Kirjoitin toiselle palstalle, mutta hiukan väärälle, joten tänne uusiksi.
En enää tiedä mitä tehdä, mistä saada apua jne.
Tyttäreni 13v -sanotaan vaikka Monaksi- on pahimmillaan murrosiässä, tai ainakin toivoisin ettei se enää tästä pahene.
Kunnioitus äitiä kohtaan -onko se syötävää?
Kotiintuloajat -vauvoille
Tottelevaisuus -utopiaa
Omien jälkien siivous -ei haittaa vaikka huone hukkuisi p...n, ja ruoat pilaantuisi pöydälle.
Niinkin pieni asia, kuin valojen sammuttaminen lähtiessä kotoa, on ylivoimaisen vaikea tehtävä, tai tv:n sammuttaminen.
Tuossa vain jotain pientä esimerkkiä. Ja kun sen lukee, se ei kuulosta miltään.
Mutta minäkin olen ihminen, ja tarvin apua meille. Mutta mistä sitä saa?
Kaikki sanovat, että se on vain murkkuikää. Mutta mitä se minua auttaa? Ei mitään.
Kotiintuloajat on, mutta tulee silloin kun itselle sopii, eikä välitä vaikka soitan, ja sanon, että tulla kotiin.
En osaa kirjoittaa mitä tämä on. Mutta minä itse hajoan. Olen hintti, homo ym ym Nimiä joilla hän kutsuu minua, kun en lupaa jotain.
Puolenyön aikaan voi tulla viesti, että saako jäädä yöksi, mutta ei sitä, että minne. Ja liki pari tuntia aiemmin olin laittanut viestin että kotiin. Ei vastaa puh kun soitan. Virta loppu tms valetta.
Oikeasti, tarvin apua meille, että jaksan. Yksin ei ole helppoa. Tukiverkostoa ei ole minkäänlaista. Olen ihan yksin tässä Monan kanssa.
Jos jollakin on yhtään samanlaista, niin kuulisin mielelläni, mitä voi tehdä. Lapselle -sillä lapsi hän vielä on. Onko Mona poikkeus, vai onko hänen käytös normaalista poikkeavaa.
Hän saattaa sulkeutua vessaan, ja nukahtaa sinne. Ja sen takia, etten voisi jutella hänen kanssaan.
Apua... Mutta mistä?
En enää tiedä mitä tehdä, mistä saada apua jne.
Tyttäreni 13v -sanotaan vaikka Monaksi- on pahimmillaan murrosiässä, tai ainakin toivoisin ettei se enää tästä pahene.
Kunnioitus äitiä kohtaan -onko se syötävää?
Kotiintuloajat -vauvoille
Tottelevaisuus -utopiaa
Omien jälkien siivous -ei haittaa vaikka huone hukkuisi p...n, ja ruoat pilaantuisi pöydälle.
Niinkin pieni asia, kuin valojen sammuttaminen lähtiessä kotoa, on ylivoimaisen vaikea tehtävä, tai tv:n sammuttaminen.
Tuossa vain jotain pientä esimerkkiä. Ja kun sen lukee, se ei kuulosta miltään.
Mutta minäkin olen ihminen, ja tarvin apua meille. Mutta mistä sitä saa?
Kaikki sanovat, että se on vain murkkuikää. Mutta mitä se minua auttaa? Ei mitään.
Kotiintuloajat on, mutta tulee silloin kun itselle sopii, eikä välitä vaikka soitan, ja sanon, että tulla kotiin.
En osaa kirjoittaa mitä tämä on. Mutta minä itse hajoan. Olen hintti, homo ym ym Nimiä joilla hän kutsuu minua, kun en lupaa jotain.
Puolenyön aikaan voi tulla viesti, että saako jäädä yöksi, mutta ei sitä, että minne. Ja liki pari tuntia aiemmin olin laittanut viestin että kotiin. Ei vastaa puh kun soitan. Virta loppu tms valetta.
Oikeasti, tarvin apua meille, että jaksan. Yksin ei ole helppoa. Tukiverkostoa ei ole minkäänlaista. Olen ihan yksin tässä Monan kanssa.
Jos jollakin on yhtään samanlaista, niin kuulisin mielelläni, mitä voi tehdä. Lapselle -sillä lapsi hän vielä on. Onko Mona poikkeus, vai onko hänen käytös normaalista poikkeavaa.
