaisia ottaa mitä pitää vain pesulassa pesettää =(
en tiedä oikeen mitään muuta mistä olisi tarvinnut luopua tai ehkä koiran kanssa eläminen on jo niin elämäntapa, ettei sitä oikein osaa ajatella niin...
tuli vielä mieleeni: mieheni joutuu luopumaan unelmastaan urheiluautosta, kun meidän autossa matkustaa myös koira. farmari sen olla pitää =)
isäntä osti moottoripyörän ja pakko oli kysyä, että saako siihen sitten liitetyksi sen sivuvaunun, jotta päästään koko perhe kyytiin:)
koirille sellanen liina kaulaan ja olis tosi makeen näkösiä. korvat lepattaa tuulessa =D
"helvetin hurtat" =D
tarvii varmaan hommata myös nahkaset liivit ja sellaset lasit niille;)
Järvenpäässä sellainen "pärinäkoira" on ihan todellisuutta, kuulemani mukaan asuu tuossa naapurikaupungissa mutta on ajellut täälläkin. Tyyriin näköisenä istui sivuvaunussa, kyllä jalankulkijoiden päät kääntyivät. Joku sanoi nähneensä sen jopa kypärä päässä.
varmaan hassun näköstä! siinä on koiralla harrastus! kypärä ja kaikki =D
pärinähaukusta sivuvaunujen kokoontumisajosta, kaksi ekaa kuvaa.
http://personal.inet.fi/yhdistys/sivuvaunu/kuva/sysma2003.htm
sehän on kuin kotonaan sivuvaunussa. hassu koira =D
Rehellisesti sanoen en kyllä koe luopuneeni yhtään mistään,millä olisi isompaa merkitystä.
Ikinä en ole ollut mikään siivousintoilija,viihdyn paljon paremmin kodikkaassa pienessä epäjärjestyksessä.
Ystävät ovat kaikki koiraihmisiä ja koiraharrastuksessa enemmän tai vähemmän mukana olevia.
Meillä matkustelukin liittyy aina koiriin tavalla tai toisella,näyttely,koe tai astutusreissuja tulee tehtyä ympäri suomen ja jonkun verran pitkin eurooppaakin. Näissä on hiukan järjestelemistä,kun joskus menee reissussa toista viikkoa ja kotiin jäävälle porukalle on hoitaja saatava meille asumaan siksi aikaa.Talvella vähän vähemmän,mutta kesäaikaan on kyllä jo harvinaista,jos kumpanakaan viikonlopun päivänä ei mihinkään ole koirien takia menoa.Muuta matkustelua en edes kaipaa,en ole ollenkaan sitä tyyppiä joka viitsii rannalla lojua auringon paahteessa kärvistellen päivästä toiseen.
Se on ehkä ainoa,ettei mihinkään voi yllättäen lähteä ja yöksi ei voi kenenkään luo mennä,edes mihinkään mökille,kun ei tätä laumaa saa mukaan otettua. Toisaalta en kyllä edes halua mihinkään lähteä ilman koiria.
Missään ravintoloissa en viihdy oli koiria tai ei,eli siinä en koe menettäneeni yhtään mitään.
Mulla ainakin koko elämä pyörii näitten koiruuksien ja tän harrastuksen ympärillä,enkä kyllä muuta kaipaa,eli ihan tyytyväinen olen.
Samaa vastailen kuin muutkin, matkustelusta ei tarvitse haaveilla joskin ennen koiria on kyllä reissattu ihan tarpeeksi. Nykyisten koirien kanssa on kyllä jonkinlainen mahdollisuus saada ne hyvään hoitopaikkaan mutta silti. Siisteydestäkin on tingitty, mutta empä minäkään ole mikään siisteysintoilija.
Yökyläilytkin on äärimmäisen harvassa, joskin pienellä järjestelyllä ne kyllä yhden yön pärjää yksinkin. Matoista on luovuttu toistaiseksi kun on pentu:)
Kapakka reissut on jäänyt mutta eipä ole vahinko.
Viikonloppu aamuista ei ole luovuttu kun koirat herää sitten kun itsekin, paitsi toistaiseksi kun on pentu mutta sekin saa luvan opetella nukkumaan pitkään. Valkoisista sukista en kuitenkaan ole luopunut;)
Vastauksista voi päätellä että kaikki menee aika samoilla linjoilla. Enemmän ne kuitenkin antaa kuin ottaa!
on luovuttu selväjärkisistä ystävistä. Pienistä puhelinlaskuista. Ihanista vaatteista kauppaan kun menee jotain uutta ostamaan niin ensimmäiseksi pitää katsoa jotta ei ota karvat kiinni, toiseksi jotta vaatteen saa pestä kunnon lämpötilassa, seuraavaksi pitää katsoa vaatteen väri ettei koira huku siihen kun olemme näyttelyissä. Samalla on luovuttu naisellisista kevytmielisistä jalkineista. Luovuttu ruokapöydässä siisteistä keskusteluista. Luovuttu rahasta, kaikki menee koiriin. Niillä on laadukkaammat shamppootkin kuin minulla.
