mitä narsisti ajattelee sinusta

No lapsuus voi kyllä vaikuttaa monellatapaa. Itsekin olen läheisriippuvainen. Sellainen on tavallaan aikalähellä narsistia, vaikkakin paljon mukavampi läheisille. Meikäläiset sotkeentuu yleensä juuri narsisteihin. Minunkin exän voi lukea heihin. Mutta ei minullakaan lapsuus mitenkään epämukava ollut, mutta opin saamaan kunnioituksen ja arvostuksen tekemällä. Kaikki minun ymmärrys arvostuksesta rakkauteen siis perustui tekemiseen ja suorittamiseen. Siksi minun oli vaikea ymmärtää, miten joku muu ei tehnyt tai huomioinut minua samalla tavalla.

Narsistihan on rakkausvaje lapsuudesta. Sellainen ihminen ei ole lapsena saanut välittämistä ja hänelle ei ole tuotettu pettymyksenkään tunteita. Hän on siis aikuinen lapsi. Hänellä ei ole identiteettiä, eli hän hakee sen muista. Vaikea sellaisesta on kyllä päästä irti, koska sellainen ihminen ei näe itsessään mitään vikaa, eikä voi sitä varmaan ikinä nähdäkään. Ja en tiedä jos munkin exä sen ymmärtäs ja tajuais, niin hyppäis kiikkuun vielä...

Itsekin on kamalan vaikea yhdistää tätä lapsuuteen, koska se oli minusta ihan tasapainoinen. En muista että olisin kokenut mitään kauheuksia ikinä, mutta tähän vaan kasvaa. Ja vaikea on muuttaa itseään. Mutta minulla on lisäksi nyt mietittävä, että en sekaannu jatkossa narsistiin, enkä läheisriippuvaankaan. Kyllä sitä on aika varpaillaan...

Pahoittelen tietämykseni puutetta siitä mitä on korkeamoraali versus löysämoraali. Minulla ei tosiaan ole henkilökohtaista kokemusta alkoholistin kanssa elämisestä, vain kuullut millaista se oli pari sukupolvea sitten. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä hieman kokemusta ja joskus sitä tyhmänä ja moraalittomana ihmisenä tulee pohtineeksi, onko narsistisen käyttäytymisen takana ehkäpä ihan oikea sairaus. Mitä tulee kokemukseen miehen ulosheitosta, niin siinäkin lajissa olen huono, kun olen niin suurisydäminen ja tahdon uskoa mieluiten hyvään kuin pahaan, mutta silti en ole mikään ehjäksi rakastava, kun vakaasti uskon, ettei sellaiseen kukaan pysty. Uskon siihen, että jos on tahto niin on halua itse kullakin ja ihan henkilökohtaisesti, tähän asti tämä on toiminut. Jos et hyväksy toista kaikkine hänen puutteineen, niin onkin sitten parempi olla eri reviirillä.

Ei lasten kaltoinkohtelusta halua tässä maassa kukaan tietää. Joidenkin mukaan sitä ei ole edes olemassa. Feministit on torpanneet aikoinaan rahoituksen joltain edistykselliseltä toimijalta, joka olisi halunnut selvittää asiaa. Toisaalta taas on sitten jotain omituisen vanhoja tulppia ollut portinvartijoina, joiden mielestä lapset on aina ja vain vitsatta kasvatettuja. Tällä roskajoukolla on minun silmissäni aika vastuutaakka harteillaan. Kevyesti se askel näyttää vaan käyvän niillä joukon yksilöillä, ketä olen nähnyt tässä ohimennen.

Eikä, nyt menen peilin eteen.

Joo

Tuota juuri on mielestäni narsismi. Suurin osa ympärilläni olleista ihmisistä on osoittautunut vahvasti tuollaisiksi. Siinä on ollut aika hätä jo hukkumisesta luuloihin ja oletuksiin. Melkoista kovapäisitä piittaamattomuutta ja itsekeskeisyyttä.

Juuri näin se menee. Olin pitkään vain pelkkä esine, joka palvelee ainoastaan silloin, kun ilmenee tarvetta, muutoin olin kaikkea mahdollista pahaa ja ikävää. Olin hänelle kaikkea sitä, mitä hän ei itse pystynyt kantamaan, vaan hän sijoitti kaiken minuun, jotta "ikään kuin puhdistaa itsensä kaatamalla kaiken toisen ihmisen viaksi ja syyksi". Tämä tapa on narsistin elinehto, jotta hän kokee olevansa parempi toisia.

Mulle tuli mieleen kun mun ex-mies kerran kauan sitten sanoi mulle,että en pysty viemään biojätettä ilman häntä.Minä olin kierrättänyt biojätettä ennen kuin häneen tutustuin ja yhteen muutettuamme sanoin hänelle,että biojätteet viedään erikseen,että tässä on biojäteroskis.Hän oli ensin sitä vastaan,koska ei itse ollut kierrättänyt.

Lopulta hän sanoi minulle,että hänen ansiostaan kierrätämme biojätteitä ja kun sanoin,että eihän tuo nyt ole totta,niin hän vastasi,että ilman häntä en siihen kuitenkaan pysty.
Olisko tuo jonkun sortin hassu esimerkki narsismista? Niin hölmöä!!

Exäni juurikin kuvitteli minulle ominaisuuksia ja näki itsensä kaiken valtiajana.Lopulta en enää kyseenalaistanut mitään,yritin vain täyttää hänen tarpeensa, ruoka tasan tarkkaan silloin pöydässä,kun hän tuli kotiin jne.
Silti mikään ei ollut ikinä tarpeeksi.Masennukseni syveni ja hän sai lisää aiheita olla tyytymätön esim. enää et ajele edes säärikarvoja( oli talvi) ja ulkonäköni alkoi muutenkin kismittämään häntä,että hän joutuu olemaan tuollaisen kanssa ,että hänhän joutuu häpeämään mua.

Joo ja sanomattakin selvää,että herra itse oli narsistinen muistiongelmista kärsivä juoppo. Kaikki mielenkiinto : alkoholi ja jääkiekon katsominen ja pelaaminen koneella.Välillä muisti vaan huutaa,että akka tee iltapala ja aamupala valmiiksi huomiseksi.Huh huh. Ja aina vaan samat jutut ,että alkaa nakuttaa.Koko ajan nakuttaa.Tarkoittaa,että muuta ei pysty ajattelemaan kuin olutta.
Kuulemma hänen nykyinen vaimokin kärsii ja lapset inhoavat isäänsä.Tuntuu pahalta oman lapseni puolesta.Oma lapseni ei sanonut vihaavansa isäänsä,mutta että sisarukset vihaavat.Tämän hän kertoi ihan spontaanisti ja tietysti tuollainen aiheuttaa huolta minussa.Nykyinen mieheni mietti josko lasten äiti saa sen aikaan,että lapset isäänsä vihaavat,mutta minä mietin,että kyseinen mies on kyllä aika ässä saamaan ihmiset vihaamaan itseään,että ei hän siihen apuja tarvi.
Niin tai näin ,paraneeko narsisti koskaan?? Vai ovatko lapset hänelle vaan egon jatke?En onneksi itse joudu hänen kanssaan olemaan tekemisissä,mutta lapset huolettaa.En ole ainoa ,joka on huolissaan lapsista vaan muutkin ovat sanoneet olevansa huolissaan.

Exäni puhui minulle siihen tyyliin,että akka saanko mä tyhjentää itseni sinuun.Akka tee sitä akka tee tätä ja akka sä et ole mitään taaskaan tehnyt(vaikka olinkin).Olin hänelle vaan siivoaja ,kokki ja tyhjennysastia. Niinpä niin,onneksi tuo kaikki on jo ollutta ja mennyttä.

Uskaltakaa jättää ihminen,joka kohtelee huonosti!!

Olen samaa mieltä, että narsisti on ensisijaisesti sama kuin energiasyöppö, joka elää toisten ihmisten tunne-energiasta loisen lailla.

Vaikea selittää miten he sen tekee, mutta sen pysyy mielestäni jopa tuntemaan.

poiuytrdfg kirjoitti:

Vaikea selittää miten he sen tekee, mutta sen pysyy mielestäni jopa tuntemaan.

Nyt mäkin varmaan en kuulostaa uskottavalle kun sanoin noin, mutta sanoimpahan ihan tahallani hillittömyyttäni.

Auttamissysteemi on vähän kankea, kun siellä ei ymmärretä että on olemassa oikeasti erilaisia elämänkokemuksia omaavia ihmisiä.
Jos he luulevat, että minua ja minun elämääni ei ole oikeasti olemassa, niin kyllä se on silloin he, jotka kuvittelevat.
Hulluksihan minä tulisin siinä vaiheessa, jos todella uskoisin, ettei minua ja minun elämäntarinaani ole olemassa, vaikka konkreettisia "jalanjälkiä" kulkureitiltäni on vaikka kuinka paljon.

Jotkut tekevät maailmanympärysmatkan ja kuvaavat sitä muutamalla lauseelle, joku voi kuvata yhtä viisi minuuttista sadalla sivulla tekstiä mitä kaikkea siinä koki. Ei kumpikaan noista ole sen oikeampi.

Tää viimenen kokemus oli mun rankin:
Miltä tuntuu aivovamma ja halvaus, nyt minä tiedän senkin. Moni ei tiedä.
Ei osaa aavistaakaan. Kokemus on jotain hyvin vaikeaa kuvitella kokematta, koska siinä oma hermosto, jonka kautta koetaan, vammautuu, joten se tuntuu hyvin oudolle.

No juu kyllä.
Mutta vain tuota terapeuttien ja psykologien tehtävää en ole vieläkään tajunnut. Mutta se voi johtua siitäkin, että luovat henkilöt kenties tarvitsisivat toisenlaista terapiaa kuin ei-taiteelliset, jos menevät johonkin terapiaan.

Minä koen useimmat terapiat ja psykologiset opit luovuutta tukkiviksi sen sijaan että edistäisivät luovuutta ja kasvua. Vaikka varakkaammille on varmaan tarjolla sellaisia luovuutta ja kasvua edistäviäkin.

Mä itse meinasin nuorena mahdollisesti opiskella jonkinlaiseksi luovaksi vaihtoehtoterapeutiksi. Mutta sitten mulle tuli mieleen, että mitäs jos mulle tuleekin asiakas, joka on käynyt elämänkoulua enemmän kuin minä ?
No luovuin haaveestani sen takia ja lähdin elämänkouluun, jolle tielle jäin...

poiuytrdfg kirjoitti:

Minä koen useimmat terapiat ja psykologiset opit luovuutta tukkiviksi sen sijaan että edistäisivät luovuutta ja kasvua. Vaikka varakkaammille on varmaan tarjolla sellaisia luovuutta ja kasvua edistäviäkin.

Lue lisää

Oletko siis kateellinen varakkaammille?

Oma sairauteni oli sellainen kokemus, että se on tehnyt minusta nöyrän ja opettanut arvostamaan aivan pieniä asioita. Ja olin ja olen edelleen sairauteni vuoksi ns. toisten vaivoina tai toisten armoilla, ilman apua en selviäisi. Kaikesta koetusta tuskasta huolimatta en ole kateellinen varakkaammille, onnellisemmille, terveille tai ylipäänsä muille ihmisille, sillä on omissa käsissä löytää elämästä luovuus ja ilo, se tulee ihan oman pään sisältä, ei kenenkään toisen.

Oletko itse ilkeä kun ajattelet toisesta tuollaisia ?

Tai oletko itse kateellinen, kun sinulle edes tuli mieleen sellainen teema tai sana ?
Tuo on juuri tuota samaa sarjaa kokemusmaailmaa kuin katkeruudet ja kaikki muut kummallisuudet, joissa psykologiset ihmiset usein pyörii ja viihtyy.

