Jumala on hermafrodiitti

Jumalasta puhuttaessa on tavallaan väärin käyttää biologisia termejä mutta kun Raamattu sanoo Jumalan luoneen ihmisen omaksi kuvakseen eli mieheksi ja naiseksi (I moos 1:27), voidaan hyvällä syyllä olettaa, että Jumalassa on olemassa nämä molemmat ominaisuudet eli hän on hermafrodiittinen (kaksisukuinen).

Juutalaisilla oli olemassa useita nimiä Jumalalle ja nämä nimet ovat hebralaisessa kieliopissa sekä feminiinisiä (esim. Elohim), neutreja (esim. El Shaddai) että maskuliinisia (esim. Jahve). Tarkkaan ottaen Raamatun alkusanat kuuluisivatkin seuraavasti: "Alussa miesjumalattaret (Elohim) loivat taivaan ja maan".

Kabbalistisessa opissa Jumalan vasemmanpuoleinen pylväs oli feminiininen ja edusti lakia sekä vanhurskautta. Jumalan oikeanpuoleinen pylväs oli maskuliininen ja edusti armoa. Tämän vuoksi Kristuksestakin sanotaan, että hän asettui Jumalan "oikealle puolelle". Kristinopissa Pyhä Henki edustaa tätä naisellista, feminiinistä luovaa voimaa. Pyhän Hengen armoton lakiluonne tulee ilmi mm. siinä Jeesuksen toteamuksessa, että "Pyhän Hengen pilkkaa ei anteeksi anneta". Pakanauskonnoissa tätä luonnon luovaa voimaa kutsutaan usein Äiti-Maaksi. Taivas puolestaan on saanut symboloida tuota maskuliinista jumaluutta, joka sateellaan (siemennesteellään) hedelmöittää Äiti-Maan ja saa sen kukoistamaan.

Edesmennyt lähetyssaarnaaja K.O.Syväntö oli hebrean kielen asiantuntija ja totesi kirjassaan "Vanhan Testamentin Käännösvirheistä" mm. seuraavasti "El Shaddai on tarkasti käännettynä suomeksi Jumala, jolla on äidin rinnat. Hän on isä-äiti Jumala, elämän luoja ja ylläpitäjä...On siunattua tietää, että meidän Jumalamme on kaikkiriittävä isä-äiti Jumala, joka pitää hyvän huolen lapsistaan".

Kabbala on niitä vanhimpia asiasta kertovia teoksia mutta uudemmasta päästä mainitsisin Pekka
Ervastin "Christosofian Peruskysymyksiä (osa 2,
Jeesus Kristus maailman vapahtaja) sekä toinen
Ervastin teos: "Gnostikot", joissa tätäkin asiaa
käsitellään. Saman tekijän teoksessa "Ihmisen synty" puhutaan paljonkin muinaisten
hebrealaisten Isä-Äiti -jumaluudesta.

Yksi hyvä asiaan liittyvä kirja on myös "Mitä on juutalainen usko?" (P. N. Levinson, Yliopistopaino), jossa kerrotaan rabbien
luomasta käsitteestä "shekhina", "asuminen"
(taustalla verbi shakhan, "asua")., joka kuvaa Jumalan läsnäoloa maailmassa ihmisten
keskuudessa. Rabbiinisen teologian mukaan
Shekhinan läsnäolo on hänen erityinen
ilmestymismuotonsa niille, jotka pitävät
Tooraa "elämän puuna" (Sananl. 3:18; Tooran
lukemisen liturgia). Samoin kuin kuolleiden
ylösnousemuksen oppi, tämäkin on uusi rabbiininen
dogmi, jota sellaisenaan ei ole heprealaisessa
Raamatussa. Shekhina ei ole abstraktio, vaan
juutalaisille ominaisen Jumalan kokemisen nimi.
Feminiinistä muotoa haluttiin käyttää, jotta
kielen avulla tulisi ilmi jumaluuden "naisellinen" ulottuvuus (kiintymys,
myötätunto, suojeleminen). Raamatussa tämä on
ilmaistu varsinkin sanoissa "rahum" (laupias,
armelias), "rahamim" (armeliaisuus), jotka
liittyvät sanaan "rehem" (kohtu). -

Tuo "Shekhinan läsnäolo" eli "Jumalan kokemisen nimi" tunnetaan kristinuskossa Pyhänä Henkenä, jonka feminiininen luonne oli alkuseurakunnalle tuttua mutta sittemmin patriarkaalinen kirkko sensuroi kaiken naisellisen jumaluudesta pois. Pyhä Henki on Raamatussa "hautoja" ja "uudestisynnyttäjä" (joh. 3:7-8). Hän on myös "lohduttaja" ja "auttaja" (Joh. 14:16). Kaikki feminiinisiä termejä.

Vielä muita aihetta sivuavia teoksia ovat: Stanley J. Grenzin ja Denise Muir Kjesbon "Women in the Church", sekä Kaija Junkkarin "Nainen Jumalan kuvana".