Kuka antaa koiralle siankorvia?? Ja perustelut??
siankorvista
kuka-..
172095
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
annan korvia, häntiä, kärsiä...
koska ne on koirastani hyvää ja saapahan hammaskivillekin kyytiä.
annan ainakin. Koirat tykkää.
koira kun oli ihan pentu,söi korvia ja sit kerran kun söi,niin oksenti ja oksenti ja meni tosi nopeesti niin huonoon kuntoon että ei pysynyt pystyssä,lääkäriin, tiputukseen ja lääkärikin totesi että ruokamyrkytys.Samoin kuulin sit että yksi villakoira oli kuollut siankorva ruokamyrkytykseen.
Eli ei syö enää.
ettei ne korvat kauaa säily. rasva härskiintyy nopeasti, mutta en usko, että jos äkkiä ne käyttää tai säilyttää viileässä, ne aiheuttaisi ongelmia. tai en voi tietysti olla varma...
oma koirani on herkkävatsainen, mutta kyllä se korvat sietää, jos ei syötä liikaa kerralla.
Piditkö pentua nälässä muuten, ja annoit pelkästään siankorvan? ;)
Mutta vakavasti; oletko varma että juuri siankorva aiheutti myrkytyksen? Käsittääkseni kuitenkin ruokamyrkytyksen aiheuttaja ihmiselläkin on vaikea todeta, saati sitten koiralla, joka popsii mitä tahansa ulkona..
Minä en koskaan ole kuullut että tosiaan "tuoreet" siankorvat olisivat olleet pahasta kenellekään tuntemalleni / tietämälleni koiralle...?
oletko vaaka-horoskoopissa?
en toki. siskoni on :P
En ole antanut,..niin ja koiraruoka keskustelussa paljon haukutut teurasjätteet ovat juuri näitä, ei varmaan haitallisia, mutta miun mielestä niin epäesteetisiä ..yöks.
Suomalaisia korvia syötän, silloin tällöin herkkuna koiralleni.. kun niin niistä pitää, tekevät myös hampaille ja ikenille hyvää. Saparoita annan myös.
Aina ( 12 vuotta ) on meillä koirille siankorvia annettu ja tyytyväisiä ovat olleet. Koskaan ei minkäänlaisia vatsavaivoja ole ollut. Liiaksi niitä ei tietenkään kannata antaa koska ne on aika rasvaisia.
kiitos teille! En olekkaan kuullut että siankorva olisi aiheuttanut moisen ruokamyrkytyksen =(
Onko muilla kokemuksia tästä??
Itse olen kuullut vain hyvää palautetta siankorvista...
ei kannata yhden tai kahden kokemuksen takia jättää syöttämättä,mutta suosittelen että osta irtokorvia,ne mitä meidän pentu söi oli pussissa.
Itse annan kanssa siankorvia, häntiä, kärsöjä. Ei ole ollut kuin pentuna ongelmia, nimittäin pikku ripulin muodossa. Taisi tulla annettua pienelle mussukalle liian monta korvaa vuorokauden aikana...Masuhan on herkkä pienellä koiralla muutenkin, kun tottuu erilaisiin syötäviin. Siankorvissa on muuten 70% rasvaa. Siksi niitä ei kanntta kamalasti syöttää. ;-)
Meidän koirapojat tykkää korvista niin, että meinaa tulla jopa riitaa, vaikka muuten eivät ruuastaan tappelekaan. Korvia saavat silloin tällöin. Ei ole ainakaan mitään ongelmia tullut ja ihmettelen sitä ruokamyrkytystä, kun koirat ulkona syövät mitä kummallisempia juttuja ja hautaavat luita muhimaan yms. Sitä herkullisempaa mitä kamalampi haju! Kuivattu maha on myös herkkua.
Meillä ei tuo turrikka edes suostu syömään siankorvia :) yrittää kovasti vaan aina piilottaa. Aika jännä juttu, onko muilla samanlaisia tapauksia?
onko nyt kyseessä niitä kaupasta saatavia kuivattuja siankorvia?
Meidän pentu tykkää järsiä niitä, mutten ole kuullutkaan että ne pitäis kylmäs säilyttää...ne on sen muiden lelujen joukossa ja etsii sen suuhunsa jos sitä haluaa purra.
meneekö korva siis pilalle jos se ei oo enää mitenkään uusi ja juuri pussista otettu ja pentu on jo järsinyt sitä paljon?
Otanko siis pois siltä korvat? koska ne ovat jo "vanhoja"...
Meillä vanhempi koiruus (nyt 2,5 v) piilotteli korvia, jos ei jaksanut syödä heti. Kulki ympäri huushollia korva suussa ja vikisi. Korvia löyytyi sitten milloin sängystä tyynyn alta tai sohvalta. Mutta sitten kun hankittiin toinenkin koira, niin piilottelut jäi, koska toinen olis ne heti hakanut piilosta. Aluksi nuorempi yritti ottaa vanhemmalta korvaa, vaikka molemilla oli omansa, mutta sitten tuli kerran kunnon pöllyytys ja vanhemman arvostus nousi.
Nyt meinaa tulla aina tappelu korvista, vanhemman pitäisi saada aina just se, mitä toinen syö ja pienempikin yrittää pistää hanttiin ja seurauksena hirveä rähinä.
Nyt saavatkin vain harvoin korvia, kun ei jakseta kokoajan niitä vahtia, etteivät ala tappeleen. Pieniä koiria ne on molemmat ja samaa rotua, ei ne ole toisiaan vahingoittaneet ja muuten ovat hyviä kavereita.