Olen edelleen erittäin asiakeskeinen ihminen.
On puhdas fakta että varakkaammilla on enemmän vaihtoehtoja etsiä itselleen yksilöllisesti sopivaa oli sitten kyse vaatteista tai terapioista ...
Tarkoitin vain sitä, että varakkaana ihmisenä minun näkemykseni olisivat oletettavasti hieman toisesta näkökulmasta kuin näin varattomana olen päätynyt näkemään ja kokemaan.
Kirjoitin tuon asian siksi, että jos tätä kritiikkiäni lukee joku monipuolisesti ajatteleva luova terapeutti, niin kritiikkini ei tarkoita häntä, vaan on kyse siitä, ettei hänenkaltaisensa ole helposti tavoitettavissani.
En kuitenkaan ole asiasta kateellinen, kun kyllä tämä varattomuuskin tavallaan kehittää luovuutta.

Olen ollutkin nuorena luovan terapeutin yksityisoppilaana ennen vammautumistani.

Mutta minulla on sellainen sosiaalinen ongelma, että ihmisille miltei järjestäen tulee puheistani mieleen tunnekeskeisiä (epätosia) motiiveja tosiasiallisten asiakeskeisten motiivieni sijaan, enkä tiedä mitä niille väärinkäsitysille voisi tehdä ? Sitä voisi tietysti miettiä vaikka joku terapeuttikin kanssani.

Tuossa yllä konkretisoitunut esimerkki näistä väärinkäsityksistä.
Minä alan voida pahoin kun minusta koko aika luullaan jotain käsittämätöntä pahaa.

ensinonrakastettavaitseä kirjoitti:

Oletko siis kateellinen varakkaammille?

Oma sairauteni oli sellainen kokemus, että se on tehnyt minusta nöyrän ja opettanut arvostamaan aivan pieniä asioita. Ja olin ja olen edelleen sairauteni vuoksi ns. toisten vaivoina tai toisten armoilla, ilman apua en selviäisi. Kaikesta koetusta tuskasta huolimatta en ole kateellinen varakkaammille, onnellisemmille, terveille tai ylipäänsä muille ihmisille, sillä on omissa käsissä löytää elämästä luovuus ja ilo, se tulee ihan oman pään sisältä, ei kenenkään toisen.

Lue lisää

Itse en aloita koskaan toisille puhumista tuollatavoin osoittelevasti.
Ja valitettavasti olen niin herkkä ihminen, että jopa tuommoiset lauseet tuntuu minulle melkein henkiselle tappelulle, josta en lainkaan pidä.
Pohjimmiltaan mä tykkään vain kaikesta herkästä ja kauniista mikä onkin ilmennyt maailman kielletyimmäksi asiaksi.

Halvaanuneesta ja aivovamman saaneesta aito sisin ei välttämättä juurikaan näy ulos maailmaan päin.
Ei välttämättä mitenkään. Ainoa joka tietää salatun on Luoja.

poiuytdcvgh kirjoitti:

Mutta minulla on sellainen sosiaalinen ongelma, että ihmisille miltei järjestäen tulee puheistani mieleen tunnekeskeisiä (epätosia) motiiveja tosiasiallisten asiakeskeisten motiivieni sijaan, enkä tiedä mitä niille väärinkäsitysille voisi tehdä ? Sitä voisi tietysti miettiä vaikka joku terapeuttikin kanssani.

Tuossa yllä konkretisoitunut esimerkki näistä väärinkäsityksistä.
Minä alan voida pahoin kun minusta koko aika luullaan jotain käsittämätöntä pahaa.

Lue lisää

Kuulehan nyt, omaa soosiasi keität kaiken aikaa. Jos joku sinulle uskaltaa vähänkin muuta vastata kuin kehua, niin kuraa tulee niskaan. Jos kirjotin omasta kokemuksestani oman sairauteni kanssa, niin tulkitset sen siten , että haluaisin sinulle jotain pahaa tai olla ilkeä. Kolmesti olen itse katsonut kuolemaa silmiin eli hengenlähtö on ollut lähellä ja kerron tämän siksi, että todellakin kirjoitan ihan omista asioistani, en sinun asioista.

Taitaa olla totta lähimmäiseni toteamus, että viestittelyssä toisen kanssa näkemättä tulee eräällä tavalla kusetetuksi eli viestissä voidaan asioita suurennella, jotta saadaan viestin saaja huolestumaan ja ryntäämään paikalle auttamaan. Kärpäsestä tehdään härkäsiä ja tarkoituksella, kun halutaan toisia juoksuttaa.Aika vaikea yhtälö itselleni, koska en ole edes vakavasti sairaana juoksuttanut lähimmäisiäni, vaan pikemminkin toivonut, että olen niin hyvässä hoidossa, että parempi muiden keskittyä omaan elämäänsä kuin tulla tuijottamaan sängyn vierelle, kun se ei tilannetta auta yhtään sen enempää, vaan se hoito.

Toivon hartaasti, että saisit tarvitsemaasi huolenpitoa ja ymmärrystä arkielämässäsi. Auttamis -sanaa en käytä, koska auttajat ovat käsitykseni mukaan tulleet jo moneen kertaan lynkatuiksi.

poiuytdcvgh kirjoitti:

Mutta minulla on sellainen sosiaalinen ongelma, että ihmisille miltei järjestäen tulee puheistani mieleen tunnekeskeisiä (epätosia) motiiveja tosiasiallisten asiakeskeisten motiivieni sijaan, enkä tiedä mitä niille väärinkäsitysille voisi tehdä ? Sitä voisi tietysti miettiä vaikka joku terapeuttikin kanssani.

Tuossa yllä konkretisoitunut esimerkki näistä väärinkäsityksistä.
Minä alan voida pahoin kun minusta koko aika luullaan jotain käsittämätöntä pahaa.

Lue lisää

Tuo on kyllä... inhottavaa. Minulle tuli paha mieli sinun puolestasi. Mikä ihmisiä oikein vaivaa?! Oi ja voi.

:(

ensinonrakastettavaitseä kirjoitti:

Kuulehan nyt, omaa soosiasi keität kaiken aikaa. Jos joku sinulle uskaltaa vähänkin muuta vastata kuin kehua, niin kuraa tulee niskaan. Jos kirjotin omasta kokemuksestani oman sairauteni kanssa, niin tulkitset sen siten , että haluaisin sinulle jotain pahaa tai olla ilkeä. Kolmesti olen itse katsonut kuolemaa silmiin eli hengenlähtö on ollut lähellä ja kerron tämän siksi, että todellakin kirjoitan ihan omista asioistani, en sinun asioista.

Taitaa olla totta lähimmäiseni toteamus, että viestittelyssä toisen kanssa näkemättä tulee eräällä tavalla kusetetuksi eli viestissä voidaan asioita suurennella, jotta saadaan viestin saaja huolestumaan ja ryntäämään paikalle auttamaan. Kärpäsestä tehdään härkäsiä ja tarkoituksella, kun halutaan toisia juoksuttaa.Aika vaikea yhtälö itselleni, koska en ole edes vakavasti sairaana juoksuttanut lähimmäisiäni, vaan pikemminkin toivonut, että olen niin hyvässä hoidossa, että parempi muiden keskittyä omaan elämäänsä kuin tulla tuijottamaan sängyn vierelle, kun se ei tilannetta auta yhtään sen enempää, vaan se hoito.

Toivon hartaasti, että saisit tarvitsemaasi huolenpitoa ja ymmärrystä arkielämässäsi. Auttamis -sanaa en käytä, koska auttajat ovat käsitykseni mukaan tulleet jo moneen kertaan lynkatuiksi.

Lue lisää

?! Voihan joku ehkä tehdä noin?!

Ymmärtääkseni poiuytdcvgh ei ole käsitellyt tuollaista asiaa vaan ihan päinvastaista tilannetta..?

Miksi pitää kaikki maailman ikävimmät asiat ja vaihtoehdot kokeilla vaikka kirjoittaja on kuvannut kokemuksensa ihan toisin.

Tässä kulttuurissa on kyllä joku perustavalla tavalla mätäinen kohta ku ihan kaikki hädässä olevat testataan mitä julmimmin tavoin siltä varalta että josko kyseessä on joku juoksuttaja, huijari tai kateellinen. Kannattaa kyl varmaan ennemmin kuolla kuin hakea "apua".

Inhottavaa.

Joo avunhaku on juuri siksi kamalaa, että kyllä hyväntahtoisen ihmisen on todella vaikea psyykkisesti ehjänä kestää ne kaikki karmeat epäilyt, joita ei ikinä olisi joutunut kohtaamaan, jos ei olisi joutunut hakemaan "apua".

Ei minulle ilkeilijät ole koskaan kohdistaneet minuun mitään niin karmeita epäilyjä oikeasti. He ovat aina antaneet minun kokea itseni kiltiksi osapuoleksi heihin nähden kaikesta huolimatta.
Mutta avussa herkälle ihmiselle joutuminen epäillyksi näitä hieman julmiakin ihmisiä mahdollisesti pahantahtoisemmaksi, ON se kaikkein rankin kokemus.

Mä pärjäsin elämässä paremmin hieman villimpienkin ihmisten keskellä kuin "auttajien".
Koska niille villimmille mä olin kuitenkin aina vain se "enkeli".
Mutta sitten auttamisessa alkaa tyyli: "Mikä enkeli sä luulet olevasi ?"
Enkeli säälimättömästi murskataan, mitä ei tee edes "pahat" sellaista niin salakavalaa psykologista kautta. Ja täytyy miettiä kuka sitten on sen murskan keskeltä.

Mun mielestä "apu" on jopa vaarallista, koska mun mielestä on parempi että ihminen vaikka kuvittelee itsensä "enkeliksi" kuin että hänen päänsä täytetään ajatuksilla kaikesta mahdollisesta pahasta.
Vaikkei hän olisikaan enkeli, on silti mielestäni parempi ajatella vaikkapa enkeleitä kuin kaikenlaisia pahoja tunteita ja kaikkia pahoja ajatuksia, mitä "avussa" joutuu kohtaamaan ja ajattelemaan hyvin paljon.
Jos sellaista jatkaisi ikuisuuksiin, pahojen ajatusten ajattelua, mitä siitä seuraa ihmiselle ?

Tuo olin minä "poiuytrdfghjk" mulla tuli vahingossa väärä nimimerkki

Niin taisi käydä. Olen todella pahoillani.
Tiedän kokemuksesta, että kuolemansairaana ei välttämättä edes huomaa omia tekemisiään.
Kaikki myöntätuntoni, että sinulta ehkä joko unohtui tai et ajatuksissasi huomannut mitä kirjoitit ? Lukija voi luulla kommentin koskevan häntä.

Auttajista on varmasti monelle apua enemmän kuin on minulle ollut.
En minä ainakaan halua ketään auttajia lynkata. Kammottaa tuo sanakin lukea.
Mutta kun minulle käynyt niin, että auttajat olleet lähellä murskata minut (vahingossa oletan), niin kokemukset on vähän negatiivisia luonnollisesti.

Mutta nyt minä lähen. Täällä palstalla tulee vähän niinkuin autettavanakin koko aika jotakin uutta päänvaivaa kuormitteeksi, tavallaan aika turhaan.

Ymmärrän täysin että kärsivä sairas ihminen ei pysty keskittymään, itsellänikin on vielä keskittymisvaikeuksia.

Mutta muutoin minusta on epäreilua kysyä minulta olenko kateellinen ja sitten kun vastaan kysymykseen koskien itseäni, väittää, että sotkeuden sairastamiseesi, joka koskee vain sinua. Ahdistavaa.
Kysyin oletko ilkeä vain ja ainoastaan siksi, että kysyit että oleko kateellinen ?
Miksi sinun oli muuta kuin kehua ja minun kuraa ?

En ole oikeastaan koskaan kateellinen, koska olen hyvin herkkä ja yliempaattinen, joten mulle tulee hyvin vaikea ja hätääntynyt olo, jos kellään muulla on asiat huonosti, joten kun heillä on paremmin kuin mulla, mulle tulee helpottunut ja remmonpi olo ja voin itseasiassa paremmin.
Mun on paljon helpompi kestää oma vaikea tilanne kuin toisen.
Kyllä mulla on vaikea olo lukea, että kolme kertaa olet kuoleman kohdannut.
Hyvää vointia. Unohda nämä turhat keskustelut ja mun näkemykset.

