Onko uskonnottomuus tabu kouluissa?

Miksi uskonnottomuus?

Suomessa uskonnonvapauteen perusoikeutena (Perustuslain 11 §) sisältyy myös uskonnottomuuden vapaus eli oikeus olla osallistumatta uskonnonharjoitukseen, oikeus erota uskonnollisesta yhdyskunnasta ja oikeus ilmaista vakaumuksensa, mikä tarkoittaa myös vapautta elää katsomuksellisen identiteettinsä mukaisesti ilman uskonnollista painostusta.

Niinpä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmissa tulisi käsitellä, miten edistetään ei-uskonnollisten ja uskonnottomien oppilaiden ja opetushenkilöstön oikeutta olla osallistumatta koulussa mahdollisesti järjestettäviin uskonnollisiin tilaisuuksiin. Tai mieluummin oikeutta opiskella ja tehdä työtä vallan ilman hartauksien ja jumalanpalvelusten ymppäämistä lukuvuoteen ja koulupäivään. Tulisi myös käsitellä, miten käytännössä edistetään uskonnottomien kotien oppilaiden oikeutta saada syrjimättä elämänkatsomustiedon opetusta.

Tästä eteenpäin

Edellä esitetystä kritiikistä huolimatta on syytä todeta, että Helsingin koulujen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmissa on myös paljon hyvää. Häirintään ja kiusaamiseen on tarkoitus puuttua. Ja voi olla hyvä, että kouluissa on rajattu ja valittu kolme aihetta, mihin erityisesti paneudutaan. Se ei kuitenkaan saisi johtaa katsomusvapauden kysymysten syrjäyttämiseen kokonaan. Muutamissa kouluissa on tarkoitus alkaa juhlistaa Minna Canthin liputuspäivää 19. maaliskuuta.

Syrjintäkieltoluettelon typistäminen ei tietenkään estä käsittelemästä myös uskontoon ja uskonnottomaan vakaumukseen liittyviä asioita. Pidemminkin päinvastoin, tilannehan antaa hyvän syyn käsitellä myös ”niitä muita” kohtia. Eihän tarkoitus tietenkään ole suoranaisesti syrjiä uskonnottomia ja vähätellä noita erikseen mainitsemattomia syrjintäriskin aiheita. Eihän.

Esa Ylikoski
Valtioneuvoston asettaman yhdenvertaisuusasioiden neuvottelukunnan jäsen

Kirkosta erotaan yleensä nettipalvelun kautta. Hyvä. Tällöin kuitenkin perheen lapset vielä jäävät kirkkoon.

Tilastojen mukaan monet lapset ovat ”unohtuneet” kirkon jäseniksi - ja pakolliseen uskonnonopetukseen koulussa. Kouluikäisten kirkkoon kuuluvuus on toistaiseksi paljon suurempaa (yli 80 %) kuin 30-45-vuotiaiden kirkkoon kuuluvuus (noin 60 %).

Yhä useammat kirkosta eronneet ovat alkaneet erottaa myös lapsiaan. Perheen katsomuksellisen ja kasvatuksellisen tilanteen harmonisuuden kannalta on hyvä, jos lapsetkin ovat kirkon ulkopuolella niin kuin vanhemmat tai toinen vanhemmista.

Uskonnonvapauslain 1.3.2017 voimaan tuleen muutoksen jälkeen lapsi jää uskonnollisten yhdyskuntien ulkopuolelle, mikäli vanhemmat eivät yhdessä liitä häntä sellaiseen. Tämä on hyvä esimerkki "sekapareille" (toinen kirkossa, toinen ei) taannoisen kirkon jäseneksi kastamisen aiheuttaman tilanteen korjaamiseksi.

Ero kirkosta avaa perheelle bonuksen valita koulussa elämänkatsomustieto eli ET katsomusaineeksi kirkon jäsenille pakollisen uskonnon sijaan.

Lapsen 15-vuotispäivää voi juhlistaa vähintään yhtä juhlavasti kuin ”ripiltä pääsyä”. Uskonnottomana lapsi on erittäin OK.

Kai noita yhdenvertaisuussuunnitelmia voi kehittää!?

Kohta on pikkutytöt huivitettu ja Koraani ainoa oppikirja.
Pikkupojat opetetaan ampumaan ja käyttämään veitsiä.

Vuoden kiertoa: http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/2666535/Jumalanpalvelus on eri asia kuin suvivirsi

Elämänkatsomustietoa (et) opiskelee vielä hieman vähänlaisesti oppilaita, vain noin kuusi prosenttia (6 %) peruskoululaisista, mutta se osuus on nyt kuitenkin suurempi kuin ruotsinkielisten osuus peruskoulussa tai lukiossa.