Luovuttu ihanan pehmeistä kangas sohvista Luovuttu varpaita hyväilevistä paksuista matoista. luovuttu oikeudesta yksinäisiin hetkiin.
Mutta saatu niin paljon tilalle näiden neljänkymmenen vuoden aikana.Saatu joka päivä rakkautta, pusuja, leikkiä, saatu oikeus rämpiä ulkona säässä kuin säässä. Saatu maailman parhaat ystävät ja niitä on monta. Ja ennekaikkea saatu syy elää ja seitsemän ihanan koirulin kanssa arkikin on yhtä suurta juhlaa.
Ainakin meillä on luovuttu siitä, että pääsisi käymään yhtä aikaa esim. kotikaupungissa. Autoa kun ei ole, ja pitkiä matkoja ei junassa ja linja-autossa oikeen viiti viedä jne.
Ja sisko ei tule käymään poikansa kanssa, kun poikansa on allerginen.
maljakot. Ja lasiesineet. Niistä on saanut luopua. Ja räsymatot.
laiskuudesta liikunnan suhteen, eli koira PAKOTTAA ulos ja lenkille. Siinä myös yksi syy koiran pitoon. Myös kodin siisteydestä pitää jossain määrin luopua, ne valkoiset sukat jää käyttämättä ainakin sulan maan aikaan.
Mistään ei ole tosiaan tarvinnut luopua,pentuaikana vaan oli rumempi matto lattialla!
Koiramme ei sotke paikkoja,siitä ei lähde juurikaan karvaa,ei tuhoa kenkiä tms.
Koti on yhtä siisti kuin ennenkin(ei suoraansanottuna ois koira talossa jos se jotenkin 'näkyis' epäsiisteytenä).
Erinomaisia hoitopaikkoja on jos johonkin haluaa lähteä ilman koiraa,baarissa käydään kun huvittaa.
Lapset vie koiran viikonloppuaamuisin ulos,jollei toisin ole erikseen sovittu.Asiasta ei väännetä kättä.
Kyläpaikkoihin koira on ollut aina tervetullut,kukaan ei ole saanut all.kohtausta,myöskään meillä ,yökyläläisetkään.
Nyt kun on pentuja,tilanne on väliaikaisesti muuttunut siten että huonekalujen paikkaa on pitänyt jatkuvasti vaihdella sitä mukaa kun pentulaatikko kasvaa.Ja pyykkiä pesen enemmän(koiran peitot).Kohta ilmestyy taas ruma matto lattialle(kauhistus)!
Niin paljon on saatu,ihanaa vastuuta,lapset oppivat rutiineja,hoidamme koiraa kaikki viisi.Loppuvastuu tietty mulla,myös pennut.
Tietysti pienen koiran kanssa on helpompi kulkea,väkijoukossakin on käyty koira olkakassissa istuen.
Mennään autolla tai bussilla,yhtä helppoo!Koira rakastaa autoilua.
Kavereiden kans löytyy muitakin puheenaiheita kuin koirat,eivät kaikki ole koiraihmisiä,eikä tarvikaan,hyviä ystäviä silti.Tosin viime aikoina moni on huomannut tulevansa meille kylään erittäin usein...Vieläpä ilman lapsia!
pitkään nukutusta sunnuntai aamusta.Mutta lohduttaudun,että koiran aamuherätyksen takia saan lukea sunnuntai Hesarin rauhassa, kun muut nukkuu vielä.
Muuten en koe ,että olisin luopunut mistään.
Koira ei edes ole syönyt nahkasohvaa,olin ihan varma että se pistää sen poskeensa,olisin halunnut luopua sohvasta,että olisin saanut ostaa uuden.
