Jatkuu edellisestä osasta. Tastehoff oli joutunut ystävänvä ja tämän apureiden käsiin ja mitä sitten tapahtuikaan...
Tastehoff käänsi päätään ovea kohti ja kauhukseen ja suunnattomaksi riemukseen näki Miss Moosepennyn astuvan sisään huoneeseen. Nainen tuijotti Tastehoffia ilmeettömin kasvoin ja kääntyi puhumaan Grauhhirschille. Mies vastasi matalalla äänellä jotain, Tastehoff ei saanut selvää mitä he sanoivat. Hitaasti Moosepessy asteli Tastehoffin luo ja jäi katsomaan miestä.
"Miksi?" hän kysyi pehmeällä äänellään.
"Rakkaudesta" Tastehoff vastasi. Mitään muuta ei ollut sanottavaksi, koska yhteen sanaan kiteytyi koko universumi. Hän näki hämmennyksen välähdyksen Moosepennyn kasvoilla, sitten ilme kivettyi taas.
"Sanokaa totuus", Moosepenny komensi.
"Se on totuus", Tastehoff vastasi ja nautti naisen täydellisistä kasvoista. Kukaan ei voinut olla kauniimpi kuin tämä eteerisen kaunis, mutta silti raudanluja ilmestys. Pehmeät kiharat kiertyivät hoikan kaulan ympärille, huulten kaari oli täydellinen, pitkät ripset loivat varjoja korkeille poskipäille. Kuinka hän olisikaan halunnut koskettaa sormellaan tuota huulta, kiertää histen kiharan sormiensa ympärille. Hän tiesi unelmansa mahdottomaksi, mutta silti se unelma eli edelleen.
"Kent Bambiroli" Moosepenny lausahti. "Giorgio Influenza. Candy Namisson."
"Anteeksi?" Tastehoff kysyi hämmästyneenä.
"Mitä tiedät heistä?" Moosepenny kysyi.
"Bambiroli on se muotisuunnittelija, joka suunnitteli ylioppilashattu-kokoelman ja esitteli sen Taj Mahalin edustalla. Nyt hän on vankilassa rikoksista ihmisyyttä ja muotia vastaan" Tastehoff ihmetteli. "Muut ovat täysin tuntemattomia minulle."
"Eivät täysin tuntemattomia, tapasit heidät Skänessa. Muistat varmaan kuinka he ampuivat taloani?"
"Ai niin joo..." Tastehoff hämmentyi.
"Onko Bambiroli palkannut sinut?" Moosepenny kysyi raudanlujalla äänellä.
"Ei ole, en tiedä miehestä muuta kuin mitä lehdissä on kirjoitettu!" Tastehoff parkaisi.
"Mies valehtelee" Grauhhirsch ärähti. "Minulla on keinot saada hänet puhumaan. Hyrskissön, sinun vuorosi."
Järkälemäinen nainen tiputti perhepizzan puolikkaan kädestään ja nuoli rasvaisia sormiaan astellen koti Tastehoffia. Idioottimaisen julma hymy levisi tuon naisenkuvatuksen kasvoille, kun hän puristi valtaisat kätensä nyrkkiin. Nyrkki oli Tastehoffin pään kokoinen.
"Montaks luuta katkotaan, söör?" hirviö-nainen irvaili.
"En tiedä mistä on kyse, en tunne Bambirolia!!" Tastehoff huusi kauhuissaan. Järjettömällä voimalla iskeytyvä nyrkki osui Tastehoffin lonkaan ja hän oli varma, että tunsi luiden murtuvan. Toinen isku osui olkapäähän ja Tastehoff pyörtyi olkapään sijoiltaanmenon aiheuttaman tuskan sokaisemana.
Tastehoff käänsi päätään ovea kohti ja kauhukseen ja suunnattomaksi riemukseen näki Miss Moosepennyn astuvan sisään huoneeseen. Nainen tuijotti Tastehoffia ilmeettömin kasvoin ja kääntyi puhumaan Grauhhirschille. Mies vastasi matalalla äänellä jotain, Tastehoff ei saanut selvää mitä he sanoivat. Hitaasti Moosepessy asteli Tastehoffin luo ja jäi katsomaan miestä.
"Miksi?" hän kysyi pehmeällä äänellään.
"Rakkaudesta" Tastehoff vastasi. Mitään muuta ei ollut sanottavaksi, koska yhteen sanaan kiteytyi koko universumi. Hän näki hämmennyksen välähdyksen Moosepennyn kasvoilla, sitten ilme kivettyi taas.
"Sanokaa totuus", Moosepenny komensi.
