Mikä olisi lasten kannalta paras ikä vanhempien eroon? Nyt lapset alle kouluikäisiä. Pitäisikö odottaa, että lapset koulussa? Ovatko helpompia alakouluikäisinä? Olen tullut tulokseen, että en pysty olemaan onnellinen miehen kanssa. En saa häneen mitään keskusteluyhteyttä, vaikka yritän miten kauniisti puhua. Hän vastaa kaikkeen joko en tiedä tai suuttuu, kun yritän puhua tärkeistä aiheista. On muutenkin niin negatiivinen, että syö kaiken ilon ympäriltään. Haastaa riitaa ja raivoaa pienimmästäkin aiheesta. Pelkää suunnattomasti myöntää omia virheitään jonka takia ei kasva ja viisastu. Vaikuttaa itsekin uhmaikäiseltä.
Paras aika erota lasten kannalta?
enolerobottirobo
35795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Nyt en oikein ymmärrä. Onko jotenkin suunnitelmallinen eron aikeet?
Mikä olisi lasten kannalta paras ikä eroon???? Hyvänen aika, outo suunnitelma.
Menitkö naimisiin ja teit lapsia sen vuoksi että päämääräsi on erota????
Kirjoituksen olemuksesta pystyy lukemaan että et paljon haikaile etkä mieti lapsia, kunhan eroon pääset ja lastenikä on oikea!!!! Pitäkö avioliittoa jollaisena hetken juttuna, ja pääset vaihtamaan kuin kotia.
Outo ajatus avioliitosta ja perheestä.
Aka kevyesti otat asiat jossa on muitakin osapuolia kuin sinä.
No en ajatellut erota naimisiin mennessäni. Mies näytti todellisen minänsä vasta kun olin sitoutunut. Ennen naimisiin menoa puhui asioista, eikä saanut raivareita koko ajan. Nyt on sairaalloisen mustasukkainen, vaikken käy edes juhlimassa, vaan sukulaisten luona tai kavereilla harvoin ja yleensä on myös lapset mukana. Kyselee epäilevästi reissusta ja epäilee missä olen ollut ja ketä nähnyt. Ei innostu mistään tekemisistä perheen kesken haluaa vaan näprätä puhelinta sen ajan mitä on kotona. Tiuskii jopa lapsille. Kun hän tulee kotiin niin ilmapiiri muuttuu synkäksi. Lapsetkin ovat oppineet pelkäämään niitä arvaamattomia raivareita. Ero on kyllä kaikkien kannalta parempi. Halusin vain mielipiteitä missä iässä se olisi paras lapsille.
No silloin kun vanhemmat eivät tule toimeen keskenään
Ehkä jankutat ja nalkutat. sillä mitä se sinun keskustelisi koskisi, jota miehesi ei halua käydä kanssasi.
Mitä luulet erolla saavasi aikaan, niin omassa elämässäsi kuin lasten elämässä. Ja oletko jo käynyt maistelemassa elämän makuja muualla, sillä vähän siltä tuntuu, kun niin kovasti tämä nykyinen närästää.
Voin vakuuttaa, että vaatii valtavasti voimia yrittää sopeuttaa uusi ihminen arvostamaan entisen liittonne lapsia ja ikävä vain todeta, että sitä jatkuu koko elämän. Ei riitä edes sekään että lapset perustavat omat perheensä, silloinkin pitää tavalla tai toisella nälviä ja alentaa.
Olen tätä totuutta nyt nähnyt niin läheltä, että ei tarvitse puhua mitään läpiä päähänsä.
Kyllä on syytä ajatella, onko valmis antamaan lapsensa tälle ikuiselle kiusaamiselle sen eteen, että saisi jonkinlaisen ukon rääpäleen lasten oikean isän tilalle, kun närppii tämän keskustelutaito vai onkohan kysymys ihan muusta.
No kai sitä voi jankuttamiseksi sanoa, jos yrittää kysellä esim. mentäiskö kesällä johonkin reissuun ja toinen murahtaa en tiedä. kysyy viikon päästä uudestaan, ei tiedä vieläkään ja seuraavalla kerralla saattaa jo raivostua ja syyttää juuri tuosta jankuttamisesta. Sama juttu jos yrittää jutella lasten asioista, ei viitsi sanoa mihinkään mitään. Tuntuu jo nyt että olen henkisesti täysin yksinhuoltaja. En enään keksi miten voisin olla onnellinen näin yksinäisessä ja vihaisessa ilmapiirissä, eikä kyllä voi lapsetkaan hyvin. Sinun viestistä kyllä huomaa, että olet ilmeisesti omassa liitossasi tuon miehen asemassa.
