Keskustelin kahden nuoren kanssa, jotka tekevät vapaaehtoista vanhustenhoitoa ja he ehdottivat, että lähtisin mukaan. No, ajatus ei napannut ollenkaan. Miten te muut? Lähtisittekö?
En lähtisi. Käyn hoitolaitoksessa usein syöttämässä ja katsomassa muutamaa hoidettavaa, en katso sitä vapaaehtoistyöksi Tämä vapaaehtoistyö on monipiippuinen juttu. Siinä kannattaa kuunnella herkällä korvalla mitä tämä vanhus oikeasti haluaa. Ei kaikki halua käydä kerhoissa ja ulkoilla, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Jos vanhus tarvitsee apua vaikkapa siivouksessa tai ruuanlaitossa niin olisi hyvä jos saisi apua, kaikkien rahat ei riitä maksettuun apuun. Meillä kävi eräs vapaaehtoinen omaishoitajuuteni aikaan, läksin kylille, se hyvä puoli oli että ei tarvinnut pitää kiirettä. Oli kuitenkin lukenut lehtiä koko ajan. Mieheni ei halunnut paljonkaan seurustella vieraiden kanssa joten hän varmaan turhautui eikä enää yrittänyt mitään. Itse olisin kysynyt mitä voisin tehdä sillä aikaa kun omaishoitaja on poissa.
1Äänestä
EttäSilläTapaaVaan
Ja et sitten ollut tyytyväinen vapaaehtoisen toimintaan ja panokseen, vaan valitat, ettei tehnyt enempää.
Sinä pääsit kaupungille ja sait niin paljon vapaata aikaa kuin halusit. Sen sijaan, että olisit kiitollinen palkattomalle avustajalle, valitat.
Ja et sitten ollut tyytyväinen vapaaehtoisen toimintaan ja panokseen, vaan valitat, ettei tehnyt enempää.
Sinä pääsit kaupungille ja sait niin paljon vapaata aikaa kuin halusit. Sen sijaan, että olisit kiitollinen palkattomalle avustajalle, valitat.
Älä muuta sano. Kiittämättömyys on maailman palkka :) Hän ei ollut ilmainen, oli jonkun järjestön vapaaehtoinen, lasku tuli perästä. Sain vapaata pari tuntia, en niin kauan kuin halusin.
1Äänestä
SiivoojaksikoHaluat
EttäSilläTapaaVaan kirjoitti:
Ja et sitten ollut tyytyväinen vapaaehtoisen toimintaan ja panokseen, vaan valitat, ettei tehnyt enempää.
Sinä pääsit kaupungille ja sait niin paljon vapaata aikaa kuin halusit. Sen sijaan, että olisit kiitollinen palkattomalle avustajalle, valitat.
Ei vapaaehtoinen välttämättä halua siivota tai tehdä kotitöitä vieraille, eikä hänen tarvitsekaan. Tiedän muutamia vapaaehtoiskuvioissa toimivia, joilla käy palkattu siivooja kotonaan.
Ei vapaaehtoinen välttämättä halua siivota tai tehdä kotitöitä vieraille, eikä hänen tarvitsekaan. Tiedän muutamia vapaaehtoiskuvioissa toimivia, joilla käy palkattu siivooja kotonaan.
En edes pyytänyt apua, joku vanhustyöntekijä toi hänet paljon kyselemättä. En oikein ymmärtänyt mistä on kyse, ihmettelin laskua joka oli kohtalaisen iso. Annoin hänen käydä kun oli asioita toimiteltavana, olisin ehtinyt tehdä samat miehen ollessa intervallijaksolla. En tietenkään odottanut että tämä ihminen olisi sillä aikaa tehnyt sapuskat ja suursiivouksen! Sanoin lähtiessä että mies tykkää istua jonkin aikaa parvekkeella jos voisi auttaa sinne. Meillä ei nähtävästi kemiat toimineet, tultuani pelkäsin että hän putoaa tuolilta kun oli niin unelias.
