Täytän tänä vuonna jo 25 vuotta ja EDELLEEN kärsin koulukiusaamisen vaikutuksista, kiitos yläasteen kiusaajille 10 VUODEN TAAKSE!!
Olen yrittänyt opiskella. Kävin lukion ja nyt olen yliopistossa. Ja tänään, kun kävelin yliopistolle, sain paniikkikohtauksen.
Täysin samanlaisen paniikkikohtauksen kuin yläasteella joka aamu. Ja miksikö? En tiedä.
Kun kaikki muut opiskelijat nauravat ja hymyilevät keskenään ja odottavat innolla tulevaisuutta, minä olen aina se, joka JOPA KÄVELLESSÄÄN kohti yliopistoa joutuu taistelemaan paniikkikohtausta vastaan.
Ajattelen yliopistollakin, että kaikki vihaavat minua, että kaikki puhuvat selkäni takana ja että kaikki juoruilevat minusta.
Tiedän, ettei asia oikeasti ole niin. Tiedän sen, koska kukaan ei tunne mua koko yliopistossa. Aiemmat traumat nuorten/nuorten aikuisten kanssa ovat kyllä pitäneet huolen siitä, etten pysty olemaan ihmisten seurassa OLLENKAAN!
Tiedän, että asia olisi pitänyt hoitaa jo yläasteella jossain terapiassa, mutta sain vain kuulla koulun kuraattorilta, ETTEI HÄNELLÄ OLE AIKAA!!!!!
Mutta tänään todella ärsytti se, että olen jo 25-vuotias JA VIELÄKIN ELÄN SAMOISSA TUSKISSA.
Joten, jos sinä kärsit, mene psykologille, keskustele joka viikko ammattilaisen kanssa, VAIKKA VÄKISIN!
Koska ei ole kivaa elää samat asiat mielessä vielä 100 VUODEN PÄÄSTÄ!!!!!!!!
Niin, ja KIITOS KIUSAAJAT!
Olen yrittänyt opiskella. Kävin lukion ja nyt olen yliopistossa. Ja tänään, kun kävelin yliopistolle, sain paniikkikohtauksen.
Täysin samanlaisen paniikkikohtauksen kuin yläasteella joka aamu. Ja miksikö? En tiedä.
Kun kaikki muut opiskelijat nauravat ja hymyilevät keskenään ja odottavat innolla tulevaisuutta, minä olen aina se, joka JOPA KÄVELLESSÄÄN kohti yliopistoa joutuu taistelemaan paniikkikohtausta vastaan.
Ajattelen yliopistollakin, että kaikki vihaavat minua, että kaikki puhuvat selkäni takana ja että kaikki juoruilevat minusta.
Tiedän, ettei asia oikeasti ole niin. Tiedän sen, koska kukaan ei tunne mua koko yliopistossa. Aiemmat traumat nuorten/nuorten aikuisten kanssa ovat kyllä pitäneet huolen siitä, etten pysty olemaan ihmisten seurassa OLLENKAAN!
Tiedän, että asia olisi pitänyt hoitaa jo yläasteella jossain terapiassa, mutta sain vain kuulla koulun kuraattorilta, ETTEI HÄNELLÄ OLE AIKAA!!!!!
Mutta tänään todella ärsytti se, että olen jo 25-vuotias JA VIELÄKIN ELÄN SAMOISSA TUSKISSA.
Joten, jos sinä kärsit, mene psykologille, keskustele joka viikko ammattilaisen kanssa, VAIKKA VÄKISIN!
Koska ei ole kivaa elää samat asiat mielessä vielä 100 VUODEN PÄÄSTÄ!!!!!!!!
Niin, ja KIITOS KIUSAAJAT!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Psalmi 37
12. Jumalaton punoo juonia vanhurskasta vastaan ja irvistelee hänelle vasten kasvoja.
13. Herra nauraa jumalattomalle, hän tietää, että tilinteon päivä tulee.
14. Jumalattomat paljastavat miekkansa, jännittävät jousensa kaataakseen köyhän ja avuttoman, surmatakseen suoran tien kulkijat.
15. Mutta heidän miekkansa osuu heidän omaan sydämeensä ja heidän jousensa särkyy.
Oletko uskovainen? Poistu.
Jos et vuosikymmenessä jo aikuistu, sitten vika on sinussa itsessäsi.
Jos ei ymmärrä aikuistumisen ja paniikkikohtauksen eroa, kannattaa ehdottomasti aikuistua.
jos olet 25 niin miksi olet nuoret osiossa?
Tyypillisin määritelmä on määritellä se ihmisen toiseksi kaksitoistavuotiskaudeksi, jolloin nuoruus alkaisi 13-vuotiaasta ja päättyisi 24-vuotiaana. Noin 20–35-vuotiaita kutsutaan joskus nuoriksi aikuisiksi.
Hei!
Hyvä että jaoit kokemuksesi, sillä joku tätä lukeva voi olla juuri samassa tilanteessa kuin sinä 10 vuotta sitten. Kannustit muita samassa tilanteessa olevia juttelemaan ammattiauttajalle, mikä on hyvä neuvo. Muista että sinullakin on mahdollisuus vielä mennä juttelemaan esimerkiksi koulupsykologille asiasta, koska olet yliopiston opiskelija. Jos asia painaa mieltä niin kannattaa käydä juttusilla. Paniikkikohtauksiin on saatavilla apua.
Mukavaa keväänjatkoa, t. Sartsa ja Sampsa Nettisaapas