Olen lesbo, mutten jaksa LGBTQjne-hömpötyksiä

Sama juttu! Jokseenkin surullista jos ei ole muuta identiteettiä kun se homous, ja kaikki sen ympärillä pyörivä.. Kaikki se hyväksynnän vaatiminen, mutta omat lokerot ei anna itse itselleen, tai muille tilaa tai hyväksyntää.

Voisiko joku avata noita lyhenteitä?

LesboGayBiTransQueer. Viimeisintä lukuunottamatta luulisi itsekkin hoksaavan :)

Minä olen lihaa syövä naisellinen peruslesbo ja minulla on teille ilosanoma! Se kuuluu näin: Jokainen on vapaa luomaan sellaista homokulttuuria kuin itse haluaa, tai sitten tosiaan keskittyä johonkin aivan muuhun. Kenenkään ei-heteron ei tarvitse samaistua mihinkään tiettyyn ideologiaan tai tyyliin tai kaveriporukkaan. Saa pysyä vaikka kaapissakin jos haluaa. Ei tarvitse myöskään ahdistua siitä jos tietyt ihmiset tuovat homoutta esille omanlaisensa aktivismin ja itseilmaisun kautta. Se on heidän juttunsa, olemmehan me kaikki omia yksilöitämme.

PUFF te olette vapaita! Menkää ja nauttikaa siitä. Syökää pinkeissä stringeissä suklaajätskiä ja katsokaa sinkkuelämää-uusintoja.

Vähän sama fiilis. Mä inhoan sateenkaari-alkuisia sanoja ja termejä, kun en mä ole mikään sateenkaari-ihminen vaan ihan tavallinen lesbo :D En koe mitään samaistumista muihin vähemmistön edustajiin paitsi ehkä joihinkin homomiehiin, vaikka kannatan kaikkien oikeuksia.

Olen kans jo kypsä tuohon ajatusmaailmaan missä homous olisi piirre enemmänkin kuin seksuaalisuus (Tähän syyllistyvät niin homoseksuaalit kuin heterotkin).
Tuo tapa ajatella "pitäiskö mun muuttaa tyyliä et näyttäisin enemmän lesbolta" on oikeasti todella rasittava välillä kun ei lesbouteen liity erityisesti mikään tyyli vaikka jotkut ampuvat yli vaihtamalla tyyliään seksuaalisuutensa mukaan. Jokaisen tulisi löytää oma tyylinsä, ihan sama mikä se on ja pitää se riippumatta seksuaalisuudesta.
En tiedä siitä et oletko törmännyt vain vääriin lepakoihin mut on meitä muitakin joille homous on vain seksuaalisuus, ei persoonallisuus :)

Alussa kun tulin kaapista ajattelin juurikin niin, että täytyykö mun nyt olla poikamainen et muut lgbt-ihmiset ja etenkin lesbot ja bi-naiset tajuaa mikä mää oon. Mut ajan saatossa kun olen enemmän tutkinu itteeni, niin ihan tyttömäinen/naisellinen mää oon, vaikka onkin lyhyt tukka. Mun silmiinkin osuu aina ne vaaleenpunaset/pinkit vaatteet ja kankaat, kukkakuosit, tykkään koruista ja huiveista, kukista jne. Me kaikki ollaan yksilöitä huolimatta seksuaalisesta ja sukupuolisesta suuntautumisesta. Kukaan ei kai ole 100% mitään tiettyä tyyliä eikä mitään varsinkaan pelkän seksuaalisen tai sukupuolisen suuntautumisensa takia. Vaikka olenkin enemmän tyttömäinen/naisellinen ja kukkakuosin ja pinkin ystävä, niin pidän silti esim. Star warsista, Indiana Jonesista ja kuuntelen AC/DC-bändin musiikkia.

Alussa olin myös sillä kannalla, että täytyy hypätä aina Setassa ja julistaa omaa olemassaoloaan, mutta ajan saatossa kun kuoret on alkanu kerros kerrokselta kuoriutua ja jäljelle jäädä se ydin ei minusta ole niin tähdellistä kulkea kadulla liput liehuen ja torvet soiden. En edes ole koskaan ollut oikein mitään julistaja tyyppiä. Mulle kaikkein tärkeintä on se, että tiiän mikä oon ja mistä pidän ja et elän omaa elämääni. Toki ihmisten oikeudet on mulle tärkeitä, mutta mitään julistamista en kaipaa, vain enimmäkseen rauhallista ja tavallista elämää.. En oikeastaan edes tunne olevani vähemmistön edustaja, vain tavallinen jokapäiväinen nainen iloineni ja suruineni ja omine mielenkiinnon kohteineni. Meitä ihmisiä on niin moneksi eikä seksuaalinen suuntautuminen määrää sitä millainen ihminen tyylillisesti tai mielenkiinnonkohteiltaan on. Heteronainen voi olla poikamainen ja lesbo naisellinen ja toiste päin. Joillekin tuntuu olevan tärkeää et ollaan tietynlaisia, et lesbot on poikamaisia ja heteronaiset naisellisia tai et seurataan vaan tietynlaisia asioita kuten homoseksuaaleina vaan esim.drag-esityksiä, Euroviisuja tai tiettyjen artistien musiikkia. Mutta itse sanoisin, että itseään ja mieltymyksiään ei kannata rajoittaa vain pelkän seksuaalisen suuntautumisen takia.