Mutta minä näen nyt vaikeita kuvia kuraklönteistä. tätä se herkkyys teettää, menen nyt meditoimaan nämä kurakuvat pois toivonmukaan.

Joskus olen jopa tyytyväinen häviöihini totta puhuessani, sillä min sain puhua totuuden, eikä kukaan menettänyt sen takia mitään.
Joten tavallaan kaikki saivat mitä halusivat.

poiutdfgh kirjoitti:

Mutta nyt minä lähen. Täällä palstalla tulee vähän niinkuin autettavanakin koko aika jotakin uutta päänvaivaa kuormitteeksi, tavallaan aika turhaan.

Ymmärrän täysin että kärsivä sairas ihminen ei pysty keskittymään, itsellänikin on vielä keskittymisvaikeuksia.

Mutta muutoin minusta on epäreilua kysyä minulta olenko kateellinen ja sitten kun vastaan kysymykseen koskien itseäni, väittää, että sotkeuden sairastamiseesi, joka koskee vain sinua. Ahdistavaa.
Kysyin oletko ilkeä vain ja ainoastaan siksi, että kysyit että oleko kateellinen ?
Miksi sinun oli muuta kuin kehua ja minun kuraa ?

Lue lisää

Anteeksi. Pyydän anteeksi. En ymmärtänyt, että tämä oli eräänlainen puhdistaumismonologi, jota häiritsin. En ymmärtänyt yhtään mitään. Itse olen pelkkää kuraa ja otan syyn niskoilleni, koska olen jo siihenkin tottunut. Yhä kuitenkin olen sitä mieltä, mitä nimimerkissäni lukee.

Ei tässä ole ketään syyllisiä, pelkästään väärinkäsityksiä ja epäonnistunutta kommunikaatiota. Sitä onkin 90% elämästäni.
Mutta se tosiaan tuntuu aina vastenmieliseltä kun ihmiset olettaa minulle tunteita, joita en tunne. Saat sen anteeksi ihan kokonaan.
Mutta kun yleensä sitä ei kukaan koskaan pyydä anteeksi, vaikka se on aika kamalaa, kun menee kovin pitkälle.
Ja älä sinäkään tästä itseäsi syylliseksi koe, koska se tuntuu minulle vielä vaikeammlle kuin itse kokea syyllisyyttä.
Joten sovitaanko niin, ettei olla kumpikaan syyllisiä ?

Mun tärkeimpiä arvojani elämässä on, että en halua alkaa sitä muodikasta syyllisen (syntipukin) etsintää, enkä edes niin, että sitä etsitään itsestä.
Kokeilin ja siitä tuli ihan mielipuolista.

Mutta minusta toinen on parempi kommunikoimaan kuin toinen... Minulle on ainakin ollut suht helppo ymmärtää ajatuksiasi, enkä ainakaan pahantahtoisesti ensimmäisenä ole lykkimässä jotain katalia tunnemotiiveja viesteihisi. Minusta tässä nyt toinen ei ole halukas myönteiseen tulkintaan ja vuorovaikutukseen kanssasi, tai sitten hän on huono kommunikoija/asiaasi perehtyjä/tulkitsija/väinpitämätön sekaantuja.

Kiitos.
Se on kyllä totta ettei minulla ole katalia tunnemotiiveja.
Minun ongelmani on, että koen miltei kauhua kuullessani sellaisia ja kuvitellessani sellaisia, siksi psykologia ei minulle sovi muodikkaimmassa muodossaan.
Mun toinen ongelma on että ilmaisen myönteisiä tunteita niin peittelemättömästi, että ihmiset sitten epäileekin niitä kataliksi. Mun psykopattihan mut tuntee ja tietää tän mun vilpittömästi yliavoimen luonteen, mutta hän omilla sanoillaan totesi, että psykopaatithan joiltain osin ulospäin ilmenee ihmisille lähes samanlaisina kuin minä. (joten ihmiset luonnollisestikin saattaisivat sekoittaa minut psykopaatteihin. )
Mutta hänen mielestään mun on vaan hyväksyttävä, että ihmiset kokee mut helposti sillätavoin väärin, koska heillä on erilainen kokemusmaailma, enkä minä siten voi löytää aitoa sielunystävää.
Tuon kun hän sanoi niin vastasin että: "Nyt en taida kuunnella enempää tuota manipulaatio...

Jos minä ilmasen rakkautta, minuun reagoidaan välittömästi niinku olisin psykopaatti, joten ilmaisen noita myönteisiä tunteitani sitte luovuuden kautta, mikä ei ihmisiä pelota. Tuostaki syystä olen ikisinkku.

Ehkäpä tuo paattisi oli kuule oikeassa, eikä pyrkimys suinkaan ollut manipuloida vaan todeta asiainlaita. Toiskulttuurisista voisi juuri tässä suhteessa löytyä vähän oikeammin tai hyväntahtoisemmin sinua tulkitsevia. Sielunystävyys saattaa olla aika paljon odotettu tässä maailmassa, mutta eiköhän sinullekin jokin riittävän siedettävä ystävyyspiirikombinaatio olisi noin periaatteessa mahdollinen. Tuossa iässä ei ehkä enää tosiaan kannata tuhlata aikaa todisteluihin ja vaikealta tuntuviin suhteisiin.

On se manipulaatiota tehdä määritelmä niin abstraktin asian oikeasta laidasta ja antaa ymmärtää että se on sulatettava sellaisenaan.
Tuollaiset ajatusrakenteet on nähdäkseni jätettävä aivoissa avoimemmiksi, eikä valaa niitä valmiiksi johonkin muottiin. Valmiin muotin tekemisen koen manipulaatioksi.

Mutta mä epäilen että erilaisissa sosiaalisissa/kulttuurisissa piireissä on kyllä jokin vallitseva tapa tulkita ja ilmaista tunteita, niin ettei kannata ehkä mennä katepillarina "vääriin" tai epäsopiviin piireihin jyräämään muutosta jos ei semmoinen ole...

Ymmärrän hyvin eri kulttuureita älyllisesti ja osaan huomioida eri merkitysmaailmoja hyvin,

mutta olen yhä enemmän sillä tiellä että en halua muokata tunteita kulttuurillisesti soveliaiksi ja se onnistuu luovuuden kautta.
Ihmissuhteet tosin katkeaa siinä jo alkumetreillä kaikki, mutta ei se mitään kunhan taide säilyy ja kypsyy... :)

.... :)

Ja kun ei mun mielestä ne kulttuurin mukaiset kateudet, katkeruudet, mustasukkaisuudet, vihaisuudet jne. ole yhtään sen parempia tunteita kun mun
"kulttuurillisesti epäsoveliaat" tunteeni. :)

Vähän vielä yhteiskuntakritiikkiä.
Koulussa ei kerrottu kuinka mielenkiintoinen säännöllinen viisikulmio onkaan, vaan asia esitettiin ihan liian tylsästi. Jos olisin tienny, olisin opiskellut geometriaa, jonka puuttuminen nyt heikentää elämänlaatuani huomattavasti.

Kiintoisaa. Enpä tiennyt että meidän asemassa juuri puutteellinen geometrian taito on syynä heikkoon elämänlaatuun. Olisin enemmän kuin kiinnostunut lukemaan havaitsemasi yhteyden :)

Tuo olisi kiehtovaa. Ehkä saisimme elämäämme lisää kauneutta tuota kautta, jos osaisimme kaikkea tuollaista enemmän ?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_leikkaus

Mä osaan jo melkeen piirtää säännöllisen viisikulmion, mutta mun käsi on vielä liian epävakaa.
Olen harjotellu samalla kun olen näitä kirjotellu :)

Ajattelin tosissaan että tämä voisi myös parantaa aivovauriota.
Ja siitä saisi itsetuntoakin, jos osaisi hyvin geometriaa, toistaiseksi voin vain haaveilla siitä...:)

Mä olen melkeen kateellinen, jos te kaikki nyt alatte harjoitella geometriaa ja teistä tulee mua parempia....hahahaha

No mä ainakin luovutan jo heti aluunsa vaikka geometria olikin mun mielestä ehkä matematiikan miellyttävin haara. En ala kilpailemaan :)

Voi ei mä unohdin sen viisikulmionkin, pitää opetella uudestaan :)

Jos sä tarkoitat etiikasta kiinnostuneena enemmänkin kultaista keskitietä? Mä en tiedä oletkohan sä juuri sen taidon tarpeessa tässä hillittömässä ja itsekkäässä maaimassa...

Mä suosittelen enemmänkin hillitöntä suhtautumista sua hillittömästi kohdelleisiin. Ne ei oikein ymmärrä mitään muuta kieltä.

En tiedä kannattaako luovuttaa.
Kiva tunne kun melkeen muistaa ton viisikulmion piirtämisen :)

hdkiyeyd kirjoitti:

Jos sä tarkoitat etiikasta kiinnostuneena enemmänkin kultaista keskitietä? Mä en tiedä oletkohan sä juuri sen taidon tarpeessa tässä hillittömässä ja itsekkäässä maaimassa...

Lue lisää

Näinhän saisi köyhänäkin kaikenlaista "kultaista".

Noh olenhan mä kirjottanu nyt hillittömiä nettikirjoituksia hillittömästi. :)

Ja kun piirtää säännöllisen viisikulmion hillitysti, niin voisihan siihen sitten jatkaa hillittömästi epäsäännöllisiä viisikulmioita.

ihan uusi idea mulla näköjään tänään, en ole ikinä ennen keksiny tällästä
tunteilua viisikulmioilla...

Hmm... ei saa varastaa mun ideaa tai mä voin tulla kateelliseksi :)

Joo. Köyhille ja kärsiville kultaisia leikkauksia ja kultaisia keskiteitä niin pysyy tyytyväisinä.

Kyllä nää räväkät viisikulmaiset "kultaiset" tunteet aina katkeruuden voittaa ..,

Tossa geometriassa olisi sekin idea, että jos puhuisi koko aika geometriaa mitä narsistit siihen sanoisi sitten ?

khlioyioy kirjoitti:

Mutta minusta toinen on parempi kommunikoimaan kuin toinen... Minulle on ainakin ollut suht helppo ymmärtää ajatuksiasi, enkä ainakaan pahantahtoisesti ensimmäisenä ole lykkimässä jotain katalia tunnemotiiveja viesteihisi. Minusta tässä nyt toinen ei ole halukas myönteiseen tulkintaan ja vuorovaikutukseen kanssasi, tai sitten hän on huono kommunikoija/asiaasi perehtyjä/tulkitsija/väinpitämätön sekaantuja.

Lue lisää

Palasin vielä tähän asiaan, joka ei suoranaisesti liity narsismiin,
vaan mun omaan kommunikaatioon.
Tämäkin kuvio toistuu mun elämässä oikeastaan kaikkialla missä ikinä kommunikoinkaan: Osa ihmisistä on sitä mieltä, että minä puhun suunnilleen siansaksaa mitä on mahdoton ymmärtää lähes lainkaan, ja osa ihmettelee, että miten niin muka, koska heidän mielestään mä puhun melkein keskivertoa selkeämmin (monipuolisesti ja yksityiskohtaisesti niin että asia ilmenee siitä perusteellisesti) ja jotkut kokee mut jopa verbaalisesti lahjakkaaksi.
Mun psykopaatti väitti jossain vaiheessa etten minä osaa puhua ymmärrettävästi.
Hän aikoinaan puhuikin paljon puolestani. Ja se tosiaan yleensä toimi paremmin kuin minun puheeni, mutta sitten tuli tämä että hän itseasiassa samanaikaisesti puolestapuhui minua vastaan, joten lopetin sitten hänen "puheavun".
Mutta että tässä on aika räikeä jako miten minun puhekyky koetaan ääripäästä toiseen.