"Se on totuus", Tastehoff vastasi ja nautti naisen täydellisistä kasvoista. Kukaan ei voinut olla kauniimpi kuin tämä eteerisen kaunis, mutta silti raudanluja ilmestys. Pehmeät kiharat kiertyivät hoikan kaulan ympärille, huulten kaari oli täydellinen, pitkät ripset loivat varjoja korkeille poskipäille. Kuinka hän olisikaan halunnut koskettaa sormellaan tuota huulta, kiertää histen kiharan sormiensa ympärille. Hän tiesi unelmansa mahdottomaksi, mutta silti se unelma eli edelleen.
"Kent Bambiroli" Moosepenny lausahti. "Giorgio Influenza. Candy Namisson."
"Anteeksi?" Tastehoff kysyi hämmästyneenä.
"Mitä tiedät heistä?" Moosepenny kysyi.
"Bambiroli on se muotisuunnittelija, joka suunnitteli ylioppilashattu-kokoelman ja esitteli sen Taj Mahalin edustalla. Nyt hän on vankilassa rikoksista ihmisyyttä ja muotia vastaan" Tastehoff ihmetteli. "Muut ovat täysin tuntemattomia minulle."
"Eivät täysin tuntemattomia, tapasit heidät Skänessa. Muistat varmaan kuinka he ampuivat taloani?"
"Ai niin joo..." Tastehoff hämmentyi.
"Onko Bambiroli palkannut sinut?" Moosepenny kysyi raudanlujalla äänellä.
"Ei ole, en tiedä miehestä muuta kuin mitä lehdissä on kirjoitettu!" Tastehoff parkaisi.
"Mies valehtelee" Grauhhirsch ärähti. "Minulla on keinot saada hänet puhumaan. Hyrskissön, sinun vuorosi."
Järkälemäinen nainen tiputti perhepizzan puolikkaan kädestään ja nuoli rasvaisia sormiaan astellen koti Tastehoffia. Idioottimaisen julma hymy levisi tuon naisenkuvatuksen kasvoille, kun hän puristi valtaisat kätensä nyrkkiin. Nyrkki oli Tastehoffin pään kokoinen.
"Montaks luuta katkotaan, söör?" hirviö-nainen irvaili.
"En tiedä mistä on kyse, en tunne Bambirolia!!" Tastehoff huusi kauhuissaan. Järjettömällä voimalla iskeytyvä nyrkki osui Tastehoffin lonkaan ja hän oli varma, että tunsi luiden murtuvan. Toinen isku osui olkapäähän ja Tastehoff pyörtyi olkapään sijoiltaanmenon aiheuttaman tuskan sokaisemana.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kipu säteili pitkin Tastehoffin vartaloa ja herätti hänet. Joku oli kumartuneena hänen ylleen ja Tastehoff tunsi pizzan tuoksun leyhyvän kasvoilleen. Hän avasi silmänsä ja Hyrskissönin naamataulu peitti hänen näkökenttänsä. Nainen virnisteli idioottimaisesti ja sylkyvana roikkui hänen suupielestään ja venyi kohti Tastehoffin kasvoja. Mies yritti siirtää päätään sivuun, mutta ei onnistunut ja sylki tippuin hänen suuhunsa saaden hänet yökkimään. Hyrskissön nauroi ääneen ja räkäisi uudelleen Tastehoffin suuhun. Jäkäläpuskuri kovensi vaimonsa pois ja tuli pyyhkimään entisen ystävänsä kasvoja.
"Anteeksi, tuo oli asiatonta..." hän totesi hiljaisella äänellään.
"Tuon jättiläis-vaimon lyönnitkö olivat asiallista?" Tastehoff kivahti äkillisen vihan puuskassa. Jäkäläpuskuri ei vastannut mitään ja astui kauemmaksi.
Grauhhirsch ilmestyi vuorostaan Tastehoffin viereen.
"Joko kerrot totuuden?"
"Olen jo kertonut!!" Tastehoff parahti. "En tiedä Bambirolista mitään, enkä ole koskaan ollut hänen kanssaan missään tekemisissä!"
"Hyrskissön" Grauhhirsch kutsui tuota jättimäistä sadisti-naista ja Tastehoffin kauhuksi nainen lähestyi taas, kädessään iso vasara.
"Pikkuusia luita tällä kertaa?" hirviö tirskui kysyvällä äänellä.
"Ei ei ei!!!" Tastehoff suorastaan kirkui ja alkoi kertomaan tarinaansa Krakovan tapahtumista lähtien. Hän kertoi kaiken soperrellen ja sanoihin kompastellen, vuodatti epätoivoisen tarinansa katsoen anovasti jokaista huoneessaolijaa vuorotellen. Vihdoin hän pääsi tarinan loppuun ja jäi hengästyneenä odottamaan uutta iskua. Huoneessa vallitsi rikkomaton hiljaisuus. Kukaan ei liikahtanutkaan hetkeen, kunnes Moosepenny astui Tastehoffin vierelle kasvoillaan hämmentynyt ilme.