Ruotsinkielisen vähemmistön (noin 5 %) oikeuksia pidetään hyvin tärkeänä. Niin kuin oikein onkin. Myös uskonnottomien oikeutta ei-uskonnolliseen katsomusaineeseensa on syytä pitää hyvin tärkeänä. Et:n merkityksen vähättelyyn ei ole mitään syytä.

Et:n oppilasmäärä kasvaa lähivuosina myös sen vuooksi, ettäsiihen oikeutettujen määrä kasvaa, kun kirkon jäseneksi kastamisen osuus on vähentynyt. Toistaiseksi peruskouluikäisistä noin 85 % kuuluu kirkkoon, mutta muutaman vuoden päästä "pakkouskonnon" suorittajien osuus vähenee.

Kun uskonnollinen painostus kouluissa vähenee, lisääntyy myös et-oppilaiden suhteelllinen osuus aineeseen oikeutetuista.

Suunnitelmia kannatta päivittää. Edes lakipykälän mukaan. Ei kannata jättää kaavaillulle uudistuskierrokselle vasta joskus kolmen vuoden päähän.

Uskonto on kyllä asia, josta pitää päästä eroon. Ei ne beduiinien nuotiosadut ole enää tätä päivää....

Asiaan kiinnitetään huomiota nuorisotyön yhteydessä: http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2017/07/24/nuorisotyo-edistamaan-myos-uskonnottomien-yhdenvertaisuutta/

Jos et ole kiihkouskovainen , niin on pakko liittyä vapaamurareihin ajoissa.
Muuten ne vaparit hajottaa sun kaikki avioliitot. Se on niiden duunia.

ei ne muuta osaa.

Tässä koko teksti juttuun, jonka HS julkaisi
http://www.hs.fi/paivanlehti/07082017/art-2000005316445.html tänään:

Aika luopua koulupäivän jumalanpalveluksista

Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa oppilaitoksia arvioimaan ja edistämään suunnitelmallisesti yhdenvertaisuuden toteutumista. Ketään ei saa syrjiä myöskään uskontoon tai vakaumukseen liittyen. Niinpä myös uskonnottomien syrjimättömyyden toteutumista pitää arvioida ja edistää.
Havaintojemme mukaan oppilaitosten uudet tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat ovat liian yleisluontoisia. Esimerkiksi Helsingin koulujen suunnitelmissa ei mainita kaikkia laissa lueteltuja kiellettyjä syrjintäperusteita, saati että arvioitaisiin kunkin tilannetta ja yhdenvertaisuuden kehittämistarpeita.

Uskonnottomien syrjintäkokemukset liittyvät koulujen lukuvuoden ja työpäivän viralliseen ohjelmaansa liittämiin evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluksiin ja hartaustilaisuuksiin. Usein niitä tyrkytetään kaikille ensisijaisena ohjelmana, josta ”pois jääville” on jokin vaihtoehto ilman tarkempaa ohjelmaa.

Vaikka tasavertainen, hyvin valmisteltu ja tiedotettu ei-uskonnollinen ohjelma samaan aikaan jumalanpalveluksen kanssa olisi parempi kuin ei mitään tai huonosti valmisteltu ja tiedotettu ohjelma, kahden tai useamman rinnakkaisen katsomuksellisen ohjelman mallista on aika luopua. Suomessa on kaikilla hyvät mahdollisuudet osallistua oman uskontonsa tilaisuuksiin työpäivien, myös koulutyöpäivien ulkopuolella. Laki vähintäänkin tukee luopumista.

Peruskoulu-, lukio- ja varhaiskasvatuslakien mukaan tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen järjestäminen ei kuulu näiden kasvatus- ja oppilaitosten tehtäviin. Lisäksi opetus- ja varhaiskasvatussuunnitelmien valtakunnallisten perusteiden mukaan opetuksen tulee olla ”oppilaita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”.

Mitä jos kunnat ja rehtorit alkaisivat toimia näiden säädösten perusteella. Esimerkki löytyy vaikkapa Reykjavikin kaupungin ohjeista kouluille.

Mainittakoon, että koulun yhteinen joulu- tai kevätjuhla on eri asia kuin ns. joulukirkko tai kevätkirkko.

Pakko vallita oppilaan uskonnollisen ja ei-uskonnollisen ohjelman välillä on ongelmallinen uskonnonvapauteen kytkeytyvän yksityisyyden suojan näkökulmasta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan julkisen vallan ei pitäisi velvoittaa tuomaan julki uskonnollista tai uskonnotonta katsomustaan. Valinta koko kouluyhteisön edessä voi olla ahdistavaa sekä kantasuomalaisille että maahanmuuttajaperheille.

