Muutin aikasta pieneltä paikkakunnalta pääkaupunkiseudulle. Edellisellä asuinpaikalla ongelmana oli ahdasmieliset heterot, jotka katsoivat kieroon minua ja tyttöystävääni. Noh, sen ongelman kanssa vielä pärjäsi, vaikka välillä turpiin tulikin. Ajattelimme, että täällä elo olisi hieman vapaampaa, vaikka ahdasmielisiin ihmisiin törmää tietysti joka paikassa. Nyt olen kuitenkin törmännyt vielä suurempaan ahdasmielisyyteen nimittäin lesbojen keskuudessa. Sain aluksi jatkuvasti todistella ihmisille, joita en edes tunne, että olen lesbo, koska he lykkäävät minut heti ulkonäköni perusteella johonkin muuhun kategoriaan.Lisäksi lesbobaarit ovat olleet suuren suuri pettymys. Vaikka teen hyvin selväksi, että olen varattu sekä minua että tyttöystävääni isketään ja JOPA MANIPULOIDAAN toisiamme vastaan. Väliimme ei kukaan koskaan pääse, mutta paikassa joka on täynnä selkäänpuukottajia on joskus hyvinkin vaikeaa viettää hauskaa iltaa. Sen vuoksi menemmekin nykyään enemmin heterobaareihin, siellä saa tanssia ja pitää hauskaa ilman, että joku olisi koko ajan hengittämässä niskaan.
Jotenkin kuvittelin, että lesbojen keskuudessa olisi tietynlaista yhteenkuuluvuutta, eikä kaikki olisi koko ajan tökkimässä toisiaan ja arvostelemassa toistensa suhteita. Arvostelua kun riittää ihan tarpeeksi "ulkopuoleltakin". Olin jälleen kerran hyvin sinisilmäinen. Parhaimmat ystäväni ovat heteroita. Heidän kanssaan olen saanut olla oma itseni pelkäämättä iskuyrityksiä tai muita juonitteluja ja keskustelun aiheet liikkuvat muussakin kuin lesboissa, muiden pariskuntien suhteissa tai naisissa tai siinä mikä on oikeanlaista lesboseksiä (huh kuinka rajoittunutta).
On varmastikin niin , että olen tavannut vain tietynlaisia ihmisiä ja kärjistän liikaa. Enkä halua yleistää, tämä on vain oma kokemukseni.
Jotenkin kuvittelin, että lesbojen keskuudessa olisi tietynlaista yhteenkuuluvuutta, eikä kaikki olisi koko ajan tökkimässä toisiaan ja arvostelemassa toistensa suhteita. Arvostelua kun riittää ihan tarpeeksi "ulkopuoleltakin". Olin jälleen kerran hyvin sinisilmäinen. Parhaimmat ystäväni ovat heteroita. Heidän kanssaan olen saanut olla oma itseni pelkäämättä iskuyrityksiä tai muita juonitteluja ja keskustelun aiheet liikkuvat muussakin kuin lesboissa, muiden pariskuntien suhteissa tai naisissa tai siinä mikä on oikeanlaista lesboseksiä (huh kuinka rajoittunutta).
On varmastikin niin , että olen tavannut vain tietynlaisia ihmisiä ja kärjistän liikaa. Enkä halua yleistää, tämä on vain oma kokemukseni.
Vastaukset 16
Vanhimmat
sellaista se on pienemmilläkin paikkakunnilla. senpä takia en nykyään paljon bileissä ja homobaareissa viihdykään.
...olen huomannut saman, vaikka en seurustele ja olen asunut koko elämäni pääkaupunkiseudulla. Olen hyvin pettynyt, että Helsingin homobaareissa on aina ollut jotenki sisäsiittoinen ja "ahdasmielinen" meininki. Jotenkin jää ulkopuoliseksi, jos ei kovin usein käy homobaareissa. En vain ehkä sovellu sinne kivaan, pikku sisäpiiriin. Joten viihdyn hyvin heteroporukoissa ja heterobaareissa, vaikka välillä ottaa päähän, ettei naiset pahemmin tule iskemään..
että kun on pienet piirit se aiheuttaa kaikenlaista, ja ei tuo ole yksinomaan lesbojen ominaisuus kyllä se on heteroporukassakin samantapaista.