Kyllä se niin vaan on, että ihmisen ulkomuoto vaikuttaa kohteluun.
Koitin puhua videolle, olen jollain eriskummallisella tavalla "klownimainen", mutta en räikeästi, en osaa selittää. Mutta tuon näön voisi joku tulkita valehtelijaksi.
Kuitenkin puheeni on totta. Tuo näkö johtuu ihan fysiikasta.

Oletkohan liian kriittinen itseäsi kohtaan? Minulla ei ole harmainta aavistusta millaiselta näyttää tyypillinen klovnimainen valehtelija.

Ja minusta kuka tahansa saattaa alkaa vähintään vaikuttamaan sekavalata välillä jos on montakymmentä vuotta joutunut elämään valheellisessa asemassa rääkättynä, epäuskottavana...

Joku edunvalvojapuhuja voisi olla tarpeen.

Kiitos. No esim. jos en tietoisesti suuntaa katsetta, minun silmät kääntyilee joka suuntaan.
En vaikuta tyypilliseltä luotettavalta puhujalta.
Mutta on se totta niinkin, että vaikutan ihan fiksulta olosuhteisiin nähden. Kiitos :)

Mutta kyllä elämässä on paras itse puhua omasta puolestaan.
Olen tullut siihen johtopäätökseen varsinkin nyt kun olen saanut tietää, että ihmisiltä odotetaan katalia tunteita enemmänkin sääntönä kuin poikkeuksena.
Osaako ihmiset edes puhtaasti puhua toisen puolesta ilman että oma ego änkeää sinne väliin ?

Hyvä kysymys. Voihan se edunvalvojakin riemastua ammattiylpeyttään vain "voittamaan" näkökulmastaan oli kyse mistä tahansa asiasta.

Tuo on kyllä lannistavaa uhrin asemassa että ihmisillä on taipumus tulkita ikävästi. Ei kaikkia selkeästi tulkita, mutta joitakin lähtökohtaisesti ehkä enemmän kuin toisia. Varmaan taas asemakysymys. Joissain asemissa on ihan mahdotonta pitää edes riittävästi puoliaan kun koko maailma on kaatumassa päälle.. Tuommoisia jäätäviä asemia on olemassa.

Minä oon jo niin vanha, etten tarvi tukijoita.
Ja mä oon jo kokenu sen kaikkien hylkäämisen ja siitä selvinny.

Samoin, mutta oloni taitaa psyykkisesti olla huterampi kuin sinulla aiheuttaen ainakin ajoittain kurottautumisyritelmiä johonkin tukeen. Toisaalta kun tukea ja apua on haettu ja etsitty laihoin ja osin katastrofaalisin seurauksin niin että mitäpä turhia.

No mulla oli "avusta" sen verran tuskallisia seurauksia, etten enää haaveile "avusta" :). Ainakaan mistään psykologisesta, kun en ole sellasta varsinaisesti ikinä hakenutkaan.

jk

tuli mainittua USA joten siellä korrustuu politiikka/uskonnollisuuden yhteystyö narsistisuus usein myös presidentin puheissa "Jumala siunatkoo" amerikan kansaa. Miksi ei koko MAAILMAN KANSOJA ja mieluummin tappamatta sodissa.
Suomenssa vastaava ilmiö on "Suomen Valtion kirkko" järjestelmässä. Suomen perustuslaki antaa uskonvapauden kansalaisilleen
mutta
yksikään lapsena kastettu ei ole sitä oikeutta saanut
ja
kaiken lisäksi, se valtion kirkko, papistoineen, ei ota vastuuta lapsikaste rikoksesta vaan asettaa sen lasten vanhemille PERISYNTI rikokseksi mm näin, tässä pappi antaa "taivaan Isän" nimeen neljä törkeää valetta lapsikasteesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11977916
"Hei Mirka,
Kaste ilman kirkkoonliittämistä ei ole mahdollista.
Kirkkojärjestyksen mukaan kirkkoonkuuluvien vanhempien on kastatettava lapsensa.
Sallikaa lasten tulla Jeesuksen opetuslapsiksi ja Taivaan Isän lapsiksi kasteen kautta!
t. Maarit-pappi"

"taivaan Isä" ei ole raamatun mukaan lapsikastetta asettanut vaan Jeesuskin siunasi lapsia ja samassa tilaisuudessa antoi myllynkivien käyttöohjeet toisin lapsia kohteleville.

Huomatkaa, että lapsikasteessa lapsi saa hengellisesti tapetun, kuoleen merkin, ristin otsaansa. Siis periaatteessa sen saaneet ovat "älä tapa" käskyn vastaisen kohtelun saaneita uhreja, hautaus mailla, kirkonkin kirjoitta ristillä merkataan kaikki kuolleet.
Noin se miekka sivityksen ihmisyyden vastaisuus toimii....

Ihan kiva ja mielenkiitoinen video.

Vähän tuota tarkoitin sillä geometriallakin: muuttaa energiatasoa

Mä koen juurikin, että tietty muotipsykologia ei kohota värähtelyä, ei ainakaan mun, ja siksi se ei auta.

Kun siinä tehdään tasantarkkaan päinvastoin: vähätellään, mitätöidään, erkaannutetaan aidosta ytimestä ja johdatellaan kielteisiin mielikuviin itsestä.
Se on se syy kaikkeen kritiikkiini.

Joo kun sanoin aikoja sitten psykopaatilleni että haluaisin olla ihmisten kanssa oma itseni, niin hän ihmetteli, kun hänelle oli ikäänkuin itsestäänselvää, ettei hän voi olla ihmisten kanssa oma itsensä, niin kuinka minä nyt voisin odottaa itselleni sellaista mahdollisuutta.

Olen pahoillani. Haluatko kertoa miten siinä taas niin kävi? Koetan lähettää sinulle hitusen heikosta omasta energiastani, kun olet ollut niin antelias minulle monin tavoin.

Oi kiitos paljon.
Älä kuitenkaan paljon lähetä. kun päämäärä on saada se energia maailmankaikkeudesta, ei keneltäkään toiselta ihmiseltä.
No tässä kävi niin yksinkertaisesti, että minua mielisteltiin kun olin onnistunutkin eräässä asiassa, kohtalaisesti pärjännyt yhdessä kilpailussa, ja päädyin takaisin korviani myöden juttusille narsistien kanssa, pyörryksissä ensin iloisena kerroin lähes kaikki asianikin ja kaikenkaisista vääryyksistä tuli keskustelua ja lopulta eilen illalla pääni oli aivan pyörryksissä ja sekaisin ja siinä vaiheessa soitin heille tukea saadakseni ja narsistit muuttuivat kylmiksi, tylyiksi ja etäisiksi jälleen. Ja tunneilmapiiri oli niin kiristynyt etten ikinä ennen ole sellasta kokenut. Ikäänkuin minut oli saatu koukkuun. Aluksi he olivat ikäänkuin minun tarvitsijoita, suht ystävällisellä äänellä puhuttiin minulle, mutta sitten se saatiin taas kääntymään niin, että minä olinkin pyörryksissä ja heidän tuen tarvistsija, jota minulle ei anneta missään tapauksessa ja energiat oli saatu taas käännettyä heillepäin ja minut pyörryksiin ja ahdinkoon ja minua ei enää tarvittu.
Jumalaa pyytelin illalla avauksi ja menin nukkumaan, nyt on jo taas ainakin hiukan toivoa.
Mutta ei kovin hyvä tämä olotila ja tilanne.
Noi narsistit saa tunnetasolla aikaan ihan käsittämättömiä ilmiöitä.

Nyt kun on tässä näin pitkälle kärsitty niin kirjotan tänne vielä koko Suomen kielletyimmältä tuntuvan tabun.
Nähdäkseni kaikkien ihmisten päätä ei selkiytä toisten ihmisten kanssa keskusteleminen kuten väitetään. Minun pääni menee todella kaoottiseksi toisten ihmisten ajatusten ajettelusta.
Ainoastaan täysin yksin ollessani pääni tuottaa selkeitä, kirkkaita ja hyviä ajatuksia.
Aina jos minulla on sekava olo, minulle on sanottu: "noh, kun olet niin paljon yksin.".
Totuus on 100% varmuudella päinvastainen. Olotilani on sekava, kun pääni on niin täynnä toisten ihmisten ajatuksia.
Miksi oletetaan, että ihmisen pää yksinään tuottaisi jotenkin huonoja ajatuksia ?
Minun pääni ainakin tuottaa yksinään 100 kertaa parempia ja selkeämpiä ajatuksia, kuin toisten ajatuksille altistettuna. Minua ihan pelottaa miten kaoottista on pääni sisällä voimakkaasti toisten ajatuksille altistettuna, kun ne sitten hullunlailla hyrrää ympäri päätä ne toisten ajautukset. Omat ovat sellaisia mukavia hiljaisia ajatuksia, ne jotka syntyvät yksinään ilman toisten vaikutusta.
Miksi yksin olisi sekavaa ? Ainoastaan täysin yksinhän päällä on mukava rauha ja oikea kyky ajatella järkevästi! Ainakin minun kohdallani.
Tuntunut kauhealta rääkiltä kun ihmiset ei tajua sitä.
On juurikin vaikeaa neurologisesti käsitellä heidän ajatuksiaan !
Koska pää alkaa sitten mylläämään levottomasti ja rajusti, vaikka yksin se on sellainen hienosyisempi ja herkempi. Ei kestä suurta määrää niitä muiden ajatuksia ajatella, kun alkaa pelottaa että pää ei enää hallitse sitä muiden ihmisten ajatusten sisällön käsittelyä (varsinkin kun se on niin erilaista omasta), eikä sitten lopulta enää kuule omaa ääntään ja alkaa pelotaa miten ylipäätään selviää mistään. Mutta täysin yksin tilanne on paljon helpompi ja valoisampi.
Olen aina kokenut näin, mutta en ole uskaltanut sanoa, kun pelkään, että muut loukkaantuu ja haluan olla kohtelias.

Kiitän kaikkia, jotka ovat huomioneet minut ja jättäneet minut yksin, jos heillä ei ole jakaa kanssani mukavia hiljaisia ajatuksia hienovaraisesti. Koska ne rajut ajatukset tekee mulle niin pahaa, että alan nähdä kauhufilmiä...

Mä luulen, että se että ihmisiä neuvotaan puhumaan ei välttämättä olekaan rakkautta vaan pelkoa. Yksinäisiä ja hiljaisia jotenkin pelätään, vaikka pitäisi pelätä heidän rakastavan sisimpänsä sekoittamista kaoottisella pelonsekaisella puheella, joka kumpuaa pelosta eikä rakkaudesta.

Menikin tässä aamu ihan mukavasti kunnes tuli minuutti kommunikoitua vanhempien kanssa ja nyt on taas helvetti irti, He on suoraan sanottuna henkisellä tasolla niin kammottavia ihmisiä ja kuin mitäkin räyhähenkiä.
Rukoilen tässä, ettei heillä olisi mitään vaikutusta minuun.
Mä en haluisi elämässä mitään muuta kuin herkkää ja kaunista...ja hiljaista...
Riittää jos saisin kaiken sen ...yksin...

Niin, ja sellaset auttajat, jotka puhuu jostain katkeruuksista, vihoista ja muista kataluuksista, mun mielestä hekin on räyhääjien maailmasta ja mä en missään räyhääjien keskellä pärjää.
Ei vaan sovellu muun päälle eikä sisimmälle mitkään räyhäaiheet, ei sitten yhtään.

Kaikki minä mua oikeasti kiinnostaa on sellanen hiljainen lempeä henki...
kaikki muu on jotain mitä en oikeasti tarvitse...
Näin on ollut aina...

korkaan mikä ei minä

poiuytresdfg kirjoitti:

Mä luulen, että se että ihmisiä neuvotaan puhumaan ei välttämättä olekaan rakkautta vaan pelkoa. Yksinäisiä ja hiljaisia jotenkin pelätään, vaikka pitäisi pelätä heidän rakastavan sisimpänsä sekoittamista kaoottisella pelonsekaisella puheella, joka kumpuaa pelosta eikä rakkaudesta.

Lue lisää

No voihan nyt sentään. Varmaan pitäisi sekä onnitella menestyksestä että pahoitella takaiskuista.