Koulun katsomuksellista yhdenvertaisuutta kehittäisi myös elämänkatsomustiedon avaaminen kaikille valittavaksi katsomusaineeksi sekä opetusjärjestelyjen parantaminen. Kyse on lapsen ja nuoren pääsystä oikeuksiinsa.

Esa Ylikoski
pääsihteeri, Vapaa-ajattelijain liitto

Hyvä että - kerrankin - kommenteissa ei puhuta "suvivirrestä", koska kevätjuhla on eri asia.

Kirkon omien tietojen mukaan kouluikäisten asten vanhemmat eivät käy lasten kanssa kirkon jumalanpalveluksissa (eikä itsekään). Uskonnonharjoitukseen opastaminen on kuitenkin perheen eikä verovaroin kustannetun koulun tehtävä. Koulun ei pidä enää tekehengittyää yhden(kään) kirkon systeemistä hegemoniaa elli rakenteellista ylivaltaa.

Oppilaat ja opettajat voivat rukoilla välitunnilla tai vaikka ennen llounasta itsekseen, jos haluavat. Uskonto on yksityisasia, perheen asia ja uskonnolisen yhdyskunnan oma asia.

Tätä ei ollut HS:n versiossa:
"Mitä jos kunnat ja rehtorit alkaisivat toimia näiden säädösten perusteella. Esimerkki löytyy vaikkapa Reykjavikin kaupungin ohjeista kouluille."

Islannissa "perinnettä" muutettiin pari-kolme vuotta sitten.

Tyrkytys on tabu?

Tässä puheenvuoroni epäkohdista: http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2017/10/10/huomio-valtiokirkollisen-vaikuttamisen-hienosaatoon/

Kirkko ja valtio tulisi erottaa toisistaan. Jumalan Sanasta ei edes löydy kirkko sanaa joten kirkko kyhäelmä on täysin ihmisen oma luomus. Kirkko on jo pitkään myötäillyt yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia mm homoliitto (eli kirkoissa käsittääkseni jo vihitään miehimyksiä) vaikka kirkon tulisi pysyä Jumalan Sanassa.

Jumalan Sanasta löytyy seurakunta. Jokaisen paikkakunnan seurakunta koostuu sen paikkakunnan uudestisyntyneistä Jeesuksen uskossa olevista ihmisistä. Ei Jumala keneltäkään kysy jäsenkirjoja, ei Jumala ole kuin S-ryhmän toimitusjohtaja jonka alaisessa järjestelmässä esim vessaan ei pääse ilman S etukorttia.

Kirkon jäsenet ovat osallisia kirkon synteihin. Jumalan Sana kehottaa Jeesuksen uskovia poistumaan kaikista seurakunnista joissa ei pysytä Jumalan Sanassa:

Ilm. 18:4

Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.

Luterilaisen kirkon vauvankastelujärjestelmä on täysin hatusta vedetty huuhaa järjestelmä jossa vauva kastellaan eli pakkoliitetään kirkon jäseneksi vaikka Jumalan Sanan mukaan ihmisille tulee ensin saarnata evankeliumi ja sitten jos tulee ihmisiä tai ihminen uskoon, hänet voidaan upotuskastaa.

Luterilainen kirkko vääristelee Jumalan Sanaa eikä pitäydy siinä. Naispaimenuuskin on Jumalan Sanan vastaista koska Jumalan Sanan mukaan seurakuntaa johtavat miehet.

erosin itse kirkosta vuonna 2012 tultuani Jeesuksen uskoon. Tottelin tuota Ilmestyskirjassa mainittua kehotusta.

Vielä ehtii varmistaa ilmoitukssella kouluun, että oppilas OSALLISTUU vain ei-uskonnolliseen ohjelmaan.

Kirkkoon kuulumaton oppilas voi siirtyä vuodenvaihteessa uskonnonopetuksesta elämänkatsomustietoon. Katsomusaineen luonteen johdosta siirto ei ole oppimisen kannalta ongelmallinen - paitsi korkeintaan 9. luokan oppilaille, joilla yhteishaku II asteelle jo melko varhain keväällä.

Lapsen ehtii erottaa kirkosta joulukuun aikana niin, että tulee mahdollliseksi valita UE:n ET:n välillä. Kirjallinen ilmoituss maistraatttiin. Molempoien huoltajien allekirjoitus. 12 vuotta täyttäneen suostumus. Lapsen/lasten heenkilötiedo. Mistä seurakunnasta erotaan.