1Äänestä
Psykoterapeutitar
Just näin! Kuvittelivat varmaan, että olen hyväkuntoinen ja -hermoinen ja tekemistä vailla, että jaksaisin auttaa ja kuunnella.
Muistan, kun saattelin isovanhempiani odottamaan kuljetusta päiväsairaalaan joskus 60-luvun alkupuolella. Siinä seisomme kadulla ja pidin vaariani housunlauluksesta kiinni, ettei olisi karannut vanhuudenhöperö kun oli. Kleinbussi tuli täynnä vanhuksia ja sinne sekaan menivät isovanhempanikin ja joukkoa katsellessani ajattelin, että kuka noitakin jaksaa hoitaa. En ollut kuitenkaan vielä kymmentäkään vuotta vanha! Ei napannut silloinkaan!
1Äänestä
EnAutaVaanKiroan
Jotkut ovat itsekkäitä koko ikänsä, jotkut ystävällisiä ja avuliaita humanisteja. Onneksi on erilaisia ihmisiä.
Joidenkin nimimerkkejä ihmettelen.
1Äänestä
Reklamoijaman
Hänelle sopisi nimimerkki Psykopaattitar, kaikkein osuvin.
0Äänestä
Psykoterapeutitar
No no! Lapsien suhteen olen aina ollut vapaaehtoinen, mutta vanhuksia en ole oikein koskaan, miten sen nyt kauniisti sanoisin, digannut.
Totta! Nimimerkki voi olla myös käänteinen! En ole koskaan arvostanut yhtäkään ns. terveydenhuollossa työskentelevää henkilöä ja nimimerkki on yksi inhon ilmentymä.
0Äänestä
sivuraiteilla
Psykoterapeutitar kirjoitti:
No no! Lapsien suhteen olen aina ollut vapaaehtoinen, mutta vanhuksia en ole oikein koskaan, miten sen nyt kauniisti sanoisin, digannut.
Totta! Nimimerkki voi olla myös käänteinen! En ole koskaan arvostanut yhtäkään ns. terveydenhuollossa työskentelevää henkilöä ja nimimerkki on yksi inhon ilmentymä.
Nyt sinä Psykoterapeutitar sohaisit kasaa josta hyvin vähän puhutaan suoraan. Eli noita mielenterveyden puolella työtä tekeviä. Missään ei ole niin paljon löysää erikoissairaanhoidossa kuin siellä. Näennäistä "työn" tekoa.
0Äänestä
Pikkuapulainen
Olen yrittänyt olla vanhuksen vapaaehtoinen seuraneiti. Vanhus oli 82-vuotias ja minä alta seitsemänkymmenen. Noh, ikä ei täsäs ole ratkaiseva tekijä vaan osaaminen ja asennoituminen. Vanhus oli henkisesti sairas ja totesin, että minusta ei tähän työhön ole. Halu auttaa ei riitä, kun eväät puuttuvat. Vaikka pidin itseäni henkisesti vahvana ilkeily on sellaista, että sitä en jaksa kuunnella vapaaehtoisesti. Olkoon vaikka sairautta.
Tästä asiasta on jonkinlainen ideaali oletus, että mennäään auttamaan pirteää ja kohtuullisen reipasta päästään tervettä ihmistä. Näinhän harvoin on. Nyt tunnustan,että yritän auttaa vain itseäni, siinäkin riittää kohtuullisesti päivätyötä.
Vapaaehtoisten koulutuksessa pitäisi näistä asioista paljon avoimemmin puhua eli että kysymys on myös usein henkisesti vaikeavammaisten auttamisesta ja siinä ei pelkkä hymy ja hyvä tahto riitä.
2Äänestä
KaikkiEiKäyMut
Enkä sinulle olisi löytynyt miellyttävämpikin avustettava, ja olisit huomannut molemmat osapuolet tyytyväisiksi. Sääli, ettei ohjaaja ole ollut tehtäviensä tasolla, eikä huolehtinut seuraneiti-kuvion käynnistymisestä.