Mutta koska ihminen on sosiaalinen niin varmaan tulisi altistaa ajatuksensa joskus koeteltavaksi. Ihan yksin sitä saattaa joutua harhaan harhailemaan... Tietysti myös arvioijien laatu olisi hyvä olla sitä tasoa että kompetenssia olisi riittävästi. Voihan se olla rankkaa ja rajuakin monien ihmisten raakoja ajatuksia kohdata, mutta sekin on tietyllä tavalla olemassa olevaa todellisuutta riippumatta siitä mitä siitä ajattelemme. Olisi ehkä hyvä olla jonkin verran tietoinen mitä ja millä tasolla ihmiset asioista ajattelevat, ainakin jonkin verran. Ehkä olisi hygieenisempää lukea niistä..?

Tietysti voi olla ihan liikaa vaadittu joiltain (stressiherkiksi kiusatuilta) että he asettuisivat alttiiksi ja riepoteltaviksi ajatuksineen. Ihmiset osaa olla aika moukkia "mielipiteineen" :)

Toivottavasti pääset pian takaisin tasapainoon ja kykenet irtautumaan ikävästä kokemuksesta. Yksin jätettynä sitä voi tietysti jäädä jumittamaan...

Mutta kun minä jo olen poikkeuksellisen herkkänä ihmisenä jonka hermosto ei kestä paljon sosiaalista kuormitusta altistunut moninkertaiselle määrällä muiden ihmisten rajuja ajatuksia verrattuna keskivertosuomalaiseen, niin miksi juuri minä tarvitsisin sellaista kokemusta lisää ?
Miksi sinäkin nyt alat tuota, että yksin joutuisi harhaan, kun juurikin olen päätynyt harhailemaan hermostoni liikaa kuormitettuna muiden ajatuksilla ?
Eikö ketään huolestuta harhailu liikaa toisten ajatuksilla kuormitettuna ?
Mielestäni se on hieman kummallista. Muuthan juuri johdattelevat herkkää ihmistä harhaan esim. manipulaatiolla. Mutta kun yksin voi rauhassa miettiä, se riski on miljardi kertaa pienempi mennä harhaan, jos nyt kuitenkin on suht koht hyvällä järjellä ja hyvällä tahdolla pohjimmiltaan varustettu ihminen. Massat voi lietsoa ihmisiä jopa hulluuksiin.

Mitä sinäkin nyt tuota hoet. Minä pääosin haluan tulla jätetyksi yksin, jotta voin löytää hyvän tasapainon.
Minusta se on kammottavaa, että ihmiset ajattelee yksinäisen olevan jotenkin katkera, kun sellaisia yksinäisyyttä ruikuttavia riittää, mutta minä olen aina pitänyt yksinäisyydestä, ei minulla ole siinä mitään ruikuttamista. Sitä paitsi, jos tulen jätetyksi ihan yksin, voin vielä jonain päivänä teoriassa vaikka voittaa jonkun kilpailun :)
Käykö ihmisten niin kateeksi, että nyt he haluaa kaikki pitää minulle seuraa oikein häiriköivästi ?

poiuydsxcv kirjoitti:

Mitä sinäkin nyt tuota hoet. Minä pääosin haluan tulla jätetyksi yksin, jotta voin löytää hyvän tasapainon.
Minusta se on kammottavaa, että ihmiset ajattelee yksinäisen olevan jotenkin katkera, kun sellaisia yksinäisyyttä ruikuttavia riittää, mutta minä olen aina pitänyt yksinäisyydestä, ei minulla ole siinä mitään ruikuttamista. Sitä paitsi, jos tulen jätetyksi ihan yksin, voin vielä jonain päivänä teoriassa vaikka voittaa jonkun kilpailun :)
Käykö ihmisten niin kateeksi, että nyt he haluaa kaikki pitää minulle seuraa oikein häiriköivästi ?

Lue lisää

Toivoisin vaan sinulle, kuten ehkä itsellenikin siinä samalla, jotain terveellistä tukea, mutta tietysti paremman puutteessa ehkä ilman sitten. Minä en ainakaan ole kade mahdollisesta menestyksestäsi, utelias kylläkin. Kaikkea hyvää toivon sinulle.

https://www.youtube.com/watch?v=wEF2aHLyCAQ

Tuokaan mies ei edes mennyt naimisiin tms., vaikka oli noinkin hurmaava...

hdkut kirjoitti:

Toivoisin vaan sinulle, kuten ehkä itsellenikin siinä samalla, jotain terveellistä tukea, mutta tietysti paremman puutteessa ehkä ilman sitten. Minä en ainakaan ole kade mahdollisesta menestyksestäsi, utelias kylläkin. Kaikkea hyvää toivon sinulle.

Lue lisää

Olen todella äärimmäisen kaukana mistään menestyksestä, mutta yksin pääsen varmasti sitä lähemmäs kuin ihmisten kanssa keskustelemalla. Koska ne keskustelut sekoittaa pään sen verran , ettei saa sitten mitään järkevää ideaa vähään aikaan.
Olen löytänyt syyn tähänkin. Olen täysin varma, kun luin lehdestä aphantasiasta ja hyperphantasiasta, että minä kuulun tuohon hyperphantasiaihmisten neurologiseen ryhmään
ja minulle tuottaa suunnatonta kärsimystä nähdä ihmisten kaikki tyhmät puheet elävinä kuvina silmieni edessä. Tästä syystä haluaisin kuulla vain fiksuja puheita, jotka ovat kuvitettunakin ok katseltavaa, mutta ihmiset eivät tätä ymmärrä ja puhuvat semmosta sisältöä että itsekin varmaan nolostuisivat jos näkisivät puheensa sisällön kuvallisena filminä.
Minulle vielä kävi niin, että arvelen minulla olleen ikäänkuin tukihenkilönä aphantasikko. Tulos oli karmea.

Olisihan fiksu tuki hienoa, ja toivon toki sinullekin sitä.
Mutta jos sitä jäämme odottamaan jääkö se tuki tyhjiin lupauksiin ja saamme odottaa loppuelämämme turhaan?
Ehkä se tuki tulee vaan jostain vaikka nyt eilen tältä palstalta, jos on tullakseen ...

:)

No meille ei ehkä tulisi kilpailua miehistäkään...

Tavallaan helpompaa se noilla luonnontieteellisillä pelle pelottomilla...

Joo ei, mä aina luovutan, jos tulee kilpailua. :)
Jos joku oikeesti tykkäis munlaisesta, niin ei siihen mikään kilpailu vaikuta, en mä edes halua semmosta miestä johon vaikuttaa. Mieluummin sitten vaikka joku lintu minullekin.

poiuytresdf kirjoitti:

Joo ei, mä aina luovutan, jos tulee kilpailua. :)
Jos joku oikeesti tykkäis munlaisesta, niin ei siihen mikään kilpailu vaikuta, en mä edes halua semmosta miestä johon vaikuttaa. Mieluummin sitten vaikka joku lintu minullekin.

Lue lisää

Sama näkemys mullakin. Kilpailu saa mut jähmettymään kauhusta lapsuuden perintönä. Sopii kaverin ottaa vaan, kun ne monet on niin tosi otettavissa.

Joo, mä välillä jo luulin, että tämä olis huono sosiaalisesti taitamaton asenne, mutta nyt oon taas sitä mieltä, että voi olla hyväkin.

Sekin on mulle nyt selvinnyt miksi ihmiset on mun ympärillä aina niin kovasti sekoilleet sen kanssa että puhunko totta vai kuvittelenko.
Koska olen 100% varmuudella hyperphantasikko ajattelija. Näen siis sanat ja ajatukset elävinä mielikuvina aina.
Ja siksi kun olen äärimmäisen mielikuvituksellinen, se hämää ihmisiä luulemaan, etten puhuisi totta, koska jotenkin ajatellaan että kuvittelu tarkoittaisi sitä, ettei puhe pidä paikkansa. Mutta ei se niin mene, ei äärimmäinen visuaalisuus vähennä puheen todenmukaisuutta, vaan se voi mennä juurikin päinvastoinkin, että tiettyjä asioita pystyy ajattelemaan ja kuvaamaan hyvin tarkasti totuudenmukaisesti sillä äärimmäisellä ja tarkalla kuvituksen ominaisuudella varustettuna. Mutta ongelma on, että aivot kuvittaa myös paskapuheen.

Olen koko elämäni ihmetellyt miksi suurin osa ihmisistä ei ymmärrä mitä on kuvittelu.
Se on ajatusten ja sanojen kuvittamista. Kuvittelu ei ole synonyymi valeen tai epätoden kanssa, niinkuin moni tuntuu luulevan. Äärimmäisen visuaalinen ihminen ei ole muita valheellisempi tai epätodempi tai mitään muutakaan sellaista. Kuvittaminen sinällään on ihan neutraali ominaisuus. Riippuu ajatuksista tai sanoista, joita kuvitetaan, ovatko ne kuvat totta vai ei.

Voi se olla niinkin että ihmiset ei niin äkkiä usko, koska "ei uskois" juuri noista ihmisistä, tai itse kertojasta/avuntarvitsijastakaan.

Ja sitten toisille pitää olla jotenkin epärealistisen konkreettinen, siis esim. varmaan sinipunainen, raadeltu ja mustelmainen, tai vähintään arpinen vielä kymmenien vuosien jälkeen pahoinpitelytapahtumasta. Muuten ei voi pitää paikkansa.

Mutta siis onko siis ihmisillä yleisesti tapana valehdella omat elämäntarinansa ?

Jos mun pitäisi valehdella mun elämäntarinani, niin kyllä mä keksisin jotain hauskempaa hypermielikuvituksellani. Mielikuvitukseni aliarviointia, että mä jotain näin typerää keksisin vapaasta valinnastani kuin mitä kerron tapahtuneen.
Kyllä mä pystyn keksimään hauskempaa, jos valehdella sopii ...

poiuytrdfg kirjoitti:

Mutta siis onko siis ihmisillä yleisesti tapana valehdella omat elämäntarinansa ?

Ei kai ole tapana valehdella? En ainakaan ole huomannut? Tiettyä itsepetostedenssiä silloin kun kyseessä on joko omat vanhemmat ja niiden kitkerät keppostelut, tai sitten vanhemmat, jotka puhuu parhain päin tai torjuvasti omia tekojaan lapsiaan kohtaan. Siis lapset lieventävästi vanhemmistaan ja vanhemmat lieventävästi itsestään suhtteessa lapsiinsa.

Tai siis tietysti riippuu että kelle valehdellaan ja missä tilanteessa. Mun kokemukseni mukaan lapsena aika tyly aikuisavalehtelukokemus tuli eteeni ja tietoisuuteeni juuri lastensuojeluasiassa vanhemmiltani. Mutta mä oletin ettei ne siellä niin tyhmiä ole. Ilmeisesti muutakin muillekin ja muissain paikoissa ollaan vääristelty ja valehdeltu tästä asiasta.

poiuytrsdfgh kirjoitti:

Jos mun pitäisi valehdella mun elämäntarinani, niin kyllä mä keksisin jotain hauskempaa hypermielikuvituksellani. Mielikuvitukseni aliarviointia, että mä jotain näin typerää keksisin vapaasta valinnastani kuin mitä kerron tapahtuneen.
Kyllä mä pystyn keksimään hauskempaa, jos valehdella sopii ...

Lue lisää

Onko sinua nyt taas syytetty valehtelusta?

Sen mä tiedän, että viranomaisissa voi mennä läpi hyvinkin hölmöjä valeita ja se on mielestäni pelottavaa ja kummallista.

hfhfyoie kirjoitti:

Onko sinua nyt taas syytetty valehtelusta?