Löytyykö ketään joka olisi itse kokenut eron? Olisi kiva kuulla vinkkejä, miten lapset ottavat eri ikäisinä eron. Muutenkin kokemuksia lapsiperheen eroista olisi hyvä päästä lukemaan.
Hyvä robotti.
Ero on lapsillesi paras vaihtoehto jonka johdosta he vapautuvat negatiivisesta elinympäristöstään.
Mitä sen jälkeen tapahtuu on taas sinun ja äxsän toiminnasta kiinni.
Minä olen eronnut sen tuoden hyvää ja huonoa, mutta en kadu päätöstäni.
Kiitos vastauksesta. Tuo vähän jännittääkin, että miten mies ottaa tiedon erosta ja kiusaako lapsien kautta minua eron jälkeen. Luulin naimisiin mennessämme ja lapsia tehdessämme hänen olevan hieman erilainen, mitä nyt on paljastunut. Itse en mitään muuta toivoisikaan, kuin mahdollisimman hyviä välejä, mutta on alkanut epäilyttämään onko mahdollista hänen kanssaan.
Et voi tietää tuleeko mies kiusaamaan sinua lasten kautta, koska ethän voinut tietää sitäkään, millaista yhteiselämännekään olisi, silloin kun naimisiin menitte ja lapsia yhdessä teitte. Ehkä miehesi ajattelee tällähetkelllä ihan samalla lailla.
Eron jälkeiset lasten isänsä tapaamiset mietityttävät myös. Pienempi ei halua nytkään jäädä isänsä kanssa kahden, jos minulla jotain menoa. Isomman kanssa isällä on jatkuvasti kinaa ja isä raivostuu niin että lapsi pelkää. Tuntuu pahalta ajatuskin, että heidät pitäisi jättää isälleen koko viikonlopuksi. Lasten vieroittajaksihan minut tietenkin leimataan, jos yritän rajoittaa lasten vierailuja, niin etteivät olisi yötä siellä. Sen kestän kyllä, mutta en hätää lasten silmissä, jos minut pakotetaan jättämään heidät turvattoman vanhemman luokse pitkäksi aikaa. Olisiko tältä kantilta ajateltuna parempi erota kun lapset vähän isompia ja pärjäävät isälleen ehkä paremmin? Isä aika välinpitämätön lapsiaan kohtaan, mutta todennäköisesti kiusatakseen minua, jos eroan, vaatii lapsia itselleen yökylään.
Lasten kannalta parasta ikää vanhempien eroon ei olekaan. Tai no ehkä sitten, kun heillä on oma perhe ja oma koti, he eivät enää varsinaisesti kärsisi erosta.
Jos elämänne ei ole riitaisaa, mies ei ole väkivaltainen ja on hyvä isä lapsille - antaisin ajan kulua. Mitä se onnellisuus loppujen lopuksi on? Ensin pitää oppia tuntemaan itsensä, että tietää, mistä tulee onnelliseksi.
Jos isä on selvästi haitaksi lasten kehitykselle, lähtisin heti ellei tilannetta puhumalla saa korjattua.
On aika riitaisaa ja saa raivareita pikkuasioista. Ei mitään rankkaa väkivaltaa, mutta on tönäissyt minua pari kertaa ja isompaa lasta yhden kerran. Elehtii ja näyttää myös raivostuessaan siltä että käy päälle, sekä minulle että isommalle lapselle. Hajottaa tavaroita raivostuessaan muutaman kerran vuodessa. Koen että hän varjostaa onneamme. Kun joskus on poissa pitemmän aikaa nauramme lasten kanssa ja hassuttelemme, kun hän on paikalla ilmapiiri on huono. Usein jos meillä on lasten kanssa hauskaa hän alkaa haastamaan riitaa ja puhumaan lapsille niin että saa heidät kiukkuisiksi, jos ei onnistu saamaan minun kanssa riitaa. Olemme kai vaistomaisesti jättäneet lasten kanssa hassuttelun vähemmälle hänen läsnäollessaan, jottei riitaa tulisi. Mutta tosiaan huolestuttaa tuo mistä kirjoitinkin ylempänä, että joudun todennäköisesti antamaan lapset viikonlopuiksi hänelle, enkä pysty sitten olemaan lasten turvana kun hän saa raivareitaan.
Mahtaako tuo hänen käytöksensä sitten johtua siitä, että aavistaa sinun ajattelevan eroa?
Miehet ovat niin erilaisia kuin naiset. Me haluamme puhua asiat halki, mutta miehet eivät siedä, että parisuhteen epäkohdat tuodaan esiin. Sinuna yrittäisin tekemällä näyttää, että vielä välität miehestäsi (jos vielä jotain tunteita on olemassa). Jokin pieni ele voi riittää ja katso onko sillä miehesi mielialaan mitään vaikutusta.