Hän saattaa sulkeutua vessaan, ja nukahtaa sinne. Ja sen takia, etten voisi jutella hänen kanssaan.
Apua... Mutta mistä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
ei ole poikkeus tuollainen kuuluu murkku-ikään.Otappa kuntasi sosiaalitoimesta selville mihin voit ottaa yhteyttä, siellä pitäisi olla sellainen henkilö joka ottaa vastaan tällaisissa tapauksissa. Kaikilla nuorilla on jonkinlainen murkku-ikä, toisilla se vaan ilmenee voimakkaammin.Itselläni on 2 poikaa ja 2 tyttöä, vanhimmat tyttö ja poika on jo pois kotoa. Nuoremmalla tytöllä 10v on jo murkun oireita ja odotan koska todella räjähtää.Pojalla 17v on pahin aika vielä päällä.Et kertonut missä asutte, siis kaupungissa vai syrjemmällä. Kaupungissa on nuorten kanssa vaikeampaa, on vaikea kontrolloida missä viettävät aikansa. Syrjemmässä taas ympyrät ovat pienemmät ja kulku yhteydet kaupunkiin hankalat, näin pystyy paremmin seuraamaan missä kaveri piirissä nuori kulkee. Toivotan sinulle jaksamista, tämä on raskasta aikaa kaikille vanhemmille ja yh:na kannat kaiken harteillasi.
Jos ei kotiintulo miellytä, ota tytöltä avaimet pois vähäksi aikaa. Jos teiltä löytyy joku ulkovarasto tai vastaava, johon saa laitettua makuupussin ja peittoja, jätä sinne tarvittavat yöpymisvälineet. Jos ei neitiä kuulu kotiin iltakymmenen maissa, ulko-ovi lukkoon ja nukkukoon vajassa jos ei oma lämmin punkka kiinnosta.
Puhelin on varmaan tytöllä yhteydenpitoa varten. Arvatenkin sinä maksat myös hänen laskunsa. Jos et saa häntä puhelimitse kiinni, "virta loppuu" jne, liittymä kiinni. Mitä hän tekee puhelimella jos siitä on koko ajan virta loppu, eikä häneen saa yhteyttä, minkä olet itse huomannut.
Saa nähdä muuttuuko mieli.
Totta puhut. Sanktioita vaan lisää! Sitä saa mitä tilaa! Tyttöhän suorastaan kerjää rajoja. Miltähän mahtaa tuntua kun noin nuorena saa tehdä mitä haluaa?! Meidän murkulla oli rajat, mutta hänen kaverillaan ei ollut, eli kuin elo pellossa. Jälkeenpäin olisi halunnut enemmän kuria ja rajoja, tuntui ettei kukaan välitä miten käyttäytyy, toimii jne. Mietipä sitä!
...merkit"!Eli kun ei kerta tottele, ja käyttää huonoa kieltä - niin pimahda täysillä (mutta älä koske). Huuda, kilju, karju, uhkaile, visko tavaroita, kiroile - ja vaikka menisikin yhteishuudoksi, pidä varasi ja varmista että sinä olet se hullumpi osapuoli. Ja jos yrittää pois kotoa, niin heittäydy vaikka oven eteen -. mutta älä laske pois. Sitten ilmoita siinä karjuntojen yhteydessä, että otat yhteyden koulu terveydenhoitajaan, ja menet keskustelemaan sinne, jos käytökseen ei tule parannusta...
Saa muuten ihmeitä aikaan, kun heittäydyt täysillä hulluksi - niin se tietysti edellyttää sitä, ettet normaalisti niin käyttäydy. Tämä on tehonnut minulla joskus, mutta ei meillä ole onneksi ollut niin pahoja ongelmia kuin sinulla.
Ja kouluterveydenhoitaja -kuraattori ovat ne henkilöt, joihin on ehkä helpompi ottaa yhteyttä, kun tarvitsee kasvatuksessa apua.
Tyttärelläsi täytyy olla tuossa iässä vielä tiukat säännöt kotiintuloajoista, ja siitä missä, ja kenen kanssa hän liikkuu - niin pitkään kuin sinun kattosi alla asuu ja on alaikäinen. Ja kun ei tule kotiin sovitusti, niin haet pois - vaikka helvetinmoisen metelin kanssa, jos ei muu auta.