No ei erityisesti juuri näinä päivinä.
Mutta koko menneisyyteni elämänkokemus on täynnä kokemuksia, joissa edessäni istuu erilaisia kuulijoita epäuskoisin ilmein. Ja minä sitten olen yrittänyt parhaani mukaan puhua normaalisti niinkuin en huomaisi niitä ilmeitä tai mitään outoa.
Tuo kuitenkin jatkui vuosikymmeniä, niin se on piirtynyt aika vahvasti mieleeni ne epäuskoiset ilmeet ja sanat. Niin on vähän vieläkin olo kuin olisi edessä joukko sellaisia, kun piti tottua elämään niin jokapäiväisesti pitkäaikaisesti nuoresta keski-ikäiseksi asti..

Ennen halvaantumistani minulla oli tapana skarpata itseäni sanomalla itselleni:
"Puhu vaan selkä suorana täysin ilmeistä riippumatta".

Halvaus väänsi selkärangankin kieroon, mutta nyt se on melkeen suora jälleen.

Mä arvelisin, että äärimmäisen visuaalinen ihminen valehtelee keskivertoa epätodennäköisemmin, koska se vale näyttää niin typerälle tai hirveälle elävinä kuvina.
Että jotenkin luontaisesti välttää ja inhoaa sitä.

Eli nyt tähän väliin narsismin lisäksi hyperphantasiasta. Kiitos sanomalehden, että löysin siltä osin itseni. Se lisää myös yksin viihtyvyyttä. Saan koko ajan yksin kotona ollessani elämyksiä, joten minulla ei ole koskaan tylsää. Nyt sekin sai selityksen miksei minulla ole koskaan ollut tylsää kurjasta elämäntarinastani ja eräänlaisesta yksinäisyydestäni huolimatta, enkä ole koskaan masentunut. Kuinka voisi masentua jatkuvien elämysten keskellä joita tämä hyperphantasia tuottaa ? Niinkuin elokuvateatterissa olisi aina. Siksi kai minulla ei ole televisiotakaan. En tarvitse viihdykkeeksi, kun minulla on omat filmit.
Viihdyn ihan hyvin kokonaan yksin. Ongelmaa tulee sitten kun muut puhuu paskaa ja mun filmit muuttuu rumiksi paskapuheen kuvauksiksi.
Mutta tämä tekee mut manipulaatiolle alttiiksi, mitä mm. psykopaattini hyödyntää, ja se on törkeää.

Mutta vielä siitä avusta, että se on jotenkin niin kamalaa kun siellä kysytäänkin niin räyhämaailman asioita, että niitä kun alkaa visualisoida, niin kyllä on kamalaa.
Ja sitten joku vielä kysyi, että onko tämä mielikuvitus yhtälailla hyvissä asioissa.
No tottakai on. Ei se kuvitus asiaa katso, se kuvittaa kaiken mitä mistään sen tietoisuuteen ikinä tuleekaan. Mutta jos sellaisenkin kysymyksen visualisoi, niin jotenkin siitä tulee kammottava, jos kuvittelee mielikuvitusta, joka kuvittaisi vain pahat asiat. Jotenkin sellainen olisi niin sairasta, että kuinka kukaan kehtaa mitään niin kamalaa edes kysyä tai epäillä. Sellaista epäilyä kun kuvittaa, niin se on aika hirveä kuva.

Vähän vaan valotin tässä vielä visualisoinnin maailmaa.

Jos saisin esittää ihmisille yhden toivomuksen se olisi:
Voisitteko ystävällsesti puhua niin, että puheenne on soveliasta kuvitettavaksi sellaisenaan, enkä minä joudu vaikeuksiin, jos kuvitan sen aivoissani tai muutoin ?

Ja mitä nuo narsistit tekee on, että he pyrkii hallitsemaan toista ihmistä hallitsemalla hänen mielikuviaan. Tämä on minun mielipiteeni narsismista.
Se on se psykopaatin manipulaatio just sitä.
Tosin kuvitukseltaan hyvin heikkolaatuista.

Siis puheillaan ja käytöksellään tekevät sen, jos heille on kertonut sisimmästään.
Psykopaatin paahomma: vangita toinen ihminen mielikuvilla...

Eli psykopaatti ei pidä luovuudesta, koska silloin hän ei pysty täysin hallitsemaan ja vangitsemaan toisen ihmisen mielikuvia kuten hän pyrkii tekemään...
Eli nähdäkseni luovuus on tehokkain vastavoima vaikean psykopaatin kanssa,
Tämä on nyt tämänpäivän pohdintojeni johtopäätös.

Mun mielestä se sama pätisi niihin rakastuneisiin. Jossain oli tutkimus, että rakastuminen kaappaa aivot, kai jotenkin kemiallisestikin, niin mun mielestä psykopaatit osaa tehdä sen toisen aivojen kaappauksen ilman rakkautta.

Manipulointi tehdään juuri niissä salaisissa yksityiskeskusteluissa, joissa joku haavoittuvasti avaa sisimpänsä yksipuolisesti toiselle (kuten olen tehnyt lukemattomia kertoja) ja kukaan ei tiedä mitä siellä salassa tehdään.
Joten mä todellakin muutan strategiani mahdollisimman julkiseksi ilmaisuksi.
Salakeskustelut voi olla vaarallisia jos on hypermanipuloijista kyse.
Esim. se luovuuden viha, salassa sitä voi olla vaikka kuinka paljon, muttei julkisesti,
koska luovuus on kuitenkin yhteiskunnan yleisten arvojen mukaisesti hyväksyttävä asia ja kuuluu ihmisoikeuksiin.

Ja useimmiten en ole kokenut keskustelua mitenkään erityisen avartavaksi, vaan ajatuksiin jumittavaksi, koska siinä aina jankataan samoja joita on kuullut sata kertaa ennenkin, eikä edetä mihinkään. Joten ne mielikuvat ei avarru siinä.
Monologia on helpompi kasvattaa eteenpäin ja rönsyttää joka suuntaan...
Mutta jätän ny puhetilan muille...

Kiitos sinulle kannustajani. Kaikkea hyvää sinulle ja ehkä taas sitten täällä nähdään...

poiuytrsxcvb kirjoitti:

Manipulointi tehdään juuri niissä salaisissa yksityiskeskusteluissa, joissa joku haavoittuvasti avaa sisimpänsä yksipuolisesti toiselle (kuten olen tehnyt lukemattomia kertoja) ja kukaan ei tiedä mitä siellä salassa tehdään.
Joten mä todellakin muutan strategiani mahdollisimman julkiseksi ilmaisuksi.
Salakeskustelut voi olla vaarallisia jos on hypermanipuloijista kyse.
Esim. se luovuuden viha, salassa sitä voi olla vaikka kuinka paljon, muttei julkisesti,
koska luovuus on kuitenkin yhteiskunnan yleisten arvojen mukaisesti hyväksyttävä asia ja kuuluu ihmisoikeuksiin.

Lue lisää

Mikä se semmoinen ilmiö on kuin luovuuden viha? Kiinnostavaa. Itse en tykkää sanasta kauheasti, enkä pidä omasta mielikuvastani taiteilijoista.

guip kirjoitti:

Mikä se semmoinen ilmiö on kuin luovuuden viha? Kiinnostavaa. Itse en tykkää sanasta kauheasti, enkä pidä omasta mielikuvastani taiteilijoista.

Ai, kiinnostavaa, mitä se tarkoittaa ? Millaisesta mielikuvasta ?

Tarkoitan luovuuden vihalla sitä kun vihataan luovuutta.
En mielellään edes kirjoita aiheesta.

poiuytfdcvb kirjoitti:

Siis puheillaan ja käytöksellään tekevät sen, jos heille on kertonut sisimmästään.
Psykopaatin paahomma: vangita toinen ihminen mielikuvilla...

No sitten mä en voi olla psykopaatti. Mä en kerkeä kun on niin täysi työ omissa reseptioissa ja vastaanottamissani vaikutelmissa ja niiden tarkistamisissa ja tarkentamisissa. Että tulee maaimankuva suht realistiseksi tai edes sinnepäin arvioiduksi. :)

Ja joskus pitäis koettaa olla aloitteelisestikin elävä eikä v
ain passiivinen vastaanottaja.

poiuytrdfgh kirjoitti:

Ai, kiinnostavaa, mitä se tarkoittaa ? Millaisesta mielikuvasta ?

Varmaan aika stereotyyppinen. Vähän slarvi elämäntavoiltaan ja esittelee vihervasemmistolaista maailmankuvaansa kirjallisesti tai kuvallisesti. Siis aika tympäisevä ja tylsä tyyppi. Luovuus taas on jotain iltapäiväaskartelua niille ketkä ei muuta osaa (esim. meikäläinen vois olla just semmoinen, valitettavasti) :)

No joo vähän samansuuntainen juttu.
En mä yritä vaikuttaa toisiin heidän elämässään. Ei se minulle kuulu.
Mutta jokkut haluaa ihmisiä "häkkilinnuikseen", kuten psykopaattini.

ldjui kirjoitti:

Varmaan aika stereotyyppinen. Vähän slarvi elämäntavoiltaan ja esittelee vihervasemmistolaista maailmankuvaansa kirjallisesti tai kuvallisesti. Siis aika tympäisevä ja tylsä tyyppi. Luovuus taas on jotain iltapäiväaskartelua niille ketkä ei muuta osaa (esim. meikäläinen vois olla just semmoinen, valitettavasti) :)

Lue lisää

Hoho.,..hihihih...voi ei...
Joo ymmärrän. :)
Jotenkin tuolleen luovuutta usein esitellään.
Kuitenkin mulla on aika toisenlainen mielikuva.
Mun mielikuvissa taiteiljat on poikkeuksellisen avarakatseisia ihmisiä, ja taide jotain sellasta sielua sävähdyttävää ikäänkuin hieman toisesta ulottuvuudesta.
Mutta mulla oli lapsuudessa ihana taideharrastusopettaja, todella taiteilija.
Rakkaudenkin mä opin taiteen maailmasta, en narsisteiltani.

Taide on upeinta mitä olen lapsuudessa kokenut. Muutenhan se olisikin ollut surkea.
Mutta kun psykopaattini teki mulle lapsuudessani yhden hyvän asian: Kuljetti minua taideharrastukseen ja narsistini maksoi. Vaikka tekivätkin varmaan senkin itsekkäästä syystä ajatellen sen tekevän heistä jotenkin fiksuja henkilöitä minun varjollani, mutta sama se, kunhan pääsin sinne. Olin siellä niin onnellinen.

Mulle on jäänyt sellanen mielikuva, että missä on taidetta, se on turvallinen hyväsydäminen paikka.

Epäilemättä sulla on miellyttävämpi mielikuva. On todella hienoa että sinulla on asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi. Itselläni on varmaan aika karkea ja moukkamainenkin maku monissa taiteen kysymyksissä, mutta olen jollakin vielä selkiytymättömällä tavalla (elämyksellisesti?) ollut kiinnostunut joistain taiteista ja suuntauksista. Ehkä historiallisesti enemmänkin. Mä olisin aika onnellinen jos ympärillä olisis monikerroksellisesti kaikkea vanhaa (siis vanhempaa kuin sata vuotta) ja uuttakin nättiä ja vähemmän nättiä. Suomi ei siinä suhteessa ole kovin ideaalinen.

poiuytrescvb kirjoitti:

Mulle on jäänyt sellanen mielikuva, että missä on taidetta, se on turvallinen hyväsydäminen paikka.

No mulle tulee ensin mieleen steriili museokoti ja sitten kaoottinen "ateljee". Ei mitään turvallista ainakaan missään tapauksessa. Siihen tarvittaisiin varmaan jo muinaisia paksuja muureja yhtenä elementtinä :)

khdiyiy kirjoitti:

No mulle tulee ensin mieleen steriili museokoti ja sitten kaoottinen "ateljee". Ei mitään turvallista ainakaan missään tapauksessa. Siihen tarvittaisiin varmaan jo muinaisia paksuja muureja yhtenä elementtinä :)

Lue lisää

Lapsen kodin *turvallisuus* rakentuu lähinnä luotettavista ihmissuhteista, kodin sisällä. Ateljeekodissa voi olla hyvinkin avoin ja lämmin tunnelma.

juyiutyr kirjoitti:

Epäilemättä sulla on miellyttävämpi mielikuva. On todella hienoa että sinulla on asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi. Itselläni on varmaan aika karkea ja moukkamainenkin maku monissa taiteen kysymyksissä, mutta olen jollakin vielä selkiytymättömällä tavalla (elämyksellisesti?) ollut kiinnostunut joistain taiteista ja suuntauksista. Ehkä historiallisesti enemmänkin. Mä olisin aika onnellinen jos ympärillä olisis monikerroksellisesti kaikkea vanhaa (siis vanhempaa kuin sata vuotta) ja uuttakin nättiä ja vähemmän nättiä. Suomi ei siinä suhteessa ole kovin ideaalinen.

