14 v. poika

14 v poika, ei tosin minun vaan avomiehen ed. liitosta. minulle haistattelee ja v#####lee, kääntää kaikki asiat minua vastaan. on käyty kuraattorit, perheneuvolat ja psykiatrit... ei mitään apua. isä ei halua ottaa asiaan mitään kantaa ja kun lääkäri on "todennut" lapsen "terveeksi" ei lapsessa voi olla vikaa... pojan äiti ei ole kiinostunut pojastaan, ottaa puoli väkisin joka toinen viikonloppu ja ehkä 1-2 viikkoa kesällä.
tässä on ratkaisuvaihtoehdot vähissä ja nauru kaukana. toivotan sulle jaksamista ja voimia, niitä näissä ongelmissa tarvitaan.

Isä on sairastunut ihan vast' ikään, kun taas pojan käytös on ollut tälläista jo vuosia. Isäänsä poika sanoo inhoavansa.

Olemme koettaneet pojan kanssa keskustella ja löytää jotain ratkaisua, mutta hänen lupauksensa eivät kauaa pidä. Viimeksi eilen hän lupasi muuttaa käytöstään, jos pääsisi kaverin luo yökylään. Aamulla kotiin tultaessa mikään ei ollut muuttunut, poika vain tuumasi, että hän lupasi vain sen takia, että olisi päässyt kaverinsa luo.

Poika syyttää myös minua lupausten rikkomisesta, mutta jos lupaan esim. että menemme mummolaan lomalla, ja mummo sairastuu, ja joutuu sairaalahoitoon, niin äiti on pettänyt lupauksen kun emme menneetkään... Tai kun suunnitteilla on vaikka elokuvailta, ehdolla että poika pääsee mukaan jos käyttäytyy nätisti, ja kun ei osaa kunnolla olla niin en sitten viekään elokuviin "vaikka olen luvannut", niin huutamiseksihan se taas menee.

Kun poika on jotain vailla, hänelle se "kuuluu antaa". Tai jos saa sen verran tajuttua, ettei huutaminen mene läpi, niin on niin mielin-kielin päivän-pari, että suostuttaisiin.

Tilanne on todella paha ja aion heti maanantaina ottaa yhteyttä johonkin asiantuntija tahoon... Poika vain huutaa, että et ainakaan koulukuraattorille, se ei kuulu sille ja että koulussa menee ihan hyvin. Tämä on varmasti totta, sillä pojalla on kavereita ja kouluarvosanat ovat ok.

Lisäksi poika sanoo, ettei aio tulla jos tapaamisen jonkun kanssa järjestän. Minusta ei ole oikein, että minä menisin sinne yksin selvittämään tilannetta. Kyllä pojan pitäisi olla paikalla ja sekä kertoa omat kantansa ja kuulla myös meidän muiden kanta tilanteeseen. Meistä kukaan ei jaksa tätä enää. En usko, että edes poika itse on onnellinen tähän tilanteeseen, vaikka sanookin, ettei välitä.

Olen todella kateellinen niille ystävilleni, joilla on hyvät ja lämpimät välit murrosikäiseen poikaansa.
Usein öisin itken, kun ajattelen sitä tuskaa ja pahaa oloa, jota meillä kotona on.

14 v. äiti kirjoitti:

Isä on sairastunut ihan vast' ikään, kun taas pojan käytös on ollut tälläista jo vuosia. Isäänsä poika sanoo inhoavansa.

Olemme koettaneet pojan kanssa keskustella ja löytää jotain ratkaisua, mutta hänen lupauksensa eivät kauaa pidä. Viimeksi eilen hän lupasi muuttaa käytöstään, jos pääsisi kaverin luo yökylään. Aamulla kotiin tultaessa mikään ei ollut muuttunut, poika vain tuumasi, että hän lupasi vain sen takia, että olisi päässyt kaverinsa luo.

Poika syyttää myös minua lupausten rikkomisesta, mutta jos lupaan esim. että menemme mummolaan lomalla, ja mummo sairastuu, ja joutuu sairaalahoitoon, niin äiti on pettänyt lupauksen kun emme menneetkään... Tai kun suunnitteilla on vaikka elokuvailta, ehdolla että poika pääsee mukaan jos käyttäytyy nätisti, ja kun ei osaa kunnolla olla niin en sitten viekään elokuviin "vaikka olen luvannut", niin huutamiseksihan se taas menee.

Kun poika on jotain vailla, hänelle se "kuuluu antaa". Tai jos saa sen verran tajuttua, ettei huutaminen mene läpi, niin on niin mielin-kielin päivän-pari, että suostuttaisiin.

Tilanne on todella paha ja aion heti maanantaina ottaa yhteyttä johonkin asiantuntija tahoon... Poika vain huutaa, että et ainakaan koulukuraattorille, se ei kuulu sille ja että koulussa menee ihan hyvin. Tämä on varmasti totta, sillä pojalla on kavereita ja kouluarvosanat ovat ok.

Lisäksi poika sanoo, ettei aio tulla jos tapaamisen jonkun kanssa järjestän. Minusta ei ole oikein, että minä menisin sinne yksin selvittämään tilannetta. Kyllä pojan pitäisi olla paikalla ja sekä kertoa omat kantansa ja kuulla myös meidän muiden kanta tilanteeseen. Meistä kukaan ei jaksa tätä enää. En usko, että edes poika itse on onnellinen tähän tilanteeseen, vaikka sanookin, ettei välitä.

Olen todella kateellinen niille ystävilleni, joilla on hyvät ja lämpimät välit murrosikäiseen poikaansa.
Usein öisin itken, kun ajattelen sitä tuskaa ja pahaa oloa, jota meillä kotona on.

Lue lisää

Perheneuvolaan voisit ehkä ottaa yhteyttä, jos koulukuraattori tuntuu huonolta idealta.
Paha olohan pojalla on, se olisi selvitettävä mikä siellä taustalla on.
Sekä saatava poika ymmärtämään, ettei se aina ole hän joka saa.
Tilanne saattaa vain pahentua jos asialle ei mitään tee.
Työssäni olen tavannut 55 vuotiaan miehen, joka avioeron jälkeen muutti vanhan äitinsä luokse. Kärsii vaikeasta masennuksesta ja mikä minusta pahinta syyttää äitiään siitä, että tämä on hylännyt hänet.Poika on ollut 4 vuotiaana tuberkuloosiparantolassa, silloin kait kokenut äidin hyljänneen. Elää tänä päivänä siinä tunteessa.
Tämä nyt meni hieman asian vierestä, mutta ajattelin, että solmut on aukaistava niin varhaisessa vaiheessa kuin mahdollista!
Tsemppiä ja Jaksamista koko perheelle!