Olen miettinyt munasolun luovutusta ja haluaisin tietää mitä siinä minulta todellisuudessa vaaditaan ja miten hoito etenee. Kaikkialla puhutaan esim. IVF:stä. MITÄ SE ON? eli haluaisin todella tarkasti tietää mitä tuleman pitää. Sinä joka olet tähän ryhtynyt niin ole ystävällinen ja kerro mitä olet kokenut.
MUNASOLUN LUOVUTUS
Tietoa vailla
81514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämä ei vastaa sinun kysymyksiä, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa. Olen nimittäin itse saanut munasoluja luovuttajalta, tuloksena pari ihanaa, kaivattua ipanaa. Kauniimpaa lahjaa en ole keneltäkään koskaan saanut. Se on kaunis ele mitä ajattelet käydä läpi!
Voisit ottaa yhteyttä esim. paikkakunnallasi toimiviin julkisiin tai yksityisiin klinkikoihin, joissa tehdään lapsettomuushoitoja. Sinun täytyy olla terve, mielellään omia terveitä lapsia. Mikäli päätät luovuttaa, sinuun pistetään (siis itse pistät) hormoonipiikkejä, jotka kasvattavat ja kypsyttävät munasoluja. Kun munasolut ovat sopivan kokoisia, ne "imuroidaan" ja hedelmöitetään vastaanottajan spermalla.
Luovutuspäivänä on hyvä pitää vapaapäivä. Sinun ei ole pakko rekisteröityä, munasoluja voi lahjoittaa anonyyminäkin.
"imurointi" saattaa tuntua epämukavalta, mutta saat hyvän lääkityksen. Klinikat maksavat vaihtelevasti, mutta saat vähintääkin matkakulut ja vähän päälle ja itsellesi ja vastaanottajalle hyvän mielen. Munasoluja luovuttamalla voit antaa jollekin suurimman lahjan, mitä on annettavissa.
ivf on koeputkihedelmöitys. eli naisesta otetut munasolut hedelmöitetään spermalla maljassa, ja näistä osa hedelmöityy ja osa ei. Hedelmöittyneet alkiot siirretään (1 tai 2 kpl) naisen kohtuun ja parin viikon päästä voi tehdä testin. Loput hyvät hedelmöitetyt pannaan pakkaseen odottelemaan. Jos ensimmäinen tuoresiirto ei onnistu, silloin aletaan kaivamaan pakkasesta seuraavat alkiot (jos selviävät pakkasesta ja alkavat jakautumaan.)
Toivottavasti tämä selvensi jotain, t. toinen vastaanottaja, joka puhui "imuroinnista".
reilu 10v sitten sain toisen lapseni IVF menetelmällä (siittiöt luovuovutettuja) ja halusin "maksaa velan" luovuttamalla munasoluja taas niitä tarvitsevalle,
luovutus alkaa ajamalla oma hormonitoiminta alas, viimeksi se tapahtui asettamallakapseli navan seutuun. sitten määrätyn ajan kuluttua aletaan munasolujen kasvatus hormonilääkityksellä ja se tapahtuu piikittämllä. joko itse pistäen (ei mitenkään kohtuuttoman vaikeaa) tai käymällä lapsettomuus klinikalla pistettäv'nä, jos asuu riittävän lähellä klinikkaa.
ultralla seurataan muna rakkuloiden kypsymistä ja kun ne ovat riitävän isoja tehdään munbasolupunktio (imurointi). minulta irrotettiin 13 solua luovutuskerralla,mutta se ona ina tapaus kohtaista paljonko soluja löytyy.
samaan aikaan kun minua valmistettiin imurointiin, synkronoitiin saajat samaan valmius tilaan joten silloin mentiin hedelmöityksen jälkeen suoraan istutukseen. ( hedelmöitys maljassa = IVF) silloin 10v sitten alettiin myös pakastaa alkoita seuraavaan yritykseen(pas=pakaste alkio siirto).
en koskaan kokenut hormonilääkitystä tai imurointia pahana tai kivuliaana. jos toimenpide jänittää saa punktioon rauhoittavan lääkityksen ja jonkin verran sairaslomaa, päivän tai kaksi. joskus munasolipunktio aiheuttaa keltahormonin liikaerityksen(kivulias olo) johon täytyy hakea apua(lääkitystä).
minä tunsin maksavani velkaa, johon olin joutunut saadessamme luovutettuja siittiöitä. en halunnut koskaan tietää miten solujeni kävi. annettu, mikä annettu. silti joskus mietin tuliko niistä mitään ja onko jossain maailmassa omien pienoisteni puolisisaruksia.