"Onko tuo kaikki totta?" nainen kysyi.
"On, mitään en jättänyt kertomatta" Tastehoff kuiskasi ja tunsi miten kyyneleet polttivat silmiä. Moosepenny katseli häntä hetken ja kääntyi pois.
"Hoitakaa hänen vammansa, jatkamme huomenna" hän totesi ja asteli pois huoneesta. Grauhhirsch otti käteensä injektioruiskun ja pisti Tastehoffin laskimoon lääkettä, joka sai hänet hitaasti valumaan armahtavan unen syliin.
Tastehoff heräsi taas, tällä kertaa ääneen, ei kipuun. Hän varovasti liikutti kättään ja jalkaansa ja kipu oli yllättävän siedettävää. Olkapää oli ainakin paikoillaan ja jalkaakin hän sai liikutettua. Varovasti hän käänsi päätään ja etsi metelin aiheuttajaa. Grauhhirsch ja Helen E. seisoivat vastatusten ja riitelivät äänekkäästi. Tastehoff käänteli päätään varovasti puolelta toiselle ja huomasin huoneen olevan muuten tyhjä.
"Miten niin ei kelpaa??" Helen E. suorastaan kirkui.
"Siitä tulee avaruuselokuva, jossa on alieneita", Grauhhirschin kyllästynyt ääni vastasi. Selvästikin keskustelua oli kestänyt jo hetkisen aikaa.
"No onhan alieneillakin pimpit!" Helen E. jatkoi. "Ja jos tarjolla on erinomaisen kaunis pimppi, niin kannattaahan sitä silloin käyttää. Katso nyt sitä!!"
Helen E. näytti kännykkänsä näytöltä kuvaa Grauhhirschille. Mies huokaisi syvään ja käänsi vaivautuneena katseensa pois.
"Jos mä vaikka koristelen sitä brillantiineilla ja sinisellä glitterillä, kyllä se sitten olis hyvinkin avaruusteemaan sopiva" Helen E:n ääni kohosi innostuksesta.
"Tuskin tuottajamme siihen suostuisi. Mr Bladmünster on hyvin vaativa ja hänellä on omat mielikuvansa millainen elokuvastamme tulee ja tuskin siihen mielikuvaan kuuluu kimmeltävä smurffi-pimppi."
Helen E. kirkui raivosta ja ryntäsi huoneesta ulos, mumisten mennessään mitä mielikuvituksellisimpia herjoja miehistä, alien-elokuvista ja niiden tekijöistä.
Grauhhirsch huomasi Tastehoffin heränneen ja tuli tämän luokse.
"Hyvä, olette heränneet" hän totesi. "Miss Moosepenny haluaa keskustella kanssanne kahden kesken, siksi en irroita käsiänne. Mutta muistakaa, pienikin uhkaava ele, niin päästän Hyrskissönin yksin tähän huoneeseen ja lukitsen oven. Kukaan ei teitä silloin voi pelastaa."
Tastehoff nielaisi kauhun parahduksen ja nyökkäsi myöntymisen merkiksi.
Grauhhirsch poistui sanomatta enää sanaakaan ja samalla ovenavauksella sisään astui Moosepenny. Nainen katseli Tastehoffia pitkään ja kysyi tämän vointia. Tastehoff kohautti olkapäätään ja koukisti varovasti jalkaansa näyttääkseen, että vointi ei ollut pahin mahdollinen.
"Jostain kumman syystä uskon teidän kertomuksenne", Moosepenny aloitti. "En toki ymmärrä kaikkea, mutta uskon, ettei Bambiroli ole laittanut teitä asialle."
Tastehoff nyökkäsi kiitollisena, mutta ei saanut sanaakaan sanottua.
"Mutta ymmärrätte toki, etten luota teihin lainkaan. Stalkkerin on vaikeaa saada luotua luottamuksen ilmapiiriä" Moosepenny sanoi ja hänen äänessään oli metallinen häivähdys. "Tarvitsen teidän apuanne."
Tastehoff hämmästyi suuresti ja yritti vastata tälle jumalattarelle, joka nosti kätensä vaientaakseen miehen.
"Olen saanut tietooni, että Bambiroli juonii jotain pääni menoksi. Toki hän on kaltereiden takana vielä vuosikymmeniä, mutta apureita hänellä on vapaalla jalalla lukemattomia. Tarvitsen teidän vakoilijan taitojanne paljastaakseni Bambirolin juonet ja saadakseni tämän apurit kiinni ennen kuin on liian myöhäistä. Suostutteko apurikseni?"
Riemuiten Tastehoff myöntyi v'älittömästi. Asia jota hän tulisi katkerasti katumaan....