Kauheaa kuinka isoja eroja on ihmisten asenteiden välillä elämään ja tulevaisuuteen vaikka ikäeroa on vaan 20 vuotta. 30 palstalla ollaan vielä täynnä optimismia ja maailma näyttää rajattomalta, 40 ihmiset ovat jo takaiskuja kokeneet ja keräilevät kamppeitaan kamppailun jäljiltä, kootakseen niitä kasaan, 50 jo keikkuvat toinen jalka haudassa asenteissaan eläkettä odotellen ja omaa kelpaamattomuuttaan ihmetellen. Hei porukka, 10 vuotta ja alkaa hautajaisvalmistelu!!!!! Lukekaapas keskusteluja ja ihmetelkää. Apua...
20 vuotta koko elämänkaari?
Mikki 44
481868
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Monet odottavat kauhulla 30-vuotispäiväänsä vaikka tosielämä alkaa vasta viisikymppisenä!
Joo, joku pelkää ... mutta, kerropa millä tavalla tosielämä alkaa viisikymppisenä. Mikä on käsite tosielämä. Minulla on sellainen käsitys, että tää on näitä kliseitä, joita halutaan viljellä ja kieltää todellisuus, mutta voin olla ihan väärässä (oho!). Tosielämää on kaikki päivät elämässä ja tasavertaisina. Minusta vain noissa asenteissa on valtavat erot ihan muutaman vuoden sisällä, varmaan se on ihan totta ja sisäänrakennettua, kunhan huomioin ja ihmettelin. Minä elän joka päivä tosielämää... (sätissä ja netissä höh???)
että nainen jo 50 tietää, mitä haluaa, lapset eivät ehkä enää ole helmoissa ja elämä on ns. kondiksessa..on elämänkokemusta ja voi nauttia asioista ihan eri tavalla kuin silloin, kun lapset oli pieniä, ja asuntovelkaa paljon...voi keskittyä itseensä..vai kirjoitanko miten harhaan..hessu..
mutta apua eihän se SAA olla noin että elämä alkaa 50 vuotiaana. Kamalaa jos 49 vuotta menee hukkaan. Tuota vastaan kapinoin kyllä voimakkaasti (no kapinoin tietysti yhtä ja toista vastaan ;D). Se että lapset ovat helmoissa ja on asuntovelkaa yms. ei ole mikään este elämälle. Harmi jos nuorena odottaa että elämä alkaa ja voi sitten vanhempana todeta että perkele,elämää oli kaikki ne päivät jolloin odotin että elämä alkaa.
HERÄTYS
eihän elämä mene hukkaan koskaan..joka päivä opitaan uutta..*jos*..halutaan..:)Ymmärtäisin kuitenkin asian niin, että kun on kasvatettu lapset, ja hankittu toimeentuloa elämänkokemusta on helpompaa jatkaa elämää...katsos nuorena panostetaan opiskeluun, elämäntoveriin yms. ja vanhempana jo huokaistaan..harrastetaan ehkä enemmän...
Eli ei enää takerru pikkuseikkoihin!
elämänasenne. Nykyään voi kuitata kaiken tiukkapipoisuuden sanomalla: So what! Eli tosielämä taitaa meikäläisellä olla alullaan...
asiaa. Nuorempana elämä on ehkä enemmän raatamista, pitää hankkia ammatti, perhe ja asunto. Sitten kun ne ovat kohdallaan voi miettiä enemmän sitä henkistä sisältöä..
KalleG:lle, eihän se silti tarkoita ettei olisi elossa koko ajan :))
hyvä tuffe...se henkinen puoli on kuitenkin tärkeä siinä suhteessa pitemmän päälle..:)
kuinka moni on elossa sen ajan on hyvä kysymys. Arvioipa kuinka moni...
onkin... ja juuri sen takia :(
Kaikki ei ole aina niin yksinkertaista kun se näyttää
ja toisensa... Koska herra on viimeeksi nauttinut pulkkamäestä? Tai kunnon teilaus-halauksesta, tai säteilevistä silmistä, tai.. joko nukahdit?