Lue lisää

Mäkin koen Suomessa taidemaailman ehkä vähän ahtaaksi.
Mäkin olen aina tykännyt vanhanaikaisesta, mutta nyt mulle vasta viime vuosina on avautunut nykytaidekin itseäni hämmästyttävällä tavalla. Ihan henkeäni haukkon, kun se on jotain niin ihanaa mitä en oikein tiennyt olevan olemassakaan. Mulle rakkaus taiteeseen korvaa oikeastaan ihan hyvin ihmissuhteet. Tai siis mulle taide on paljon antoisampaa kuin ihmiset yleensä. Taide myös antaa, ei vain ota.
Mun mielestä kyllä taiteilijat ei ole mitenkään muita kaoottisempia ihmisiä tosiasiallisesti, vaan monestikin varsin asiallisia ja tahdikkaita. Mulla on sellanen kokemus.
Siis luulisi, että taiteilijoiden keskuudessa etenkin olisi kaaos, mutta mun kokemuksen mukaan siellä on yllättävästi vähemmän kaaosta kuin muualla.
Mun lapsuuden taideharrastuksen opettaja oli täydellistä kuria ja järjestystä rakkaudella pitävä tyylikäs vanha rouva, joka silti ei tukahduttanut luovuutta, vaan hän inspiroi "lentämään".
Hyvät käytössäännöt oli ehdottomat. Toista oppilasta ei saanut häiritä hitustakaan. Mitään kiusaamista ei ollut lainaan. Se on mulle todella idyllinen muisto. En tiedä onko ihan sellasta enää olemassakaan. Siellä oli Rakkautta, mistä mun vanhemmilla ei ole tietoakaan !
Rakkaus mielestäni ihan henki tästä rouvasta.

Tuntuu ihan hullunkuriselta kun muistelee tuota järkevää maailmaa, nyt kun ympärillä on aikuisia ihmisiä, jotka ei osaa muuta kuin tehdä kiusaa toisilleen.

Minä olen sitä mieltä, että kaikki minussa oleva järkevä osuus on taiteen ja filosofian ansiota.
Jos olisi vain vanhempieni vaikutus, kaikki olisi täysin hullua ja kaoottista.
Tästäkään syystä en koe "apua" useinkaan auttavaksi, koska siellä ei päästä käsiksi näihin hyviin rakentaviin voimiin: taide ja filosofia, yleensä lainkaan.
Useimmiten jos alkaa puhua niistä miltei saatetaan suuttua ikäänkuin puhuisi jotain asiaankuulumatonta. Eli kaikki minun kokema hyvä suljetaan "avun" ulkopuolelle.
Joten jää vain paha elämänkokemuksesta jäljelle. Täten koko "apu" alkaa tuntua minulle pimeyden maailmalle.
Taide kuitenkin on ainoa hyvä mitä vanhempani ovat minulle jossain määrin suvainneet.
ja joka heitä jonkin verran kiinnostaa itseäänkin, vaikka eivät omaakaan mitään luovaa kykyä.
Psykopaatillanikin nykyään aina musiikit pauhaa täysillä, ja narsistillani myös mutta vähän hiljempaa ja eri musiikit.

Mutta yks toinen asia. Täällä palstalla kun on puhuttu miesten asemasta Suomessa, niin olen huomannut radiomainoksissa mielenkiintoisen suuntauksen: Niissä aika monissa mies kuulostaa vähän hassulta ja nainen ikäänkuin häntä fiksummalta, tärkeilevältä ja joskus autoritääriseltä.
Tosin mm. maitomainoksessa on perinteisempi nainen ja vähän alistuvampi, mutta hänkin kuitenkin aika tomera.
Mutta aika monet mainokset on sellaisia, joissa nainen ikäänkuin neuvoo miestä.
Minulle ne hieman osuu korvaan häiritsevästi joskus se naisen tärkeilevä ääni.
Maitomainoksen rouva on herttaisempi kuitenkin.

Voi taivas, puhuin minuutin narsistini kanssa ja nyt pyörryttää niin, etten meinaa pysyä pystyssä...
Ihan uskomatonta !!!
Narsistille tulee kertomansa mukaan psykopaatista pyörrytystä, mutta minulle tulee näköjään molemmista.
Niissä on kuin joku kauhea pyörryttävä "energia"...

En ole nähnyt näitä mainoksia, mutta pomotteleva, kiukutteleva ja (lapsellisuudella ja tärkeilevyydellä) hallitseva nainen ei ole mikään uusi tuttavuus mun elämässä. Kyllä moni vanhempieni sukupolven pariskunta on edustanut tuommoista tyyliä. Aika vanhanaikaista.

Minusta koko parisuhteilu tällaisena omistautuvaisuutena on jotenkin lapsellinen ja epäajanmukainen. Olenkin jo pitkään muhittanut ajatusehdotelmaa erityisesti avioliittoinstituution lopettamiseksi ja lapsen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi muita asioita painottavalla instituutiolla.

Täytyy myöntää olen sattuneista syistä saanut hirveän ja valheellisen kuvan avioliittoinstituutiosta, jota jossain vaiheessa jossain määrin kannatin rakkauden pyhän luonteen vuoksi, mutta kohdalleni sattuneet havaintoni kyseisestä instituutiosta ovat niin kaukana rakkaudesta tai pyhyydestä, etten näe mitään mieltä sitoa ihmistä sellaiseen instituutioon vain vapauden menettämisen vuoksi, ja samalla siinä instotuutiossa voi nimenomaan menettää kaiken pyhyyden ja rakkauden. Joten...ei kiinnosta...

Minusta parisuhderakkaus ei ole "pyhä". Tai siis nimenomaan on sosiaalisesti nykyään, kuinka kauan se sitten kestääkään... Mutta se ei saa/saisi olla! Vastuu lapsesta tulisi olla yuhä tehtävä, jos sellaisen tähän maailmaan tekee.

No ei minun mielestäni semmonen voi ollakaan oikeesti pyhää rakkautta, jossa tehdään jotain niin epäpyhää samalla.
Tarkoittanet "muka pyhää".
Nähdäkseni oikeesti pyhä myös on pyhää ihmisten näkemyksistä riippumatta.

poiuytrsdfg kirjoitti:

No ei minun mielestäni semmonen voi ollakaan oikeesti pyhää rakkautta, jossa tehdään jotain niin epäpyhää samalla.
Tarkoittanet "muka pyhää".
Nähdäkseni oikeesti pyhä myös on pyhää ihmisten näkemyksistä riippumatta.

Lue lisää

No mulla ei ainakaan toistaiseksi ole sellaista ihmisten näkemyksistä riippumatonta pyhää. Tietysti on olemassa muutamia universaaleja arvoja, jotka on kaikissa ryhmissä tunnustettu, mutta sekin on sitten jotain yhteistä ihmisyhteisölajin ydintä eikä mitään transsendenttia? Mun selvittelyt jumalan ja jumaluuden kanssa on aika kesken, enkä taida mitään diplomatiasuhteita siihen suuntaan keritä kehittelemään tässä elämässä. :) Mä luulen, että se jumaluus kyllä ymmärtää hyvin. Ja jos se ei ymmärrä, niin helvetissä on varmaan sitten tilaaaaa, kun taivas suosii perkeleitä.

On meinaan sen verran raadollisia ongelmia lykätty käsiteltäväksi, että ei aika tule pitkäksi ihan näitten maallisten asioiden parissa askarrellessa. Tietysti mieli joskus enemmän ja vähemmän lipsahtelee ties minne, sekin kai on ihmislajille tyypillistä, mutta mulla on ihan tarpeeksi tekemistä näiden ihmisapinoitten kanssa, ketkä jumaliksi merkitysmaailmoineen ovat itsensä korottaneet.

lukkari123 kirjoitti:

Lapsen kodin *turvallisuus* rakentuu lähinnä luotettavista ihmissuhteista, kodin sisällä. Ateljeekodissa voi olla hyvinkin avoin ja lämmin tunnelma.

Nyt puhuttiinkin henkilökohtaisista mielikuvista.

Joo totta molemmat viestit.
Minunkin mielikuvani aiheesta voivat olla hieman idealisoituja, ei ihan koko totuus varmaankaan. Mutta kun omat kokemukseni yhteydessä taiteeseen ovat olleet parempia kuin muut elämänkokemukseni.
Ei tässä asiassa ole yhtä oikeaa vastausta.

sjdfoiui kirjoitti:

No mulla ei ainakaan toistaiseksi ole sellaista ihmisten näkemyksistä riippumatonta pyhää. Tietysti on olemassa muutamia universaaleja arvoja, jotka on kaikissa ryhmissä tunnustettu, mutta sekin on sitten jotain yhteistä ihmisyhteisölajin ydintä eikä mitään transsendenttia? Mun selvittelyt jumalan ja jumaluuden kanssa on aika kesken, enkä taida mitään diplomatiasuhteita siihen suuntaan keritä kehittelemään tässä elämässä. :) Mä luulen, että se jumaluus kyllä ymmärtää hyvin. Ja jos se ei ymmärrä, niin helvetissä on varmaan sitten tilaaaaa, kun taivas suosii perkeleitä.

On meinaan sen verran raadollisia ongelmia lykätty käsiteltäväksi, että ei aika tule pitkäksi ihan näitten maallisten asioiden parissa askarrellessa. Tietysti mieli joskus enemmän ja vähemmän lipsahtelee ties minne, sekin kai on ihmislajille tyypillistä, mutta mulla on ihan tarpeeksi tekemistä näiden ihmisapinoitten kanssa, ketkä jumaliksi merkitysmaailmoineen ovat itsensä korottaneet.

Lue lisää

Mulle taas se raadollisuuden suuri määrä tuottaa pyhyyden kaipuun voimakkaana.
Mulle "pyhä" on yksilöllinen tunnetila.
Koin sitä paljon ennen halvaantumista,
Halvaantumisen järkyttävin vaikutus oli, että se vaikutti kykyyn kokea tunteita kuten tunnetta "pyhästä".
Olen ollut asiasta erittäin järkyttynyt, mutta turha valittaa lääkärille, että neurologiset vaurioit heikensivät kykyä kokea tunnetilaa "pyhästä". Ei sitä pointtia kuitenkaan osattaisi huomioida kun ei selvästi näkyvämpiäkään juurikaan.
Mutta se oli vaurioiden vakavin seuraus mielestäni.
Koska minulle se oli elämän arvokkain asia.

"Transendettia"
mainitsit...

Mä sanoisin etten olisi mitenkään voinut selvitä kokemuksistani ilman "transendenttia",
ja mä arvostan edelleen kaikkein eniten elämässä näkymätöntä tunnetilaa jostain tämän maailman raadollisuutta kauniimmasta...
vaikka sen kokemiskyvyn miltei menetin halvauksessa...
ja sen sijaan olen joutunut katselemaan "kauhua" ja kaikkea raadollisuutta,
mutta silti, kokemus jostain tätä raadollista maailmaa hienosyisemmästä on se mikä edelleen pitää sielun elossa...ja mahdollistaa tämän kirjoittamisenkin...
johon en muutoin pystyisi.

poiuytrdvgh kirjoitti:

Mulle taas se raadollisuuden suuri määrä tuottaa pyhyyden kaipuun voimakkaana.
Mulle "pyhä" on yksilöllinen tunnetila.
Koin sitä paljon ennen halvaantumista,
Halvaantumisen järkyttävin vaikutus oli, että se vaikutti kykyyn kokea tunteita kuten tunnetta "pyhästä".
Olen ollut asiasta erittäin järkyttynyt, mutta turha valittaa lääkärille, että neurologiset vaurioit heikensivät kykyä kokea tunnetilaa "pyhästä". Ei sitä pointtia kuitenkaan osattaisi huomioida kun ei selvästi näkyvämpiäkään juurikaan.
Mutta se oli vaurioiden vakavin seuraus mielestäni.
Koska minulle se oli elämän arvokkain asia.

