Mä en tiedä mikä mulla on. ei musta tunnu että mua masentaa mutta en mä oikein tiedä. mulla on vaan yksi frendi ja muiden kanssa en koulussa ole. olen melkein lievästi ylipainoinen ja näytänkin hieman lihavahkolta. mä oon ujo ja pelkään jonkin verran sosiaalisia tilanteita. koulun jälkeen olen kotona loppupäivän ja vietän loppuillan koneella ja tv:tä katsoen ja joskus saatan tehdä vatsalihasliikkeitä. eli elämä on toisaalta melko tylsää. mä ajattelen aina kaikenlaisista erilaisista elämistä jollaisia mulla vois olla ja ajattelen kuinka mä olisin isona joku laulaja tai soittaja tai näyttelijä eli melko tavallisia teini-iän haaveita. mutta tiedän kyllä että ne vaan haaveeksi jäävät ja toisaalta hyvä niin. mä itken aika paljon ja joskus mulla tulee semmonen aika että itken joka ilta itseni uneen ehkä viikon ajan. mä en tiedä muka mulla on kun mä tykkään olla yksin mutta jotenkin tuntuu että masentaa. ajattelen joskus itsemurhaa jota en koskaan tietenkään tekisi koska en millään kestäisi kipua tai mitään sellaista jonka itsemurhan teko aiheuttaisi. mä oon toisinaan tosi onnellinen ihan pienistä asioista ja sitten yhtäkkiä saatan olla ihan vihainen ja surullinen. en usko että mua masentaa mutta musta vaan tuntuu että mä olis joku kun tuntuu että oon niin outo. mä haluaisin toisaalta olla niinkuin ne koulun siistit tyypit jotka polttaa ja on piireissä, koska haluaisin tuntea miltä tuntuu olla niin että on paljon kamuja ja pojatkin on kamuina ja olisi jollakin tavalla suosittu. mutta kyllähän mä tiedän että tupakoiminen on paha juttu jne. ja tiedän että mun pitäs ruveta harrastamaan jotain ja hankkimaan kamuja mutta kun mä toisaalta rakastan olla yksin.
Masentaa(ko?)
Tanja
5334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo, toi sun juttus kuulostaa aika tutulle. :S
Mulla on koko ajan semmonen olo että ihan sama, ei kiinnosta.
Haluisin olla aivan erilainen mitä olen. Kauniimpi, laihempi ja suositumpi.
Ja tuntuu että kaveritkaan ei enää ymmärrä mua eikä haluu olla mun kanssa.
lisää ystävii vaan :) ja kyl sitä yksinäisyyttäkin riittää vaikka niitä kamui ois enemmänki
no polttamisesta saa selvää vaan kokeilemalla, sil no voihan sitä muut kertoo kanttiiko vai ei mut mun mielestä tää on eika ehnkilökohtainen asia et ei siitä kyl voi taas muut mitään sanoo
itsemurha on ihan paska asia! se vaikuttaa muihinki ku vaan iteensä!! aattele vaikka ees sitä sun yhtä kaverii!! haluuks et se itkee sun takii monta yötä!! ja sitä paitsi kuolllut ehtii olla aina mutta elämämme vain kerran joten eletään se sitten vaikka eisiinä olisi mitään sisältöö koska saamme vain tämän yhden mahdollisuuden
miellummin vähän lihava kuin laiha lauta ;)
Hei!
Onneksi sulla on kaveri edes koulussa! Toivottavasti löydät jonkun, joka arvostaa sua sellaisena kuin olet! Et suinkaan ole muita huonompi, kaikilla meillä on myönteiset puolemme. Sun itsetunto tuntuu alhaiselta, ja on siksi tärkeää, että löydät omasi.
Susta ehkä tuntuu, että suosittujen elämä on täydellistä, mutta muista: se voi olla pelkkä tunne. Niilläkin voi olla ongelmia, jotka ei näy ulospäin. Jos jonkin ryhmän sisälle pääsy edellyttää sitä, että teet jotain sun periaatteiden vastaista, onko se sen arvoista?
Itsemurha-ajatukset ja itkuisuus kertoo, että sulla on vaikeuksia. Pystytkö puhumaan jollekin? Sun elämä on yhtä arvokasta kuin muidenkin, ja olet tärkeä joillekin. Ajattelehan vaikkapa perhettäsi.
Itse en ole mikään leffatähti, en laulaja, jalkapalloilija tai mikään muukaan tähti. Kavereita on ne muutamat, mutta se ei ole sitä minä haluan. En halua olla mikään kuuluisuus, en halua että minulla on kaveri, joka sormelle ja varpaalle vaan haluan että voisin olla joskus tyytyväinen itseeni. Kirmata alastomana niitylle ja tietää että olen juuri hyvä omana itsenäni.