Itselläni ei ole vaikeuksia murkkujen kanssa vaikka onkin 16v poika ja 14v likka, hyvin on säännöt toiminu eikä mua haukuta. Tuttavallani kuitenkin on saman tapainen tilanne hänellä kyseessä on poika, tuttavani sanoi olleensa aivan loppu murkkunsa kanssa,koulua ei käyty ja muutenkin aika samaan tapaan ku teillä. Hän meni pojan kanssa perheneuvolaan ja pikku hiljaa on apu sieltä tullu ei kuitenkaan kerta käynnillä ne auttaa siä suaki jaksaan, ei se paha paikka ole vaikka niin kai yleisesti luullaan. Ainut ogelma on vaa se et sinne taitaa olla pitkät jonot, tuttavani otettiin ns hätä tapuksena ja he pääsivät kuukaudessa vastaan otolle.
murkkusi olla huonossa seurassa.En halua maalata piruja sei......jne, mutta vahvat persoona muutokset saattavat olla huumeiden käyttö oireita.Vie tyttösi huumetestiin ihan varmuuden vuoksi.Tuo nimittely ja kaikki sinuun kohdistuva käytös saattaa johtua huumeista. Toivottavasti näin ei ole mutta kannattaa ottaa selvää.
anteeksi, mutta ihmetyttää kun kaikki on hanakasti ehdottamassa eri viranomaisia auttajiksi. Tiedän tositapauksia, jossa perheneuvolassa on ihan suoraan ehdotettu huostaanottoa vastaukseksi yh-äidin lasten ongelmiin. Ja tapauksia on useita. Eli siinä teille purtavaa sossulandian palvojat.
Itse ehdotan sulle, että rakennat itsellesi turva/tukiverkkoa ystävistä, luotettavista sukulaisista työtovereista ym. ja rajat ne on pidettävä. Toi raivaripimahdus, mitä joku ehdotti, kuulosti hyvältä:) Kunhan et sorru siihen liian usein.
Ja ihan juttelu ja yhteisen ajan viettäminen. Keksikää jotain yhteistä kivaa tekemistä, josta te molemmat pidätte. Välien läheisenä pitäminen edellyttää myös myönteisiä tunnekokemuksia yhdessä.
Muistele, millaista oli, kun itse olit siinä iässä. Sekin auttaa varmasti suhtautumaan. Zemppiä sulle!
ystävällä olla murkkua kotona.Kyllä vanhemman tarvii hakea apua jos omat voimat loppuu.Tuskin tässä tarvii mitään palvojia olla.
meillä kanssa 13-vuotias tyttö(vanhin lapsista)ja jäkättää kaikesta:kotiintuloajoista,tavaroiden pois siivoamisesta tai yleensä omien jälkiensä,haukkuu sisaruksiaan(tyhmä,idiootti ym)mutta jos joku joskus antaa hänelle takaisin haukkumalla häntä, on syvästi loukattu.Ihan kun olisi joku "yli-ihminen",hän saa suoltaa toisten silmille mitä haluaa mutta hänelle ei kukaan saa sanoa vastaan.
On alkanut tekemään mitä itse haluaa tai ainakin yrittää tehdä ja kun asian otan puheeksi niin ei hän ole tehnyt mitään väärää,vaikka tulisikin kotiin puoli tuntia myöhässä tm.
Tuo pikkujuttujen unohteleminen/tekemättä jättäminen on kanssa yksi riesa.olenkin sanonut likalle että sitä taitaa jo dementia painaa kun unohtelee kaiken.
Olen käyttänyt näitä perinteisiä kasvatuskeinoja,kotiarestia(jos ei jää sovinnolla kotiin kun annan kotiarestia niin seison oven edessä niin ei tuon ikäinen siitä väkisin ohi mene),kuukausirahan jäädyttämistä,olen laittanut kirjoittamaan esim.50 kertaa paperille tulen ajoissa kotiin,jos on myöhästynyt edellisenä kertana kotiintuloajasta jne.
Ei tähän taida valitettavasti olla mitään nopeaa oikotietä millä nämä murkut sais tolkkuihinsa,pitää vaan yrittää tahkota ja pitää rajoista kiinni.Kai se palkinto joskus sieltä sitten tulee kun kasvavat ja viisastuvat.