Lue lisää

Ymmärrän hyvin. Itsekin kaipaan asemani näköpiirissä liiankin räikeästi nähtävistä ja koettavista raadollisuuksista seesteisemppiin maisemiin. Kunpa taakka jakaantuisi edes hitusen oikeudenmukaisemmin niin,ettei ne synkkyydet kasaantuisi vallan järkyttävän kohtuuttomasti heikoimmille. Tuskin mitään radikaalia muutosta on ihan kulman takana, kun ihmiset on niin pimeitä, ettei ne edes tajua omien asenteidensa kieroutuneisuutta. Pahimpia on ehkä valtakunnanempaatikot arvoineen. Uskomattoman röyhkeitä ja omahyväisiä!

Tunteiden joukossa voi olla vaikka minkälaisia tunteita esim. transendentteja tunteita,
mutta kun valtakunnanempaatikoilla on vain muutama tunnetilaa joita sitten oletetaan kaikkien kokevan samoin.
Täytyisi tarkistaa, mutta muistaakseni jossain neurologisessa kirjassa oli että ihmisillä voi olla aivan lukematon määrä erilaisia tunnetiloja tai sisäisiä kokemuksia...
Niin minusta on aivan eriskummallista, kun ehdotetaan aina jotain samaa "katkeruutta" jokaisen tunnetilaksi. Ei se ole mitään oikeaa empatiaa mielestäni.

Noi muhii niin omassa erinomaisuudessaan tunteineen että kaikki toisin tuntevat ja kokevat "ulkoryhmäläiset" luokitellaan ties miksi raakalaisiksi edes kuulematta missä mennään tämän henkilön kohdalla. Aika alkeellista sosiaalipsykologiaa.

En kyllä tarkkaan tiedä keitä on "valtakunnanempaatikot" mutta jotain sinnepäin :)

Ne on niitä ketkä pyrkii määräämään ketä ja mitä kohtaan pitää tuntea empatiaa tässä valtakunnassa. Ne yleensä pyrkii myös määräämään kuinka ja mitä tunteita pitää rahvaan ilmaiseman. Mä tunnistan nykyään aika nopeasti tuommoisen otuksen. Niitä kannattaa käsitellä heti kättelyssä aika armottomasti muuten ne hyppii silmille.

Tämmösestä gaslightingin mestarista ja hänen tuottamistaan "pimeyden voimista" ei voi selvitä mitenkään ilman transendenttia...
jotain semmosta kaunista...

Ja mun psykopaattihan saa mun kautta sen gaslightingin yltämään muihinkin, jos he esim. alkaa kokea minuun liittyen asioita, joita ei ole olemassakaan.

Ja siinä vaiheessa kun muut alkaa kokemaan minusta asioita, joita ei ole olemassakaan, he manipuloivat minua psykopaattini puolesta.
Ja sitten mun psykopaatti voi sanoa: "Mähän olin koko ajan sitä mieltä, ettei sun kannata puhua sellasille !"
Vähän monimutkasta ja ovelaa, mutta jotenkin noin se menee, ja ainoa järkevä mitä mä voin tässä tehdä on pyrkiä irraantumaan kokonaan vinksahtaneesta kuviosta.

Ja mun psykopaatin on helppo pelata koska hän tuntee minut niin hyvin, että hän tietää, että minä teen kaikkeni pysyäkseni totuudessa.
Hän on sanonut minulle monta kertaa, että minut tuntien hän tietää sen.

Täällä on monimutkaset mentaaliset pelit menossa mm. mun ja mun psykopaatin välillä, vastoin minun tahtoani ja psykopaattini viihdykkeeksi, ja ollut jo vuosikymmeniä,
mutta että ei täällä ehdi mitään katkeruuksia tai masennuksia tai muuta semmoista tavanomaisempaa kokemaan millään, eikä ole ikinä ehtinyt...
Että ne on ihan luulijoita, ketkä semmosia kuvittelee...

Muistu mieleen, että jotkut tutut tokasi minulle nuoruudessani ohimennen, että
"te ootte jotenkin kummallinen perhe."
Ehkä se oli aika näkökykyisesti koettu.
Minä ajattelisin, että psykopaatin ja gashligtingmestarin johtama perhe on jotenkin kummallinen tavalla, jota on vaikea määritellä...

Ainoa "apu" mikä mua vois auttaa olis oppi kaasuvalotukselta ja muulta vastaavalta suojautumaan neurologisesti. Mutta mistäs semmosta saisi, kun ennemmin kaikki innostuu ja kiinnostuu siitä kaasuvalotuksesta...
Se on sellainen yleinen ihmismielen heikkous mitä psykopaatti käyttää...
Tämän tänään niin selkeästi oivalsin.

Riittää, että mä puhun jotain kaasuvalotuksella tuotettua juttua, ja nimenomaan se saa kuulijankin mielen valtaansa 90% tapauksissa, niin että huomio kääntyy pois oleellisemmista asioista. Ja psykopaatti voi hääräillä rauhassa samalla kun muut puhuu keskenään höpöjä.

Tuollainen psykopaatti on ikäänkuin harhaanjohtamisen mestari, siinä mielessä hieman "paholaismainen".
Hän kerran itse sanoikin, että minulle sopii nimi: paholaisen tytär.
Olen aina rakastanut rukoilemista, enkä ole ikinä halunnut paholaiseksi.

Mut kasvatettiin ateistiksi, mutta en ole ateisti, enkä viihdy ateistissa ilmapiirissä henkilökohtaisesti, ehkä koska sieltä on vaikea löytää vastavoimia suhteessa psykopaatin mentaaliseen harhaanjohtamiseen. Koska "paholaiseksi" en halua, ja se on varma juttu.

Ja kun on tottunut kummalliseen perheeseen, elämässä tulee helposti vastaan muutakin vähän erikoisempaa, koska ei osaa ihmetellä mitään, jos se ei ole vähintäänkin paljon perhettä kummallisempaa.
Minussa on tämä ero verrattuna useimpiin muihin ihmisiin: Kun he kuulevt jotakin mitä eivät ole koskaan ennen kuulleet, he tulevat ennakkoluuloisiksi ja epäluuloisiksi, ja sulkeutuvat, eivätkä edes usko kyseistä puhetta.
Minulle ei käy niin, kun kuulen jotakin mitä en ole ikinä ennen kuullut. En tule siitä epäluuloiseksi tai ennakkoluuloiseksi, vaan ensimmäinen ajatukseni on: "Mielenkiintoista, nyt saan oppia jotain uutta !!!" Ja vetäytymisen sijaan helpoiten avaudun juuri kun saan kuulla jotain uutta. Aistit ikäänkuin herää talviunesta.

Olen sitä mieltä, että jos elämässä on oikeasti tapahtunut mitään keskiverrosta poikkeavaa, keskusteluavusta ei yleensä ole apua, vaan se sekottaa.
Koska keskustelijoilla on yleensä pakottava tarve sovittaa kaikki kuulemansa omaan maailmankuvaansa vaikka millä vippaskonstilla.
Mutta jos autettavan pää täytetään niillä vippaskonsteilla, se ei siitä ainakaan selkene.

Minun psykopaatti huijaa minua myös niin, että hän todennäköisesti selittää usein vääriä selityksiä muiden ihmisten käytökselle.

Nyt pitäisi oppia hahmottamaan tämä maailma avoimesti itse ilman mitään hänen viitekehyksiään ja merkityksiään.

poiuytrsxcg kirjoitti:

Ja siinä vaiheessa kun muut alkaa kokemaan minusta asioita, joita ei ole olemassakaan, he manipuloivat minua psykopaattini puolesta.
Ja sitten mun psykopaatti voi sanoa: "Mähän olin koko ajan sitä mieltä, ettei sun kannata puhua sellasille !"
Vähän monimutkasta ja ovelaa, mutta jotenkin noin se menee, ja ainoa järkevä mitä mä voin tässä tehdä on pyrkiä irraantumaan kokonaan vinksahtaneesta kuviosta.

Lue lisää

Aikamoiset lonkerot ja verkostot tuolla paatillasi. Miten suuri verkostovaikutusvalta sillä oikein onkaan?

Tuossa on nyt ainakin eka google-tulos:

http://iheartintelligence.com/2016/05/20/prevent-gaslighting/

"The situation is: this person isn’t interested in who you are, how right you are, how wrong they may be. This person is out to throw you into a horribly demoralizing spiral of self-doubt, anxiety, fear, terror and insanity."

Vaikeaksi menee jos ei sinulla ole yhtäkään tukijaa ja ystävää. Kuten varmaan ei monellakaan rankasti lapsesta saakka kotikiusatulla.

Tuosta artikkelin intuitiosta vielä: Sehän voi uhrilla olla oikein mainiostikin toimiva, mutta jos lapsesta saakka oikeaksi osoittautunut intuitio ei ole mitenkään mihinkään asiaan ollut hyödyksi, ts. sou what, niin pakkohan sitä on kehitellä jotain muuta sietokyvyn lisäksi tai ohessa jaksaakseen. Siinä voi olla osasyy siihen että sopeutuu liian pitkäksi aikaa muihinkin huonoihin ihmissuhteisiin (sen lisäksi että liian pitkää epäilee josko olisi jotain muuta ilmiselvän lisäksi tai takana tai vain ymmärtänyt itse jotain väärin). Onneksi sinulla on ollut se taideharrastus.

Kiitos hyvin ymmärretty. Juuri tollasta psykopaattini tekee mitä olit lainannut englanniksi.
Minulla on ollut taas rankka päivä, kun on tullut sisäisesti kohdattua paljon näitä vaikeita asioita.
Psykopaatti selvästi nauttii traumatisoimisestani.
Hän tietää, että minua on aina suunnattomasti järkyttänyt eritoten erittäin viattomien olentojen vahingoittumiseen liittyvät asiat ja psykopaattini on selvästi äänensävyltään sadistisen tyytyväinen kun luen vaikka lehdestä lasten vaikeista tilanteista tai hän itse mielellään puhuu minulle ahdingossa olevista lapsista tms. Hän nauttii hätäännyksestäni lasten puolesta, jonka kautta hän sitten saa henkistä valtaa. Hän on mennyt tässä todella pitkälle, en voi kirjoittaa täällä kaikkea.
Hän tuntuu jotenkin viehtyneeltä sellaisiin aiheisiin. Oletan sen johtuvan siitä, että hän nauttii minun traumojeni vahvistamisesta, jota onkin tehnyt kaikki vuosikymmenet. Kun hän tietää, että pelkästään näiden aiheiden ajatteleminen tuottaa minulle tuskaa.

Minun psykopaatillani ei ole suunnatonta verkostovaltaa, mutta itse päädyin pitkälti psykopaatin käytöksen johdosta menneisyydessä erikoiseen tilanteeseen, jossa päädyin tietyllä tapaa laajojen sosiaalisten verkostojen keskelle tahtomattani.
Niin ne lonkerot eivät oikeastaan ole paattini, mutta minun paattini on osannut manipuloida ja ajaa minut ikäänkuin yksinään muiden hurjempiin lonkeroihin avuttomaksi osapuoleksi sinne tahtomattani ollenkaan. Saattanee tehdä sitä muillekin. Hän käsitykseni mukaan tykkää saattaa ihmisiä vaikeuksiin sillä keinolla.

Sitte hän selostaa kuinka minä ja hän siinä sivussa on elänyt sellasen elämän mistä muut ihmiset meidän ympärillä ei tiedä mitään kun he elää aivan toisenlaisten asioiden parissa.