Itse kouluttauduin vapaaehtoiseksi sairaala-avustajaksi ja olin kertonut alusta alkaen, että haluan viedä vanhuksia ulkoilemaan sairaalan pihalle. Sitä tehtiin, mutta oli liian vähän apujoukkoja eivätkä kaikki päässeet ollenkaan raittiiseen ilmaan. Toiminnasta vastaava, palkattu ohjaaja-ammattilainen halusi sijoittaa minut sisälle istumaan ja seurustelemaan vuoteen vieressä.
Ulkoilmassa oleskelu ja kuntoilu sänkyä tai pyörätuolia työntäen olisi tehnyt hyvää myös itselleni. Kun se ei sopinut ohjaajalle, lopetin koko kuvion siinä sairaalassa. Matkakin oli hieman mutkallinen minulle, ja se helpotti hankalaa päätöstä.
Enkä sinulle olisi löytynyt miellyttävämpikin avustettava, ja olisit huomannut molemmat osapuolet tyytyväisiksi. Sääli, ettei ohjaaja ole ollut tehtäviensä tasolla, eikä huolehtinut seuraneiti-kuvion käynnistymisestä.
Itse kouluttauduin vapaaehtoiseksi sairaala-avustajaksi ja olin kertonut alusta alkaen, että haluan viedä vanhuksia ulkoilemaan sairaalan pihalle. Sitä tehtiin, mutta oli liian vähän apujoukkoja eivätkä kaikki päässeet ollenkaan raittiiseen ilmaan. Toiminnasta vastaava, palkattu ohjaaja-ammattilainen halusi sijoittaa minut sisälle istumaan ja seurustelemaan vuoteen vieressä.
Ulkoilmassa oleskelu ja kuntoilu sänkyä tai pyörätuolia työntäen olisi tehnyt hyvää myös itselleni. Kun se ei sopinut ohjaajalle, lopetin koko kuvion siinä sairaalassa. Matkakin oli hieman mutkallinen minulle, ja se helpotti hankalaa päätöstä.
Mulle sopisi ehkä parhaiten juuri ystäväpalvelu, jossa vanhan papparaisen sängyn vieressä rupattelisin ja kuuntelisin sotajuttuja ja höpistäisiin muita menneitä asioita. Voisihan tuota pyörätuoliakin hippusen lykkiä pitkin käytäviä. Kyllä heti jonkun runokirjan ottaisin mukaan ja niitä sitten lukisin jos en muuta keksi, tai voisihan se olla opus vanhoista työtavoista tai muista mielenkiintoisista jutuista mistä papan saisi innostumaan. Ehkä joskus moisesta ystäväpalvelusta innostun tai sitten en...
0Äänestä
O-Orvokki
Kuulostaa hyvältä. Sinua tarvittaan ja voit parantaa jonkun tai joidenkin ihmisten elämän laatua. - Toivottavasti omaasikin. ;)
0Äänestä
torkkuhuopa
Voisitteko nyt ystävällisesti antaa niksin tälle Huopukka-vanhalle ? Millä vehkeellä parhaiten saisi pölyt pois ahtaasta välistä vaatekaappien ja katon välistä ? Tässä vanhassa talossa niitä on ja rako on vain n. 6-7 cm ? Puhdistin jotenkin, mutta parempi konsti olis tervetullut.
0Äänestä
O-Orvokki
Minä käytän kirjavaa, hieman sähköistyvistä nailon- tms. haituloista tehtyä pitkävartista pölyhuiskua. - Pitäisiköhän käyttää jotain varrellista lattiapesulastaa välillä?
0Äänestä
nikkarimestari
Minä purkaisin kaapin, pyyhkisin osat yksitellen ja kokoaisin uudelleen eri järjestyksessä, muuttuisi ilme toisenlaiseksi, ehkä madaltaisin puoli metriä.
