Yksi tarina kiukaasta

Tulipa ryhdyttyä mökin omistajaksi. Kiuas oli joku vanha mikälie mutta ne löylyt oli makoisat. Vaimo valitteli että kun on niin ruma tuo kiuas että jos hankittaisiin uusi ja vesisäiliö samaten. Purin sen sitten irti ja raahasin peräkärriin, ajattelin samalla viedä moottorisahan huoltoon. Paikallinen korjausmies otti sahan vastaan ja katseli kärrissä olevaa kiuasta. Jaa Karjala, onko se puhki? Sanoin ettei ole vaan vaihtoon menee kuitenkin. Kaveri koputteli ja tutkiskeli, sitten tokaisi. Satanen vesisäiliön kanssa. Mitä hittoa kysyin. Korjausmies sanoi että paras kiuas mitä löytyy ja niitä on näillä seuduilla paljon eikä kukaan hävitä pois. Myös Imatraa ja Misaa on paljon, kaikki kymmeniä vuosia vanhoja. Nämä merkit kestävät, muut eivät.(kuten merkeistä huomaatte, olemme Itä-Suomessa) Niin siinä kävi että vein Karjala-kiukaan takaisin mökilleni ja sillä saunotaan nyt sekä jatkossakin. Tämän seikkailun jälkeen löylyt tuntuvat vieläkin paremmilta mutta jotenkin anteeksi pyydellen kiuastani käsittelen kun meinasin sen jo hävittää.
Hyvää alkavaa mökkikautta kaikille mökkiläisille ja hyviä löylyjä.