Silloin kun koiran hankin niin en voinut arvatakaan kuinka paljon vastuuta siinä on. Ei voi nukkua pitkään, ja jos on jotain suunnitelmia niin aina täytyy ajatella myöskin koiraa. Nää on kuitenkin niin pikkujuttuja että ei haittaa. Baareissa käydään niin harvoin että se ei menoa hidasta. Olenkin baarireissun jälkeen tehnyt niin että käytän koiran silloin aamuyöllä ulkona ja saan nukkua aamulla kankkusta pois:)
Koirasta on kuitenkin niin paljon iloa, että en luopuisi siitä mistään hinnasta. Se tuo paljon sisältöä elämään:)
pennun tai aikuisen koiran tuleminen muuttaa perheen elämää todella paljon.Lapsiperheissä sitä ei varmaan huomaakaan,kun elämä muutenkin on kaottista,mutta lapsettomien perheessä muutos on aikamoinen. (terkkuja Sakulle Kuopioon:))
Olis kiva kuulla just pennun saaneiden mietteitä:)
perheettömänä, todellakin muuttui tämä elämä noiden koirien tulessa taloon. Ensisijaisesti ajattelee niitä koiria, ettei niiden tarvitsisi olla järjettömän pitkiä päiviä yksikseen.
Sitten on lelut sekaisin ja matot rullalla, mutta päivääkään en vaihtaisi pois!
On reissuja lyhennetty ja jätetty väliinkin, sellasia mihin koiraa ei mukaan voi ottaa. Onneksi on vanhempien luona hieno hoitopaikka :) vaikka matkaa sinnekkin 114km. niin mitäpä ei tekisi koiran eteen.
Ja allergiset ystävämme, joutuvat valitettavasti vierailemaan vain lyhyitä aikoja luonamme. Koska koira kuuluu perheeseen ja asuu meillä yhtäverroin minun ja mieheni kanssa. Koira ei lähde evakkoon ihmisten tieltä, vaan toisin päin. Eikä millään pahalla kuitenkaan ystäviä kohtaan.
Mitenkä kapakkareissut koiraan liittyy?
Onhan ihmiset päivät töissä ja koulussakin ja koira on yksin??
Ei meillä koskaan ole ollut ongelmaa lähteä ravintolaan. Tosin, ei siellä paljon käydäkään....Luulis ettei koira ole este lähteä ulos viettämään iltaa?
Mulle tulee vasta huhtikuussa koira, mutta voin silti jo vastata tähän! Koira ei vie minulta mitään muuta kuin rahaa, joten ostan itselleni vähemmän! Saan koiralta seuraa ja paljon liikuntaa ja hyvän olon! =o)
Baareissa en ole koskaan oikeen halunnu edes käydä, nytkin käydään baarissa ehkä kerran puolessa vuodessa jos sitäkään! Liikunta harrastuksia multa ei jää pois, koska harrastan vaan sulkapalloa, joten koira tuo liikuntaa vaan lisää, ja se on hyvä asia!
Meille tuli koiruus syyskuussa 2004. Meillä ei ole lapsia, joten tulihan siinä pikku muutoksia elämään. Itselläni on kyllä ollut koira kun asuin vanhempieni luona (tai on se vieläkin, viettää siellä eläkepäiviään) joten ihan suurta shokkia ei tullut. Mutta aamulla ei kyllä enää saa nukkua ihan hirmu myöhään, onneksi koiramme on itsekin kovin aamu-uninen ja sille riittää aamupissatukseksi käynti tien toisella puolella josta siten kipitetään äkkiä takaisin sänkyyn peiton alle kun tarpeet on tehty, koiraa ei yksinkertaisesti saa aamulla 6-8 aikaan tekemään pitempää lenkkiä.
Vähemmän tulee lähdettyä viikonloppusin yllättäen esim. syömään tai baariin kun ei haluta jättää hauvaa kotiin yksin illalla. Ei nyt muuta tuu mieleen mistä olis joutunut luopumaan. Paitsi se, että tykkään kuunnella autossa musiikkia tosi kovalla ja nyt en viitsi kun koiraa kuljetan, kun tuntuu koiran puolesta pahalta :)
hyvä kun huomioit musiikin, ihminen kuulee n.18 000 ja koira jopa 80 000!! :)
Heips!
Meillä on luovuttu kahden koiramme takia ehkä turhista kaupungilla hengailuista iltaisin tai viikonloppuisin ja matkoista kavereiden luokse, mutta en kyllä koe että koiramme olisivat muuten rajoittaneet elämäämme. Ihania ystäviä ne ovat ja niistä on paljon seuraa.
Ulkomailla käymme tosi harvoin ja jos nyt joskus tulisi lähdettyä, saisivat koirat helposti hoitopaikan "mummolasta".
Ei sitä oikein kannata miettiä mistä on luopunut, sillä enemmän minä ainakin olen koiriltani saanut kuin menettänyt. :)