Onhan se raatamista, mutta niin antoisaa :))
pyörivät helmoissa niin kauan, kun asuvat kotona:) Sittenkin ne ovat mielessä, vaikka asuvat muualla..*voi tätä äiskän osaa*..
olen samaa mieltä, minulla on 6 ja 10 -vuotiaat tyttäret. Elämme täyttä elämää ... :-) En ole oravanpyörässä. (kait kaikki ajattelee noin)
ja koko ajan se on tätä elämää. Elämä on tämä kaikki. Huonot päivät , hyvät päivät... talvi,kevät,kesä, syksy ... marraskuu. Ilo, suru kaikki tunteet. Ihmiset, eläimet ja luonto ympärillä. Ainoa josta olen vähän epävarma on tää sätti :D ....
että herätit minut tähän kokonaisuuteen:) Koska näinhän se on..
varmempi,epävarma
epävarma,varmempi,varma. Meneekö taivutus näin?
eikö mene näin...?
Öh.... mistä siinä on kyse?
mieltä kanssasi..:))
Äläkä niuhota turhista pikkuasioista!
aikaisemmin joku haeskeli 40 naisia, 30-vuotiaita ja 50-vuotiaita kuulemma löytyi, mutta juuri tämä "valioluokka" oli tukka putkella menossa eikä hetkeäkään paikoillaan. Tästä voimme päätellä ..mitä?
Minusta tuo tukee tätä huomiotani. 40 keräilevät pelivehkeitään kasaan tappaelun/myrskyn jäljiltä ja yrittävät löytää omaa paikkaansa. Jatkan vielä että lienee myös syytä, 50 ikäisenä alkaa ilmeisesti kolotukset vaivata, seksuaalisuus muuttaa muotoaan. 40 haluaa elää kuin viimeistä päivää, elämän toinen murrosikä????
seksuaalisuus muuttaa muotoaan jokaikisenä elettynä (no kukapa sitä kuolleena)
vuosikymmenenä.
Luin juuri 60-vuotiaiden seksuaalisuudesta ja olivat erityisen tyytyväistä porukkaa. Turha haihattelu oli jäänyt kuulemma pois.
40 murrosikä ilman nuoruuden murrosiän rasitteita..yess!!
Yhteistyötä,ystävyyttä ja perhettä ja elämän pikkuiloja,aurinkoista ilmaa ja hyvin onnistunutta kakkua,kaikkea tätä arvostaa eri lailla kun on hieman enemmän ikää!
seksi paranee...eikös se mene näin, että "viini paranee kun se vanhenee". :) Haaa....
Niinpä!
Voi olla, että ikä kasvattaa, mutta kyllä ihmisen pitäis osata arvostaa niitä jo ennen 5-kymmenen vuoden ikää. Se on totta että elämä antaa näkemystä olennaiseen ja epäolennaiseen, jos haluaa vain ne nähdä. Jos 4-kymppinen luulee että elämä on vain pelkkää seksiä niin taitaa olla pää vinksallaan. Tärkeää on huomata olennainen mahdollisimman varhain eikä uhrata elämää työlle tai ajatukselle että sitten joskus. Sitten joskus ei koskaan näille ihmisille tule. Joka tapauksessa iso muutos 20 vuodessa asenteissa.
Ennen lasillinen hyvää viiniä viikossa kuin pullollinen huonoa,sama pätee seksiin!
Kun seksihalut vähenevät niin huomataan ettei ole mitään muita harrastuksia?
Taitaa pyöriä, mutta en ole oikein uskomassa sitä todeksi. 40 luulisi jo tietävän mitä on elämä ja mikä on seksin merkitys siinä. Eläköön mukavat harrastukset! Itseasiassa tuntuu, että naisille seksi korostuu vasta nyt. Mutta olemme kaukana alkuperäisestä aiheesta.
minä katselen sillä silmällä tosi isokaliiberista revolveria. Aloitan ampumaharrastuksen ja ostan
Colt Python ".357"-revolverin. Ruostumatonta terästä ...
uuden harrastuksesi takia..!! Katso nyt, että ammut tauluun..:)
...tekee nyrkinmentävän reiän tauluun...
en tiedä aseista mitään...mutta hyvä harrastus on.
http://www.colt.com/CMCI/Python_C.asp
joskus nuorempana, muistan, että heräilin aammulla hiestä märkänä nähtyjen painajaisunien jälkeen.
Olin nähnyt unta, että elämä olisi ollut ohi...
Ja nyt, painajainen toteutuu ! Yht'äkkiä huomaa, että tässä ollaan jo "paluumatkalla lähtöasemalle" !