Mulla on sellainen kokemus itsellään että enemmän ongelmia on tuossa nuoremmassa ikäpolvessa jotka muutenkin haluavat vaihtaa tyttistä melkein joka viikonloppu.
Itselläni on ollut läheisiä kavereita ja ystäviä ja on sitten sattunut varmaan hyvä säkä kun heidän kanssaan ei ole ollut mitään tuollaista.
Jos viihdytte heteropaikoissa niin ok, mutta kyllä se on vähän niinkin että ei se aina helpolla löydy se oma paikka jos ei sitä itselleen ota.
On harmillista aina lukea tuollaisista kokemuksista koska se pieni ns ongelmaryhmä on vain pieni osa mutta saavat paljon aikaan jos ei stoppia sille laita.
Mulla on ollut sama kaveripiiri noin 6-8 vuotta ja siksi ehkä en oikein osaa nähdä tuota sinun ongelmaasi täydellä teholla, kun olen itse säästynyt moiselta.
Sen olen huomannut etten dtm:ssä viihdy koska siellä on sitä porukkaa joka kyttää exiään ja tulevia ja kuka on kenekin kanssa jne.
Kaipa se kuuluu tiettyyn ikään tai luonteeseen tiedä häntä.
Mutta tuosta yhteenkuuluvuuden tunteesta niin kyllä sitä esiintyy, ja toisista pidetään huolta ja autetaan ja jne jne.
Täytyy vain löytää se oma kaveripiiri joka on itsensä näköinen, ei kai siinä sen kummempaa.
Kyllä se siitä kun pikkuhiljaa siitä sotkusta alkaa löytymään niitä hyviä tyyppejä, kärsivällisyyttä teille ja parempia bile iltoja toivottelen.
Se on tosi törkeetä et lesboja ja muita syrjitään.. Mun täti on lesbo.. ja sillä kesti aikaa ennen kuin se hyväksy sen... Nyt sillä on suloinen lapsi naisystän kans..
Hnakkikaa netin tai muun kautta omia tuttavai (lesboja ja muitakin) ja pitäkää kotibileitä tai tapatte toisianne ihan tavallisissakin paikoissa
Homopaikat ovat muuten vapaamielisempiä kuin pelkät lesbopaikat!!
!!!
Kirjoitusvirheitä sattuu kenelle tahansa!
no empähän voi sanoa kun että ompa ihme-epeleitä.
Siellä missä kolme naista, siellä myös riita ja tora,alhainen vehkeily ja ikuinen minuuden kohottaminen.Jatkuvaa tarvetta kokeilla saanko tuon vai en ja saanko tuolle pahan mielen.
Miksei naiset osaa olla sovussa keskenään? Tämän takia minä en jaksa enää tätä lepakkotouhua. Yksin vielä menee, kaksin olisi parempi, mutta ollapa kolmantena... Kun ei niin ei. Ei kiitos.
niitä hullumpia joka porukkaan.
Mä en edelleenkä usko että jotkut teinilesbot on yhtään sen kauheempia selkäänpuukottajia kuin mitkään teinit.
Kai jokaisella on omat aivot, eli jos jaksaa välittää mitä ne teinit tekee niin kai se ressaa.
aivot ne itse kullakin ja aika paljon riippuu miten niitä omiaan käyttelee. Ei se niin mahdotonta ole olla naisten kesken kuin näistä saa kuvan.
On ikävä takaisin sinne pienemmälle paikkakunnalle. Pääkaupunki ei vastannut minunkaan odotuksiani. Kaiken kukkuraksi ihmiset eivät täällä ole oleellisesti suvaitsevaisempia kuin alueelta mistä olen lähtenyt.
"Nyt olen kuitenkin törmännyt vielä suurempaan ahdasmielisyyteen nimittäin lesbojen keskuudessa."
Liberaalit fundikset (tunnen niitäkin) ovat avarakatseisempia ja elämänmyönteisempiä kuin nämä tiukkislesbot. Ikävä kyllä on niin että lahkosta pääsee halutessaan pois, mutta lesbo on oltava. Tiukkapipoisuus saa joskus mielisairaita piirteitä.
"Lisäksi lesbobaarit ovat olleet suuren suuri pettymys. Vaikka teen hyvin selväksi, että olen varattu sekä minua että tyttöystävääni isketään"
Ai sinulle jopa suostutaan puhumaan?