Voisin ajatella että kamalinta miehestäsi on nähdä, että hänen vaimonsa ei enää hymyile, eikä lapset ole iloisia, vaan pelkäävät häntä.
Äkkipikainen ja väkivaltainen käytös voi myös viitata johonkin sairauteen, kuten kilpirauhasen vajaatoimintaan. Miehesi unen laatu voi myös olla niin huonoa, että hän kärsii kroonisesta väsymyksestä. Pikkulapsiperheessä unet nyt muutenkin on huonot.
Ravintoon ja liikuntaan pitäisi myös laittaa panoksia, että olisi kokonaisvaltaisesti hyvä olla. Terve sielu, terveessä ruumiissa. Pikkulapsiperheissä syödään välillä vähän yksipuolisesti sitä, mikä maistuu lapsille ja omat tarpeet unohdetaan. Aamiaismurot, einekset, makkarat, pastat pois ja tilalle kaurapuuroa, marjoja, kokolihaa, tuoretta kalaa ja paljon erivärisiä tuoreita kasviksia, niin talven vitamiinivaje korjaantuu.
Käytöksen takiahan olen alkanut ajatella eroa, eli käytös on alkanut ennen eroajatuksia. En kyllä rehellisesti sanoen enää välitä hänestä, tajusin sen kun ensimmäisen kerran mieleeni tuli ajatus, että helpointa olisi jos löytäisi jonkun toisen naisen, enkä tuntenut minkäänlaista mustasukkaisuutta siitä.
"Voisin ajatella että kamalinta miehestäsi on nähdä, että hänen vaimonsa ei enää hymyile, eikä lapset ole iloisia, vaan pelkäävät häntä"
Hänhän suuttuu jos olemme iloisia ja nauramme. Sanonko lapsille että lopettavat isän raivareitten pelkäämisen jottei isä pahoita mieltään?
Syödään kyllä monipuolisesti ja terveellisesti. Univajetta kyllä löytyy, mutta minkäs teet jos hän haluaa surffailla netissä puoliyötä mieluummin kuin nukkua ja liikkumaankaan ei voi aikuista pakottaa. Tuosta univajeen vaikutuksesta olen yrittänyt joskus puhuakin hänelle ilman vaikutusta.
Puolisollani oli myös tuollainen vaihe, kun lapsemme olivat pieniä eli hän sai lapsellisia raivareita ja mielestäni syyttä. Jälkeenpäin ajatellen syynä oli se, että välimme oli kylmenneet seurustelun alkuaikojen "huumasta". Me saimme vielä jutun toimimaan. Voin kyllä sanoa, että helppoa ei ollut, mutta kannatti kyllä - lasten vuoksi.
Annas kun arvaan: ainakin yksi lapsistanne on poika, jolle mies on mustasukkainen sinusta. Tyttölasten isät ovat kivempia lapsilleen, kun eivät koe asemaansa perheen miehenä uhatuksi.
Siis pidetäänkö ihan normaalina, että mies on mustasukkainen lapsesta? Eikö se ole epänormaalia? Miten voi olla mustasukkainen lapsesta? Onko muka yleistäkin?
Ei se "normaalia" ole, mutta kertoo siitä, että mies on vielä "keskenkasvuinen" ja tämän voi aika (lue=vanheneminen) parantaa. :D
Tällaisestakin miehestä voi tulla vielä oikein hyvä isä, mutta kuten tässä avaajan tapauksessa ehkä vasta toiselle tai kolmannelle pesueelleen tai sitten ei koskaan.
Ihan mielenkiinnosta, ovatko jotkut naiset mustasukkaisia lapsistaan? Esim. tyttärensä ja miehensä suhteesta? Itse kun en pysty kuvittelemaankaan olevani tyttärieni ja mieheni suhteesta mustasukkainen. Tunnen ainoastaan iloa ja rakkautta kun näen että tulevat hyvin toimeen keskenään.
Nainen yleensä viimeistään raskauden myötä aikuistuu, mutta mies ei - välttämättä.
Lasten kannalta on kaikkein parasta, jos heitä ei käytetä vanhempien parisuhdekriisin pelinappuloina ja kysyjän peräämä paras ajankohta voi johtaa helposti sellaiseen vääristymään.
Juu en halua käyttää lapsia todellakaan minään pelinappuloina. Ainoa mitä haluan on saada hänet pois varjostamasta elämäämme mahdollisimman pienin vaurioin lapsille. Olen jopa toivonut salaa, että hän löytäisi toisen naisen ja muuttaisi pois, niin ehkei sitten kiusaisi minua ja lapsia eron jälkeen niin paljon.