Tässäkö tämä elämä oli ! Paniikki alkaa iskemään päälle !
aika paljon riippuu siitä miten on elänyt. Oletko elänyt vain itsellesi, vai onko elämääsi ohjannut joku isompi tarkoitus. Luulen että ihmiset, jotka elää vain itselle ja rahalle, eivät ole onnellisia. Kaikki on vain väliaikaista ja se meidän jokaisen on hyväksyttävä. Ilman sitä ei syntyisi mitään uutta.
Samoin aloittaa harrastamaan uusia asioita,tässä suhteessa viisikymppinen on vasta elämänsä alussa ja on enemmän aikaakin uusille asioille kun lapset ovat jo isompia tai aikuisia,älkää jämähtäkö sohvaan!
Entinen anoppini on ranskatar,nyt jo 84-vuotias.Olimme hänen luonaan tyttäreni kanssa käymässä syksyllä ja kun piti mennä kävelylle tuli tämä chic mummo korkokengissä!Kun kysyin eikö hänellä ole mukavampia kävelykenkiä hän sanoi että jos laittaa kerran tohvelit jalkaan niin vähitellen huomaamattaan tohvelisoituu!Hän pitää aina kotonakin jalassaan vähintään puolikorkokenkiä eli ei ole vielä mummottunut/tohvelisoitunut!
En tiedä onko se tämä nykyinen maailmanmeno joka korostaa nuoruutta syynä tähän tiettyyn pessimismiin mitä olen havaitsevinani 50 jutuissa. Tosiasiassa 50:llä on todennäköisesti paljon hienoja aikoja edessään. Harmi että heidät siirretään elämästä syrjään, 50vuotiaat eivät tunnu kelpaavan oikein enää minnekään, eikä heidän puolestaakaan tunnuta paljoa tekevän. Minusta ex. anoppisi on oikeassa ja tuollaisia ihmisiä pitää kunnioittaa, heissä on elämän pilke, se on tärkeää omata. Sillä elää pitkälle, jos sen menettää tai sitä ei hanki ennen eläkeikää, voi olla että elää synkän mutta lyhyen vanhuuden. Tuohon otsikostasi, tuo on totta mutta ei niitä paikkoja kenties niin paljoa ole ja aika moni on yksin. Ehkä Tanskassa tilanne on kulttuurissa erilainen. Mitenkä on, pidätkö sikäläisestä kulttuurista?
KG
Takuuvarmasti on vielä kansaneläke-iässä nahkarotsi ja prätkä alla:-)
Pois pessimismi!
Moottoripyöräily on kiva harrastus: Sillä voi helposti yrittää etsiä nuoruutta ja moni tekee niin. Mielestäni se ei kuitenkaan saa olla ainoa asia, joka muistuttaa sinua elämästä. Tosin parempi sekin kuin ei mitään. Mukavia kansaneläkepäiviä,,, 50 :na sitä on entistä positiivisempi kun tietää että kohta on aikaa prätkäillä kokopäiväisesti ympäri vuoden. Talveksi vaikka Espanjaan! :-)
vielä edes 50 täyttänyt,mutta onhan sitä mukava kaikkea suunnitella,jos terveys kestää:-)
Todelisuuteen pitää katsoa realistisesti
elämä ei ole loputon. 20 v olettaa et aikaa
on loputtomiin voi tuhlatakkin sitä. Mutta
huomaat joskus et kaikella on määrä.
Asiaa! Herääminen tapahtuu kaiketi tässä 40 vuotiaana....
Tässä vaiheessa voi todeta, että 'vaikea lapsuus' oli oikeastaan ok (mikä ei tapa, se vahvistaa?), nyt tuntuu olevan homma hanskassa, näkee elämän eri valossa ja osaa nauttia.
itse olin onneton koska olin ainoa lapsi (ottolapsi,sen sain kuulla teini-ikäisenä) mutta toisaalta minulle kehittyi erittäin luova mielikuvitus koska olin lapsena paljon itsekseni tai eläinten seurassa joille juttelin,,asuimme maalla eikä lähellä asunut muita ikäisiäni.
Mun elämä alkoi sillon kun synnyin :) 41 vuotta sitten. Lapsuus, nuoruus ja varhaisaikuisuus...omien kompleksien ja neuroosien uhri. Mutta annas olla kun 40 alkoi lähenemään, jo loksahti palapelin palaset paikoilleen. Elämä paranee joka vuosi. Odotin tosissaan 40v synttäreitä ja nykyään tykkään kertoa kuinka vanha olen. Olen hirmu ylpeä eletyistä vuosista, runsaasta kokemuksesta ja näkemyksestä. Kertakaikkisen nautittavaa olla aikuinen nainen!