0Äänestä
becelli
En lähtisi, ei sopisi minulle. Teen vapaaehtoistyötä lapsenlapsiani hoitaessa, leikittäessä. Antamalla heidän vanhemmilleen hengähdystaukoja. Auttelen jos näen vanhuksia pulassa, samoin nuorempia, lapsia jne. Olen perusavulias. Näemmä osaan höpötelläkin jos joku juttuseuraa kaipaa. Sen huomasin, kun aloin kuntosalikäynnit.
En muuten haluaisi, että ventovieras tuppaisi itselleni vapaaehtoiseksi sitten joskus. Hui kauheeta jos ihan iholle :(
En muuten haluaisi, että ventovieras tuppaisi itselleni vapaaehtoiseksi sitten joskus. Hui kauheeta jos ihan iholle < Juuri tuota tarkoitin kun kirjoitin että kannattaa olla varovainen kun tarjoaa apua. Kaikki eivät ole kovin seurankipeitä, itsekin olisin samanlainen. Tunnen kyllä sellaisia hoitopaikassa käydessäni jotka ilahtuvat kovasti jos heidän kanssaan jutellaan. Vanhuksetkin ovat erilaisia. Lisäksi dementoinut on joskus hyvin epäluuloinen, eräskin alkoi syytellä hoitajaa varkaaksi, ei sietänyt silmissään. Ei hänellä mitään vietävää varmaan edes ollut, hän vain epäili kaikkea kun muisti ei pelaa.
Osu vaan silmiin, osaan kyl muutakin, te kait ettetotakaan 😛😛
0Äänestä
torkkuhuopa
tosikauheeta kirjoitti:
Osu vaan silmiin, osaan kyl muutakin, te kait ettetotakaan 😛😛
Ai sulla osuu viellä ? Minä olen jo vanha käpy, en jaksa enää noita ajatella.
1Äänestä
becelli
tosikauheeta kirjoitti:
Hui on venäjäksi kyrpä 😝
Sitä suuremmalla syyllä on syytä pysyä pois iholtani. Hui tzin Nevadaan vaikka.
1Äänestä
eppu2
Kun on n. 40 vuotta hoitanut ammatikseen, ei kyllä enää nappaa. Läheisiäni olen hoitanut ja avustellut ja niin teen vastakin, kaikenikäisiä, jos tarve vaatii ja jos itsellä kunto riittää.
1Äänestä
UutisAnkkuri
Minä teen vapaaehtoistyötä äänilehtien lukijana. Ja se on aivan ihanaa ja sopii juuri minulle, minun luonteelleni. Sain joskus aikoinani kipinän lukemiseen seuratessani isäni sokeutumista. Näin miten vaikeaa se oli hänelle, joka oli tottunut lukemaan paljon. Saan lukemisesta myös itse paljon, kun tiedän miten tärkeää se on heille. Äänilehtien lukijalla on suotavaa olla hyvä, selkeä ja miellyttävä ääni. Kaikkien ääni ei sovi ns. eetteriin. Vaikka olisin kuinka väsynyt mennessäni lukemaan, niin heti kohta mielikin virkistyykun saan eteeni uuden lehden! Voin lämpimästi suositella. Käy silloin paikkakuntasi Näkövammaisten toimistolla kysymässä hommia.
1Äänestä
Ihmistenhoitoeikiinnosta
Itselläni ei ole hoivaviettiä ja liika ihmisten parissa väsyttää muutenkin. Nyt on harrastuksia niin ettei tarvitse vapaaehtoistyötä mutta jos tarve tulisi niin kiinnostaisi puutarhatyöt tai eläinten hoito.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Höpö, höpö...
Me olemme vanhuksia.
H.
Kuka hoitaa 60 palstalaiset?
Vapaaehtoistyönä hoidan vain läheiset.
Vapaaehtoistyö vaatii antaumusta auttaa, itsensä unohtamista, ei enää mun juttu. Minulta loppuu kärsivällisyys jos näkyvää muutosta ei tapahdu.