Nyt on armeija edessä, mutta jo oikeastaan tänä syksynä tiedän että miten paska ihminen olen. Joudunko elämään yksinäni koko elämäni vai saanko ympärilleni vaimon ja pari kersaa, oman talon ja perunamaan.
Jos jälkimmäinen tapahtuu on elämä onnellista, mutta jos ensimmäinen niin se saattaa loppua hyvinkin äkkiä. Mutta teen kaikkeni että tätä ei tule tapahtumaan, ja samaa suosittelen sinulle. Jos haluat kavereita niin sen takia ei kannata ruveta polttamaan. Se on vain yksi piiri, jotka käyvät aina tauolla tupakalla. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan polta. Eikä heitä tapaa tupakkapiireistä, joten etsi vain jokin hyvä harrastus. Itse kalastan. Monesti jos käy katselemassa uusia välineitä vaikka niin tapaa saman henkistä porukkaa. Niitten kanssa alkaa juttelemaan oli ne minkä näköisiä ikäisiä sukupuolisia tahansa. Tärkeintä on se yhteinen tekijä, kalastus. Tupakointi ei ole harrastus. Jos käydään tupakkaa ostamassa niin kukaan ei tule puhumaan kanssasi siitä. Kun käyt tupakalla niin sielläkin puhutaan muusta kuin tupakasta.
Jos haluat päästä lievästä ylipainostasi voit alkaa käydä vaikka punttiksella. Sielläkin tapaa mukavia ihmisiä, jotka juttelevat paljon. Tiedän sen koska olen itsekkin harrastanut tätä.
Mutta jos jäät yksin itkemään sängyllesi et tule löytämään kavereita. Sinulla on se yksi kaveri, joka sekin saattaa hetkenä minä hyvänsä lähteä pois. Joten ryhdistäydy. Menet alasti peilin eteen ja kehut kuinka hyvännäköinen oikeastaan olet, ala harrastaa jotakin rupea ajattelemaan iloisesti. Kuinka pystyt kehittämään itseäsi? Hankit kavereita ja pääset masennuksesta. Yleensä kun olet juttelemassa kiihkossa jostakin asiasta kaverin kanssa et varmasti edes huomaa olevasi ajattelematta koko masennusta tai mitään vastaavaa.
Musta on joskus tuntunut samalta. On ollut tylsää ja vähän masentavaa, kun ne muutamat kaverit mitä on niin ei ole lähtenyt mun kanssa mihinkään. Siis mulla tosiaan on vaan pari tosi hyvää ystävää, muut on sitten koulukavereita joitten kanssa ei paljo olla yhteyksissä. Ite en koskaan ole ollut oikein hyvä samaan uusia kavereita siis tutustumaan uusiin ihmisiin. Ennen olin koulun jälkeen kotona kattelemassa tv:tä tai lukemassa kirjoja/lehtiä. Nykyään olen pari kertaa viikossa harrastuksissa, mikä muuttaa tosi paljon, enä ei ole niin tylsää kun ei tarvi koko ajan olla kotona, vaikka ei kotonakaan mikään pakko olisi olla. Olen mäkin miettinyt millasta olis olla joku toinen ihminen jolla olis enemmän kavereita ja joka olis suositumpi kun mä, mutta oon tyytyväinen tän hetkiseen elämääni ja siihen että mulla on ne muutama tois hyvä ystävä. Olen todennut että ystävien määrällä ei ole väliä vaan sillä millaset suhteet sulla on sun ystäviin tai frendeihin.
itsemurha ei ole mikään ratkasu vaikka kuinka masentais, se vaan tuottaa muille surua ja tuskaa. on oltava joku muu ratkasu, ehkä kannattaisi puhua jollekkin omista tunteista ja muustakin, se vois auttaa.
monesti sitä tulee ihan pienistä asioista onnelliseksi,itse oon tavallaan onnellinen tällähetkellä mutta toisaalta mua masentaa ja oon surullinen, en nyt ala kertoon miksi mutta toi mitä oot kirjottanut niin on tosiaan totta
"mä oon toisinaan tosi onnellinen ihan pienistä asioista ja sitten yhtäkkiä saatan olla ihan vihainen ja surullinen. "
en kannata sitä että alkaisit polttaan vaan sen takia että pääsisit koulun sisäpiiriin, ei kannata tehdä mitään semmosta mitä voi jälkeenpäin katua kuten tupakanpoltto, mutta kaikkihan päättää tietty ite mitä tekee, mut se ei tosiaan ole kovin kannattavaa, tiedän pari koulukaverii jotka on alkanu just sen takia polttaan, et on päässy tiettyyn kaveriporukkaan mukaan ja ne on katunu sitä jälkeen päin.
Ehkä kannattaa miettiä joku kiva harrastus tosiaan mistä ite tykkää ja alkaa käymään siellä, sieltähän voi aina saada uusia tuttavuuksia. tsemppiä siihen ja kevään odotusta sulle.=)