Virvon, varvon jne.

Suomi 100 juhlavuoden eräs idea on "Syödään yhdessä". Joka kuukauden 6. päivä on jokin teema, tänään se on mämmin teko ämmien kesken viihteellisesti. Yhteistilaisuuksia on alan järjestöjen organisoimana, mämmibaarejakin luvassa. Innostetaan yksityisesti pitämään mämmintekobileitä tänään ja ensi yönä !

Minulle riittää yksi ropeellinen kaupan valmismämmiä jaettuna pöydän ympärillä olevien kesken, lähinnä perinteen ylläpidon takia, en erityisenä herkkuna pidä.

Virpojille varaan suklaamunia ja -patukoita, värikkäästi pukeutuneet lorunsa opetelleet ja kauniisti koristellun vitsan antajat ovat palkkansa ansainneet.🥚🍬🍭

Minulle tulee kolme puettua virpojaa. Se pikkupoika, jonka koulutietä tulinhoivaamaan v. 1986 on nyt 36 vuotias ja kolmen lapsen isä. Vastalahjat on jo varattu.

Virpomisperinne taitaa olla täällä tavallista voimakkaamminhengissä.

Tänne muutettuani olin varustautunut reiluin vastalahjoin. Yksi virpojaryhmä kävi vaihtamassa vaatteet ja tuli uudestaan virpomaan, mutta vastalahjatolivat noidenpettymykseksiloppu.

Loppuun asti puetun virpojaryhmän aion kuvata asianosaisille omaksi muistoksi.

olen paossa muualla. Kun olen toivoton aamutorkku. Tsemppiä ymmärtäväisille virpoittejoille!

Noin 10 vuotiaat tytöt ainakin vielä viime keväänä liikkuivat virpomiskiertuettaan. Kun tiesivät meitit vanhoiksi asukkaiksi, eivät esiintyneet meillä.

Virpominen on ortodoksinen perinne. Muilla sen kanssa ei ole mitään tekemistä.

Nykyinen "virpominen" on pääosin kerjäämistä. Karkotan mahdolliset virpojanriiviöt ovelta pois. Ei mitään niille.

Mitä virpojille pitäisi antaa? Makeisiako?
Ei suinkaan! RAHAA nykyajan lapset odottavat ja toivovat.
Jos ei halua virpojia, ulko-ovelle vain aamulla lappu, jossa on teksti: Virpominen ja muu kerjääminen kielletty.
Ihmetyttää että jopa suhteellisen varakkaat vanhemmat päästävät tuolla tavoin lapsensa kerjuulle.

Lasten hauskanpitona minäkin virpomista pidän, tuskin moni ortodoksikaan siitä tosissaan mieltään pahoittaa. Muutenkin juhlaperinteisiin on sekoittunut pakanallisia ja kristillisiä aineksia iloiseen kombinaatioon, ei virpominen sen kummempaa ole kuin joulupukki ja tontut. Suomalais-ugrilaisessa perinteessä on jo ammoisina aikoina huidottu vitsoilla pois pahoja henkiä. Monikulttuurisuuskin on esillä, onhan virpominen perua venäjän sanasta verba, joka merkitsee pajua. Maahanmuuttajalapsia voi olla porukoissa, hyvän toivottaminen on pääasia, ei uskonnollisuus. Voihan virpominen joskus mennä liiallisuuksiin, jos koko ajan rimputetaan ovikelloa, mutta itse saa valita, avaako oven. Rahan pyytäminen ei tietenkään kuuluu asiaan.

Minäkin olen lastenlapsiani sonnustanut virpomisasuihin, pienimmät puettu milloin kissoiksi, pupuiksi tai Nalle Puhin kaveri -tiikeriksi, pojat ovat ollet Batmanin tai Teräsmiehen kamppeissa, myös mustissa noitahatuissa ja viitoissa. Hauskaa, että nuo pisamat on tyttöjen lookissa säilyneet, nyt on monilla noidan suippohattu, varmaankin Harry Potterin noitakirjojen hahmot innostajina. Meidän omilla tytöillä oli aina isot riemunkirjavat huivit päässä ja harteilla, pitkät hameet ja toisella oli kuparipannu, toisella pieni kori. Mäyräkoiramme kulki mielellään mukana, toimitti kissan virkaa. Autoin lapsia vitsojen teossa, osaan tehdä esimerkiksi upeita silkkipaperisuusuja. :)

Hyvää palmusunnuntaita !

Uutena ilmiönä olen huomannut, että isä tai äiti seuraa virpojan mukana, jääden hieman kauemmaksi. Ei sitä ennen seurattu lapsia, kyllä ne kävi ihan ite.

Ennen ei raiskaajat vaaninu lapsia niinku nyt.

Kaupunkioloissa pitää pienille lapsille olla kyyti. Atkatsaattavatollamoniakolometrejä