Useinhan autettava heittäytyy avuttomuutensa tilaan ja käyttää sitä hyväksi.
En lähtisi. Käyn hoitolaitoksessa usein syöttämässä ja katsomassa muutamaa hoidettavaa, en katso sitä vapaaehtoistyöksi
Tämä vapaaehtoistyö on monipiippuinen juttu. Siinä kannattaa kuunnella herkällä korvalla mitä tämä vanhus oikeasti haluaa.
Ei kaikki halua käydä kerhoissa ja ulkoilla, niin hassulta kuin se kuulostaakin.
Jos vanhus tarvitsee apua vaikkapa siivouksessa tai ruuanlaitossa niin olisi hyvä jos saisi apua, kaikkien rahat ei riitä maksettuun apuun.
Meillä kävi eräs vapaaehtoinen omaishoitajuuteni aikaan, läksin kylille, se hyvä puoli oli että ei tarvinnut pitää kiirettä. Oli kuitenkin lukenut lehtiä koko ajan. Mieheni ei halunnut paljonkaan seurustella vieraiden kanssa joten hän varmaan turhautui eikä enää yrittänyt mitään. Itse olisin kysynyt mitä voisin tehdä sillä aikaa kun omaishoitaja on poissa.
Ja et sitten ollut tyytyväinen vapaaehtoisen toimintaan ja panokseen, vaan valitat, ettei tehnyt enempää.
Sinä pääsit kaupungille ja sait niin paljon vapaata aikaa kuin halusit. Sen sijaan, että olisit kiitollinen palkattomalle avustajalle, valitat.
Älä muuta sano. Kiittämättömyys on maailman palkka :)
Hän ei ollut ilmainen, oli jonkun järjestön vapaaehtoinen, lasku tuli perästä.
Sain vapaata pari tuntia, en niin kauan kuin halusin.
Ei vapaaehtoinen välttämättä halua siivota tai tehdä kotitöitä vieraille, eikä hänen tarvitsekaan. Tiedän muutamia vapaaehtoiskuvioissa toimivia, joilla käy palkattu siivooja kotonaan.
En edes pyytänyt apua, joku vanhustyöntekijä toi hänet paljon kyselemättä.
En oikein ymmärtänyt mistä on kyse, ihmettelin laskua joka oli kohtalaisen iso. Annoin hänen käydä kun oli asioita toimiteltavana, olisin ehtinyt tehdä samat miehen ollessa intervallijaksolla.
En tietenkään odottanut että tämä ihminen olisi sillä aikaa tehnyt sapuskat ja suursiivouksen! Sanoin lähtiessä että mies tykkää istua jonkin aikaa parvekkeella jos voisi auttaa sinne.
Meillä ei nähtävästi kemiat toimineet, tultuani pelkäsin että hän putoaa tuolilta kun oli niin unelias.
Just näin! Kuvittelivat varmaan, että olen hyväkuntoinen ja -hermoinen ja tekemistä vailla, että jaksaisin auttaa ja kuunnella.
Muistan, kun saattelin isovanhempiani odottamaan kuljetusta päiväsairaalaan joskus 60-luvun alkupuolella. Siinä seisomme kadulla ja pidin vaariani housunlauluksesta kiinni, ettei olisi karannut vanhuudenhöperö kun oli. Kleinbussi tuli täynnä vanhuksia ja sinne sekaan menivät isovanhempanikin ja joukkoa katsellessani ajattelin, että kuka noitakin jaksaa hoitaa. En ollut kuitenkaan vielä kymmentäkään vuotta vanha! Ei napannut silloinkaan!
Jotkut ovat itsekkäitä koko ikänsä, jotkut ystävällisiä ja avuliaita humanisteja. Onneksi on erilaisia ihmisiä.
Joidenkin nimimerkkejä ihmettelen.
Hänelle sopisi nimimerkki Psykopaattitar, kaikkein osuvin.