Minullakaan ei ole kysymyksiisi vastausta, mutta tahdoin vain kertoa kuinka suuren vaikutuksen minuun teki kun edes harkitset moista kaunista tekoa. Itkuisten silmienkin läpi on ihana huomata, että maailmassa on vielä aidosti välittäviä ja myötätuntoisia ihmisiä.
Itselläni on kaksi luomulasta mutta siskolleni niitä ei kovasta yrityksestä huolimatta suotu. Viimeisenä vaihtoehtona lääkäri ehdotti luovutettuja munasoluja. Aikansa tuumittuaan asiaa he päätivät lahjasoluihin mutta eivät halunneet ns. ventovieraiden soluja vaan kääntyivät minun puoleen. Minulle ratkaisu oli helppo koska oli suunnitellut luovuttamista jo toisen pojan syntymän jälkeen. Prosessi alkoi psykologin keskustelulla ja lääkärin tarkastuksella. Kuukautiskierto piti saada samaanvaiheeseen joka onnistui helposti koska napostelin silloin vielä pillereitä. Kahden viikon ajan piikitin munasoluja kasvattavaa hormonia joka päivä samaan aikaan. Mahanahka oli kovilla ja totesin että ei minusta narkkaria tulisi. Munasolujen kasvua seurattiin ultraäänellä. Solujen keruu osui Vapun aatoksi. Itse keräys oli ohi 10-15 minuutissa ja hyvien kipulääkkeittein ansiosta operaatio ei sattunut. sairaslomaa sain 3päivää ja pari päivää piti olla vähän rauhallisemmin. Solut hedelmöitettiin saman tien isän siittiöillä ja viime kuussa vietimme reippaan 1-v pojan synttäreitä, joka on vanhempiensa sekä koko suvun päivänsäde. Minulla tuli nyt jo ikä vastaan (täytin 35) etten voi enää luovuttaa.
Hei!
Olen myös miettinyt munasolujen luovuttamista. En tosin tiedä onko se kohdallani vielä edes mahdollista koska minulla ei ole lapsia. Minulla(kin) on kuitenkin pari ihan käytännön kysymystä joihin kuulisin mielelläni kommenttejanne.
Miten hormonihoito vaikutti teihin ja mielialoihinne? Lihottivatko/turvottivatko lääkkeet? Kuinka monta sairaslomapäivää jouduitte pitämään?
Kysymykseni kuulostavat ehkä vähän itsekkäiltä (ja ovathan nämä toisarvoisia asioita) mutta haluaisin saada pientä kokonaiskuvaa siitä miten hoidot vaikuttavat minuun ja käytännön elämääni... Ihan jo senkin takia että täytyy vähän miettiä millaiseen ajankohtaan tuollaista voi suunnitella, jos nimittäin olen kovin kipeä tai turvonnut ja "omituinen" lääkkeiden takia! (Olettaen siis että minut edes huolitaan luovuttajaksi!)
Kiitos jo etukäteen!
Hormonihoito kohdallani kesti reilut kaksi viikkoa ennen luovutusta. En varsinaisesti lihonut mutta kyllä maha turposi johtuen ihan munasarjojen kasvusta.Luovutuksen jälkeen maha palasi pian takaisin alkuperäisiin mittoihin. Loppuajasta kävelessä tuntui että mahassa on jotain liikaa mutta en tuntenut olevani kipeä.Mitään hyppelyä eikä jumppaa voinut edes suunnitella. Mielialassa en huomannut sen kummallisempaa vaihtelua kuin normaali kierron aikana. Mutta kuumia aaltoja tuli eli hiki pukkas pintaan ihan tahtomattaan. Mies huomasi yhden positiivisen asian eli seksihalut,ne lisääntyivät huimasti. Se huono puoli asiassa vaan oli että raskaaksi ei saanut siinä vaiheessa hankkiutua.
Sairaslomaa luovutuksen jälkeen saa kolme päivää, joka oli ainakin minun kohdalla ihan riittävä. Kaikki työnantajat eivät hyväksy luovuttamista oikeaksi sairaslomaksi vaan sen joutuu tekemään omalla ajalla.
Suosittelen lämpimästi luovuttamista jos vaan on mahdollista sillä se on elämän lahja jollekin tarvitsevalle.