EI KAI TÄSSÄ AUTA KUN YRITTÄÄ SELVITÄ TÄYSJÄRKISENÄ TAI EDES HENGISSÄ TÄMÄ MURROSIKÄ.
Joskus oikein hankalina hetkinä ajattelen että enää 5-vuotta ja tyttö täysi-ikäinen.Sitten meillä ei enää kun 3 nuorempaa lasta,toivottavasti kaikkien murkkuikä ei olisi yhtä mukaansatempaava kuin tämän esikoisen.
Vaikkakin valitettavan usein tällaista kuulee. Meidän kokemus on melkolailla samanlainen, paitsi se alkoi jo 12-vuotiaana. Ensin isompien tyttöjen ja poikien matkassa illat, kotiintulot toimi kuitenkin suht`hyvin. Sitten 13-vuoden puolella alkoi kalja ja tupakka haista usein, haista vittu ja huora oli äidille arkipäivää, minulle vähän vähemmän, harrastukset jäivät. Minkäänlainen puhe, uhkailut, puhelimen poisotto yms. ei auttanut kuin satunnaisesti. Otimme melko aikaisessa vaiheessa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Saimme likalle paikan tilapäislaitokseen parin kolmen kuukauden jaksoja. Koulu meni huonosti ja kun ikää tuli 15 alkoivat sellaiset vaikeudet, että tyttö on sijoitettuna laitokseen vieläkin (17.5 v nyt) Valitsi itse mieluummin laitoksen kuin kodin säännöt.
Käy nykyään säännöllisesti koulua ja kotiviikonloput menee ilman ongelmia.
Meillä on aivan hyvät kokemukset sosiaali-
viranomaisista ja neuvoni on: huostaanottoa tai tällaista sijoitusta kannattaa harkita vakavasti jos koti ei ole mistään kotoisin, hankkikoon elä-
män laitoksesta ja sitä kautta yhteiskunta auttaa nuoren omilleen mm. asunnon suhteen kun ikää (18) ja vastuuntuntoa tulee. Ota peräänantamaton linja tuollaiset eivät voi terrorisoida missään.
Hei!
25-vuoden kasvattajakokemuksella sanoisin, ettei kertomasi kuullosta vielä poikkeukselliselta. kaksinhuoltajaperheissäkin on kuultu kamalampaa.
ensinnäkin: laita vaaralliset ja tavalliset asiat tärkeysjärjestykseen. valojen sammuattaminen ja huoneen siivoaminen ovat vaarattomia. Huomauta mutta älä jäkätä.
kotiintuloaikojen noudattaminen voi olla vaarallista. Ota selvää, kenen kanssa tyttäresi on. Onko joku muukin vanhempi huolestunut? Soita ja kysy, äläkä masennu ensimmäisestä vastauksesta. Joku muukin voi olla huolestunut. Hakekaa yhdessä lapset pois vaarallisilta teiltä.
Snulle annettiin neuvoja ottaa yhteyttä sosiaalivirastoon. Pikemminkin sanoisin, että hanki itsellesi keskustelukerho, jossa voit purkaa stressiäsi mutta älä ota sieltä ohjeita, kuinka toimia, jolleivat ne tunnu omilta.
Luin yhden jutun murrosikäisen kasvatuksesta. Jotenkin lohdullinen. " pyydä vessanpönttöä viemään roskas kahdeksan kertaa normaalilla äänellä. Karju sitten kunnes ääni särkyy. Irrota sitten vessanpönttö ja vie sen kanssa roskat kavatusmielessä ja tervehdi omituisesti katsovia naapureita ystävllisesti hymyillen. Vie sitten vessa takaisin ja huuhtele 20 € alas kiitokseksi roskien viemisestä.
em. tarina kirvoittaa ns. hyvien perheiden vanhemmilta vinoja hymyjä riippuen siitä miten kauan omista kokemuksista on. JOTEN ÄLÄ LUULE OLEVASI YKSIN. KYMMENEN VUODEN PÄÄSTÄ ET MUISTA NÄITÄ AIKOJA.
Kirjoituksesi sai kyllä hymyn aikaan :)) Tai hymyn siltä osin, minkä esimerkin kerroit siinä vessanpytystä ;)
Ja aivan varmasti olet oikeassa siinä, että 10v:den päästä tämä kaikki on jo unohdettua.