No no! Lapsien suhteen olen aina ollut vapaaehtoinen, mutta vanhuksia en ole oikein koskaan, miten sen nyt kauniisti sanoisin, digannut.
Totta! Nimimerkki voi olla myös käänteinen! En ole koskaan arvostanut yhtäkään ns. terveydenhuollossa työskentelevää henkilöä ja nimimerkki on yksi inhon ilmentymä.
Nyt sinä Psykoterapeutitar sohaisit kasaa josta hyvin vähän puhutaan suoraan. Eli noita mielenterveyden puolella työtä tekeviä. Missään ei ole niin paljon löysää erikoissairaanhoidossa kuin siellä. Näennäistä "työn" tekoa.
Olen yrittänyt olla vanhuksen vapaaehtoinen seuraneiti. Vanhus oli 82-vuotias ja minä alta seitsemänkymmenen. Noh, ikä ei täsäs ole ratkaiseva tekijä vaan osaaminen ja asennoituminen. Vanhus oli henkisesti sairas ja totesin, että minusta ei tähän työhön ole. Halu auttaa ei riitä, kun eväät puuttuvat. Vaikka pidin itseäni henkisesti vahvana ilkeily on sellaista, että sitä en jaksa kuunnella vapaaehtoisesti. Olkoon vaikka sairautta.
Tästä asiasta on jonkinlainen ideaali oletus, että mennäään auttamaan pirteää ja kohtuullisen reipasta päästään tervettä ihmistä. Näinhän harvoin on. Nyt tunnustan,että yritän auttaa vain itseäni, siinäkin riittää kohtuullisesti päivätyötä.
Vapaaehtoisten koulutuksessa pitäisi näistä asioista paljon avoimemmin puhua eli että kysymys on myös usein henkisesti vaikeavammaisten auttamisesta ja siinä ei pelkkä hymy ja hyvä tahto riitä.
Enkä sinulle olisi löytynyt miellyttävämpikin avustettava, ja olisit huomannut molemmat osapuolet tyytyväisiksi. Sääli, ettei ohjaaja ole ollut tehtäviensä tasolla, eikä huolehtinut seuraneiti-kuvion käynnistymisestä.
Itse kouluttauduin vapaaehtoiseksi sairaala-avustajaksi ja olin kertonut alusta alkaen, että haluan viedä vanhuksia ulkoilemaan sairaalan pihalle. Sitä tehtiin, mutta oli liian vähän apujoukkoja eivätkä kaikki päässeet ollenkaan raittiiseen ilmaan. Toiminnasta vastaava, palkattu ohjaaja-ammattilainen halusi sijoittaa minut sisälle istumaan ja seurustelemaan vuoteen vieressä.
Ulkoilmassa oleskelu ja kuntoilu sänkyä tai pyörätuolia työntäen olisi tehnyt hyvää myös itselleni. Kun se ei sopinut ohjaajalle, lopetin koko kuvion siinä sairaalassa. Matkakin oli hieman mutkallinen minulle, ja se helpotti hankalaa päätöstä.
Mulle sopisi ehkä parhaiten juuri ystäväpalvelu, jossa vanhan papparaisen sängyn vieressä rupattelisin ja kuuntelisin sotajuttuja ja höpistäisiin muita menneitä asioita. Voisihan tuota pyörätuoliakin hippusen lykkiä pitkin käytäviä.
Kyllä heti jonkun runokirjan ottaisin mukaan ja niitä sitten lukisin jos en muuta keksi, tai voisihan se olla opus vanhoista työtavoista tai muista mielenkiintoisista jutuista mistä papan saisi innostumaan.
Ehkä joskus moisesta ystäväpalvelusta innostun tai sitten en...
Kuulostaa hyvältä. Sinua tarvittaan ja voit parantaa jonkun tai joidenkin ihmisten elämän laatua. - Toivottavasti omaasikin. ;)
Voisitteko nyt ystävällisesti antaa niksin tälle Huopukka-vanhalle ? Millä vehkeellä parhaiten saisi pölyt pois ahtaasta välistä vaatekaappien ja katon välistä ? Tässä vanhassa talossa niitä on ja rako on vain n. 6-7 cm ?
