Ei pidä elää elämää niin, että pääasiana on nyt sen suhteen
etsiminen. Elää omaa elämäänsä, nauttii olostaan. Kun elää
elämäänsä eikä vain murehdi, voi huomaamatta löytää ihmisen.
Tai sitten ei löydä, mutta on sentään elänyt elämäänsä täysillä,
eikä ole märehtinyt puolta elämäänsä. Meillä kun on vain yksi
elämä, käyttäkäämme sen viisaasti. Yrittää ajatella positiivisemmin,
siitähän olemme jo puhuneet jossain ketjussa.
etsiminen. Elää omaa elämäänsä, nauttii olostaan. Kun elää
elämäänsä eikä vain murehdi, voi huomaamatta löytää ihmisen.
Tai sitten ei löydä, mutta on sentään elänyt elämäänsä täysillä,
eikä ole märehtinyt puolta elämäänsä. Meillä kun on vain yksi
elämä, käyttäkäämme sen viisaasti. Yrittää ajatella positiivisemmin,
siitähän olemme jo puhuneet jossain ketjussa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
pahan avauksen M-ana. Olen pyöritellyt sitä kieleni päällä, ja se on niin täydellinen, ettei voi muuta kuin todeta että niiii'in se on.
Mutta väitämpä, ettei meistä moni kykene tuohon.
Totta viserrät, on aika vaikea elää täysillä tässä ja nyt. Usein tulee ajateltua tulevaisuutta:sitten kun... Tässä hetkessä elämistä yritän opetella, sitä että olen nyt tässä enkä mieluiten jossain muunlaisessa elämäntilanteessa. Tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta siitä mitä on, eikä haikailua paremman perään. Riittämistä itselleen.
vähän liian akateemisesti lausuttu elämän ohje.
Tarkennus olisiko liian ekonoomisesti lausuttu elämän ohje.
Tähän sopisi mielestäni paremmin näin, että elämän tarkoitus on murheen karkoitus.:::::
...minä en siihen pysty. Minä vaan murehdin ja etsin! Märehtimään en ole kyllä oppinut, kaupunkilainen kun olen.
Kadehdin kaikkia ihmisiä, jotka osaavat nauttia elämästään yksinäisenäkin.
Eipäs kinata siellä!!
Kyllä sitä voi yksineläjä olla YKSINÄINEN, aivan samoin kuin viisin-eläjäkin voi olla YKSINÄINEN muiden joukossa.
Yrittänyt olen, ja ollutkin olen, positiivinen melkein koko elämäni, vaikka ukko hakkasikin. MUTTA, EN OIKEIN ENÄÄ LÖYDÄ MISTÄÄN POSITIIVISUUTTA....ainakaan tämän yksinäisyyden suhteen. Muusta sitä vielä JONKUN verran löytyy.
Esim. siitä, kun saan ensi viikolla uuden digivideokameran! IHANAA! Siinä on alkuinnostuksen tuomaa innokasta mieltä, ainakin joksikin aikaa.
Useimmat keskittyvät mieluummin toisten elämän
seurantaan.Siinäpä unohdetaan tärkein oma juttu,rohkeus elellä omiapolkuja. Mutta miksi
näin puuttuuko rohkeutta.
.että elän niin täysillä että on vanhana sitten mitä muistella!
Ei ollut oikeastaan huolen häivää,täysi meno päällä,niin työelämässä kuin vapaa-aikana.
Murehtimaan ei ehtinyt eikä ollut suurempia murheita,oikeastaan vaikeuden alkoi tulla ihmissuhteen muodossa,eroon pääseminen tavallaan "vapautti" ja elämä oli antoisaa.
Mummoni ohjeet ja elämänviisaudet ovat mielessäni vieläkin.
Iloa pintaan,ja ajattelun malli uusiks,siitä se lähtee vaik kuuskyt kohta taulussa!
Kirjoitit hyvän ohjeen, muistiin pantavaksi niille jotka vanhenevat elämää kokematta!
Sen vielä lisään, että JOS elämässä on ollut jo yksi suhde, vaikka lyhyt, on se ihme jo koettu, ei toista kertaa tarvitse. Kaikelle aikansa.
Minä elän etsimättä suhdetta. No, en varmaan naista löytäisi, joka minut hyväksyy, mutta en myös odota, en valmista itseä siihen että joku voisi löytää minun. Ei se ole tärkeää. On tärkeä olla itsen kanssa sovussa ja viihtyä elämässä. Ei 50 enää uutta suhdetta välttämättä siedä, on jo niin uomiin lukkiutunut, ei taivu enää toisen mielen mukaan elämään.