Esitteet pelkkää mainosta

Homman nimihän on se, että isäntäperheitä ei ole sellaista määrää kuin vaihtareita. Järjestöt ovat ratkaisseet ongelman siten, että kelpuuttavat ja värväävät kaikki mahdolliset "perheet" ja lähettävät vaihtarit kohdemaahan jopa ilman minkäänlaista isäntäperhettä, tai edes tietoa siitä!
Miksi näin? Koska järjestö haluaa ne rahat jotka asioista tietämättömöt ihmiset ovat heille jo ennakkoon maksaneet!!
Muistakaa: TAKUUTA EI OLE!!!!

Hyvää pohjaa asioiden selvittämiselle antaa ns. "Kielletyt kysymykset" joihin voi hakea vastauksia järjestöiltä.
Lisänä riitautetut asiat, joista löytyy julkisia päätöksiä.

Kannattaa myös kiinnittää huomiota järjestöjen toimintaan menneinä vuosina... Miksi esimerkiksi YFU on kokenut niin tärkeäksi keplotella irti valmismatkalaista, että on riidellyt asiasta vuosikaudet hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa?! Mikä valmismatkalain noudattamisessa on niin vaikeaa, että kuluttajalta haluttiin viedä sekin turva?!

Vertailkaa järjestöjä ja kiinnittäkää huomiota mainontaan! Mikäli järjestö markkinoi toimintaansa puhtaasti aatteellisena kuten YFU, miksi vaihto-ohjelmien hinnat ovat samaa luokkaa kuin kaupallisilla järjestöillä?

Mikäli järjestö taas markkinoi toimintaansa voittoa tavoittelemattomana (ei maksa veroja), miten vaihto-ohjelmista saadut varat jakautuvat?

Hakekaa vastauksia! Ne valottavat järjestön toimintaa ja kertovat luotettavuudesta...

Mainos on aina mainos, alasta ja tuotteesta riippumatta. Mainoksen tarkoitus on myydä ja houkutella ostajia. Mainos tuo aina esiin harkitusti tuotteen parhaat puolet, ei koskaan huonoja puolia. Mainosta pitää valistuneen kansalaisen osata lukea, on osattava lukea myös se, mitä ei sanota.

Ainoa haitta, joka jossain mainoksessa joskus on mainittu, on: "Saattaa aiheuttaa riippuvuutta."

Miten vaihto-opiskelumainoksen pitäisi poiketa muusta mainonnasta? Sehän ei olisi silloin enää mainos. Mainokset tehdään erittäin huolellisesti ja psykologiseen tietoon ihmisen ostokäyttäytymisestä perustuen. Tämä on normaalia mainontaa.

Toisaalta mainonnalla ja mainoksen lupauksilla on rajansa, joita ei saa ylittää. Mainos ei esimerkiksi saa luvata ikuista nuoruutta tai paranemista syövästä. Mutta onnellisia ja tyytyväisiä tuotteen käyttäjiä saa kuvata sanoin ja kuvin.

Kukaan myyjä ei ole niin tyhmä, että esittelisi mahdollisia epäonnisia tapauksia. Sehän olisi samaa kuin itsemurha.

Järjestön kuin järjestön esitteissä luvataan esimerkiksi huolella valittu isäntäperhe, joka täyttää tarkat kriteerit.... Entäs sitten, kun nuori päätyykin näihin siivottomiin ja haiseviin dumppeihin, jotka ovat eläinten jätöksiä täynnä, eikä ole kunnon lämmitystä jne. Miten suhtautuu järjestö vanhempien tekemään reklamaatioon..?! Myöntääkö järjestö, että on tapahtunut virhe?!

Kuluttajariitalautakunnassa viimeksi esitellyssä STS riidassa Dnro 3882/35/2015 (14.3.2017), puitiin nimenomaan markkinointimateriaalin ja muun aineiston = järjestön tarjoaman "tiedon" antamaa virheellistä kuvaa kielimatkaan liitetystä kaupunki retkestä.
Tyypillistähän on, että nämä kaupunki retket, shoppailut ja leirit toimivat ikään kuin porkkanana nuorten houkuttelussa.
Tavatonta ei ole, että luvattu retki tai leiri perutaan kokonaan tai siihen tulee "yllättäviä" muutoksia. Muutokset eivät suinkaan ole parannuksia!
Osa rahansa menettäneistä pettyneistä vanhemmista sitten hakee korvauksia jälkikäteen kuluttajariitalautakunnan ja käräjien kautta järjestöjen vikuroidessa vastaan ja kiistäessä luonnollisesti kaikki virheensä...