Puhdistin jotenkin, mutta parempi konsti olis tervetullut.
Minä käytän kirjavaa, hieman sähköistyvistä nailon- tms. haituloista tehtyä pitkävartista pölyhuiskua. - Pitäisiköhän käyttää jotain varrellista lattiapesulastaa välillä?
Minä purkaisin kaapin, pyyhkisin osat yksitellen ja kokoaisin uudelleen eri järjestyksessä, muuttuisi ilme toisenlaiseksi, ehkä madaltaisin puoli metriä.
En lähtisi, ei sopisi minulle.
Teen vapaaehtoistyötä lapsenlapsiani hoitaessa, leikittäessä. Antamalla heidän vanhemmilleen hengähdystaukoja.
Auttelen jos näen vanhuksia pulassa, samoin nuorempia, lapsia jne. Olen perusavulias.
Näemmä osaan höpötelläkin jos joku juttuseuraa kaipaa. Sen huomasin, kun aloin kuntosalikäynnit.
En muuten haluaisi, että ventovieras tuppaisi itselleni vapaaehtoiseksi sitten joskus. Hui kauheeta jos ihan iholle :(
En muuten haluaisi, että ventovieras tuppaisi itselleni vapaaehtoiseksi sitten joskus. Hui kauheeta jos ihan iholle <
Juuri tuota tarkoitin kun kirjoitin että kannattaa olla varovainen kun tarjoaa apua.
Kaikki eivät ole kovin seurankipeitä, itsekin olisin samanlainen.
Tunnen kyllä sellaisia hoitopaikassa käydessäni jotka ilahtuvat kovasti jos heidän kanssaan jutellaan. Vanhuksetkin ovat erilaisia.
Lisäksi dementoinut on joskus hyvin epäluuloinen, eräskin alkoi syytellä hoitajaa varkaaksi, ei sietänyt silmissään. Ei hänellä mitään vietävää varmaan edes ollut, hän vain epäili kaikkea kun muisti ei pelaa.
Hui on venäjäksi kyrpä 😝
Olet sitten opiskellut tärkeimmät sanat ?
Osu vaan silmiin, osaan kyl muutakin, te kait ettetotakaan 😛😛
Ai sulla osuu viellä ? Minä olen jo vanha käpy, en jaksa enää noita ajatella.
Sitä suuremmalla syyllä on syytä pysyä pois iholtani.
Hui tzin Nevadaan vaikka.
Kun on n. 40 vuotta hoitanut ammatikseen, ei kyllä enää nappaa.
Läheisiäni olen hoitanut ja avustellut ja niin teen vastakin, kaikenikäisiä, jos tarve vaatii ja jos itsellä kunto riittää.
Minä teen vapaaehtoistyötä äänilehtien lukijana. Ja se on aivan ihanaa ja sopii juuri minulle, minun luonteelleni. Sain joskus aikoinani kipinän lukemiseen seuratessani isäni sokeutumista. Näin miten vaikeaa se oli hänelle, joka oli tottunut lukemaan paljon.
Saan lukemisesta myös itse paljon, kun tiedän miten tärkeää se on heille.
Äänilehtien lukijalla on suotavaa olla hyvä, selkeä ja miellyttävä ääni. Kaikkien ääni ei sovi ns. eetteriin. Vaikka olisin kuinka väsynyt mennessäni lukemaan, niin heti kohta mielikin virkistyykun saan eteeni uuden lehden!
Voin lämpimästi suositella. Käy silloin paikkakuntasi Näkövammaisten toimistolla kysymässä hommia.
Itselläni ei ole hoivaviettiä ja liika ihmisten parissa väsyttää muutenkin. Nyt on harrastuksia niin ettei tarvitse vapaaehtoistyötä mutta jos tarve tulisi niin kiinnostaisi puutarhatyöt tai eläinten hoito.