Kysyppä mieheltasi asiaa että miten häntä on omat vanhemmat kohdelleet laspena niin voi selvitä asioita ja kyllä aikuisen miehen pitää pystyä itsensä hillitsemään eikä lapsille saa raivota mistaan aisasta ja onkohan miehesi kyllästynyt elämään tai sitten on luonteeltaan hermoheikko,
Kannattaa heti erot akun se tuleemieleen. Lapsista on kivaa kun tulee uusia ihmisiä elämään ja monta kertaa jos eroaa vaikka pari kertaa vuodessa. Ajatelkaa miten rikasta on lapsen elämä kun tutustuu satoihin ihmisiin kun äiti ja isä eroo jatkuvasti pari kertaa vuodessa. Tuttuja tulee ovista ja ikkunoista.
Lapsesta on kivaa kun väki vaihtuu.
Mitä sitä yhtä katsomaan kovin pitkään, muutama kuukausi ja seuraava tilalle. On kivaa kun voi puolisoo vaihtaa usein, ei kyllästy.
Ajatelkaa kaveri porukka senkun kasvaa ja lapset kasvaa niiden mukana. Vaimot vaihtoon kerran kuussa ja miehet kerran kahdessa. Jos tulee rikas mies eteen sitä ei kannata vaihtaa, vasta sitten kun on menettäny kaiken rahansa
Ja lopuksi jää luu vaihtajan kouraan ja yksinäinen vanhuus.
Parempi yksinäinen vanhuus, kuin vihaisessa agressiivisessa liitossa eläminen.
Totta, jos on niin huonot kortit saanut, jos aina löytää vain aggressiivisia kumppaneita.
Vastasin tuolla vaihtokurssipörssi-provolle. :)
Oisko kellään kokemusta, miten ton tyyppinen mies käyttäytyy eron jälkeen ja onko lasten pakko mennä miehen luo jos pelkäävät miestä?
Haluat siis ettei mies saisi nähdä omia lapsia? Miksi halauat erottaa miehen omista lapsistaan? Onko sulla rahapula, olet työtön ja viina maistuu ja haluat erottaa isän lapsistaan??? Voi kauhee... etsi lapseton mies.
Juu rahapula on, niinpä haluan rahakkaaksi yksinhuoltajaksi, viinakin maistuu, joten haluan että lapset ovat kanssani koko ajan jotta minulla on ryyppyseuraa =)
Ehkä mies ei ole lapsille paha, kun on heidän kanssaan kahden. Tämä pitäisi kyllä selvitä, jo lastesi jutteluista.
Vai etkö ole koskaan vielä jättänyt lapsianne miehesi hoitoon? Olisi korkea aika hänenkin päästä toteuttamaan isyyttään. :/
Heti kun läytyy uusi puoliso. Mitä sitä ketään katselemaan vuositolkulla. Ottaa sen miehen aina kuka miellyttää. Eroja tulee ja menee, viis niistä pitää vaan rohkeesti rikkoo ja antaa elämän viedä.
Etsi itse se matkakohde ja sen mukaan mihin teillä on varaa.
Esittele se sitten miehellesi ja kysy suoraan, että varaanko tämän matkan nyt heti.
Jos kysyt jatkuvasti, että mentäisiinkö jonnekin, sehän on sitä jankuttamista, johon mies on ilmeisesti tyystin kyllästynyt.
Niin olen tehnytkin. Suhtautuu kielteisesti kaikkeen kodista pois lähtemiseen. Mutisee ettei ole varaakaan ja emmä oikein tiedä. Olen usein itse maksanut koko matkan, niin lähtee mukaan, mutta on negatiivinen kaikkea kohtaan. Varaa hänelläkin olisi ja olen välillä pyytänytkin että maksaa oman osansa matkasta ja on maksanut, mutta pitkin hampain. Toi oli vain yksi esimerkki, toi matka homma, suhtautuu kaikkeen samalla tavalla, todella negatiivisesti. Tuntuu, että vetäisi kivirekeä perässä. Ei innostu mistään yhteisestä eikä keskustele mistään, ainoa mitä haluaa tehdä on olla tietokoneella ja katsella viihdettä, pelata ym. On ilmeisesti jonkinasteisesti riippuvainen tietokoneesta ja kännykästä.
Lapset sopeutuu. Pienempinä vielä paremmin. Ei oo mukava katsella jos vanhemmat ei oo onnellisia. Kokemusta on,vanhemmat eronneet.