KUOLEMA BOLSU-PUNIKILLE

Ouninpohjan Ohrana & Rönnin lava ja Agents... vieläkös te läpeensä laiskat luuserit vapaana kuljeskelette persujen rökälevaalitappion jälkeen? Ollaan jo Li Anterssonin kanssa teitä lusmuja etsitty Mosinit olalla ja rotanhäntäpistimet 91:iin kiinnitettynä. Kiitollisina olemme yhdessä Li:n kanssa muistelleet Toveri Eino Rahjaa, joka kaukokatseisesti jo 100 vuotta sitten suuren asejunansa kanssa ymmärsi, että Suomen kansalla pitää aina olla jemmassa kättä pidempää... ja paljon. Sitä kalustoa ei sitten ole merkitty kirjoihin eikä kansiin... eikä merkitä! Lahtareistahan ei enää ole ollut riesaa sen jälkeen, kun uljas Puna-armeija niitä vähän höykkyytti kesällä -44. Vaan nyt on valtakuntaan pesiytynyt uusia, mahdollisesti väkivaltaisia iskuja kansaan kohdistavia uhkatekijöitä, joista Toveri Eino ei osannut aikoinaan edes kuvitella. Vaan yhtä kaikki... aina on hyvä Suomen kansalla olla rautaa jemmassa pahan päivän varalle. Täällä on asemalla jo vanhoista härkä- ja mullivaunuista kasattu semmoinen puolen kilometrin mittainen juna valmiiksi kuljettamaan yltiöisänmaalliset IKL-öykkärit, Lotta-fanit sun muut vaalitappion kärsineet impivaaralaiset, sekä 05-kurkkusalaateissaan löntystelevät nössöt ressu-possut Siperiaan hiilikaivoksille kovaan työhön. Siellä sitten tehdään töitä... ja lujasti. Leipäpalan koko riippuu täysin 16-tuntisen hiilikaivostyöpäivän aikana hakulla louhitun hiilivaunun sisällön painosta = ei työtä... ei leipää. Se laittoi jatkosodassa Neuvostoliitossa sotavankina olleet pohjanmaan suojeluskunta-lahtaritkin höylisti kehumaan ja kiittämään Suomeen lähetetyssä sotapropagandassa Neuvostoliiton oloja, kun oli vaihtoehtona kuolla sotavankeudessa nälkään, tai päästä sotavankileirin keittiölle töihin. Näillä mennään...

Menkäähän lapsukaiset jo nukkumaan, älkääkä pissikö sitten pöksyihinne liian jännittävien unien takia, taikka Nasse-setä on hyyyyvin vihainen...