Kiitos sinulle :)
Jos otan rangaistukeksi jotain esim. tietokoneen johdon pois, niin minua pahoinpidellään heti. Vaikka ensin varoitan lastani, että lopeta nyt, toistuvasti.
sossuun on jo otettu yhteyttä. Ihmeellistä, että sossu on lempeä lapselleni! Pelkään lastani nykyään, mutta yritän pitää muissa asioissa puoleni äitinä.
Jos olen onnistunut ottamaan jotain lapseltani, niin hän kiusaa minua joka päivä kunnes annan periksi´. Ehkä siksi olen semmoinen. En jaksa paljon, koska olen nyt ns. vaihdevuosien kourissa.
ota heti yhteys kasvatusneuvolaan tai koulukuraattoriin ja kerro ongelmasi rehellisesti. Väkivalta ei saa olla ratkaisukeino kummallekaan puolelle. Jos lapsesi tottuu ratkaisemaan ongelmansa väkivallalla, siitä on murhetta koko hänen loppuelämänsä. Väkivaltaa ei saa käyttää kumpikaan osapuoli. Sen sijaan tietokoneenkäytön estäminen on hyväksyttävä rangaistus.
"pyydä pönttöä viemään roskat"
Otampa tämän esiin seuraavassa "siivouskeskustelussa"!!
että väkivallan jälkeen menet aamulla tk:n päivystykseen; jos ei tehoa lapseen, niin kannattaisi vakavasti harkita rikosilmoitusta poliisille, ihan oman terveyden kannalta. Joskus vaan voi mennä lapsella överiksi ja sattua vähän liian lujaa.
Mä olen (kohta)12 ja oon jo murkku iässä. Mulla ei oo nuin paha mutta olen silti joka päivä raivoissani. Saatan sulkeutua huoneeseeni ja se tuntuu tosi hyvältä jos äiti ymmärtää. Sinun on annettava hänen olla rauhassa jos hän sitä haluaa. Sinun täytyy antaa hänen olla myös vapaa mutta en tarkoita sitä että rajat pitäisi unohtaa. Yritä keksiä teille jokin pieni yhteinen homma ja sano hänelle että kuuntelet kyllä jos hän haluaa ja antaa hänen ymmärtää että äiti ei ole mikään juoruilija. Ajan myötä hän saattaa kertoa sinulle salaisuudet. Sinun pitää antaa hänen vain kasvaa. Alkuun pääsemiseksi varmaan kannattaisi vähän hemmotella. Ostaa vaikka joku uusi vaate. Tyttäresi ei ole paha jos sinäkään et ole hänelle. Minä pillahdan aina ilman syytä itkuun ja silloin on mukavaa jos äiti tulee ja halaa ja lohduttaa. Anna sen liikkua kavereiden kanssa mutta älä vainoa kovin. Tietenkin on tärkeää aina välillä selvittää missä mennään mutta ei nuuskimalla vaan kun hän tulee koulusta kysy miten siellä meni yms. MUTTA ANNA SILLE AikaA JA RAKSTAVA ÄITI JOKA NÄYTTÄÄ RAKKAUTENSA!
muutamaksi viikoksi:
Jos ei tule kotiin, menet hakemaan.
Jos ei sano missä on, ilmoitat hakevasi huomenna koulusta ja sen jälkeen ei mihinkään (ja tee se myös).
Jos ei vastaa kännykkään, kännykkä hyllylle => seuraavaksi koko liittymä poikki.
Jos sulkeutuu vessaan, poista vessan lukko (soita vaikka huoltomiehelle).
Nimittelystä seuraa tiskivuoro, jos ei toimi, niin kannat seuraavana päivänä paskaset astiat sankarin sänkyyn.
Näin lapsi tajuaa, että olet tosissasi.
Tämä nyt on vähän kärjistettyä, mutta rajoja tuntuu lapsi tarvitsevan, miten 13-v tyttö jaksaa käydä koulua, jos hilluu puoleenyöhön ties missä?
Ja tehkää jotain yhdessä, menkää ruokakauppaan, tehkää hyvää ruokaa, vaateostoksille, elokuviin, ulos syömään jne....
Meillä on samantapainen alullaan tytön kanssa, mutta olen yrittänyt saada poikki, ennekuin menee tosi hankalaksi.