"Jotenkin kuvittelin, että lesbojen keskuudessa olisi tietynlaista yhteenkuuluvuutta, eikä kaikki olisi koko ajan tökkimässä toisiaan ja arvostelemassa toistensa suhteita. Arvostelua kun riittää ihan tarpeeksi "ulkopuoleltakin". Olin jälleen kerran hyvin sinisilmäinen."
Niin minäkin olin sinisilmäinen mutta todellisuus on kuin ämpärillinen kylmää vettä vasten kasvoja.
Kaiken kukkuraksi jos puhut tuosta ääneen, sinut leimataan petturiksi ja suljetaan yhteisön ulkopuolelle. Tulee taas fundikset mieleen.
"Parhaimmat ystäväni ovat heteroita. Heidän kanssaan olen saanut olla oma itseni pelkäämättä iskuyrityksiä tai muita juonitteluja"
Totta puhuen olen liikkunut sellaisissa piireissä joissa heterot juonittelevat enemmän kuin mitä Alexandre Dumas'n kirjoissa keskimäärin ja iskuyrityksiäkin on ollut.
"On varmastikin niin , että olen tavannut vain tietynlaisia ihmisiä ja kärjistän liikaa. Enkä halua yleistää, tämä on vain oma kokemukseni."
Kerronpa erään kokemuksen, joka oitis leimataan itsekehuksi: Olen tavannut naisen, joka sopii minulle kuin nyrkki silmään. Olen vähän ihastunut, hän on lesbo ja hän on varattu. En ole koskaan yrittänyt iskeä häntä millään tavalla. Mieli on kyllä tehnyt.
Mutta minä olen poikkeus ja minulla taas on omat vammani.
Gay-klubeissa (siis seka) on vapautuneenpaa!Käyn myös ihan tavallisissa paikoissakin tuttavien kanssa,"ulkona" käymisen tarkoitus on rentoutua ja pitää hauskaa,ei ainakaan minulla naisen iskeminen!
Tanssin myös sekä naisten että miesten kanssa!
tai jotain siltä väliltä.
Meitä on niin monia, heteroita ei heteroita ja siltä väliltä.
Olen itsekin sinisilmäinen, noin kuvainnollisesti,ja siitähän sitten itsensä kaivaa aina montun pohjalta ylös.
Olen ottanut nykyään ikäväkseni aina semmoisen puolustuskannan, olenpa joskus liikuskellut sateenkaaripaikoissa ja paikka on kylllä oikea mutta itse väärässä paikassa olipa sitten ahdasmieliset heterot vastassa tai ihmiset jotka rakastumme samaansukupuoleen.
Kaitpa kaikkialla nuo ihmissuhteet on herkkiä ja monisäikeisiä, mutta jotenkin tuntuu että täällä rakkaudessa kaikki on vain syvempää, niin tunteet kuin tunteettomuus.
onneksi lumi on valkoinen, ja tänäänhän sitä riittää...
samaa olen minäkin kuullut helsingissä asuvilta tai tiuhempaan vierailevilta kavereilta.että pikku piirit siellä toisiaan kyttäilee ja haukkuu ja ulkopuolisia katellan nenänvartta pitkin.aika jännä juttu.ei meillä täällä pohojosessa vaan vaikka esim.oululaisia aina haukutaan sisäänpäin lämpeneviksi.mulla oli ainakin mukava muuttaa aikoinani tänne"suureen kaupunkiin",ihminen otetaan vastaan sellasena kuin se on eikä yritetä survoa johonkin muottiin tai muuten et kuulu meän jengiin.ja hyvin tulee nuoret ja vanhat,lesbot ja homot toimeen,ei tarvi tapella joutavista asioista ja illanistujaiset ym.viriketoiminnat on kivoja porukalla,erilaisten ihmisten kanssa.mistä johtunee?onko meitä täällä niin vähän että on pakko pitää toistemme puolia ettei meitä jyrätä.vai onko asia edes näin vai onko mulla ollut jotenkin uskomaton onni?
muuttakaa tekin pois moisesta paikasta.tai kehitelkää oma piiri niiden lukuisten rannalle jääneiden kanssa joita varmasti löytyy!
olen täysin samaa mieltä siitä kuinka pääkaupunkiseudulla on pienet piirit, kaikki on ollu kaikkien kanssa(ehkä himena liioiteltuna, mutta ei paljon)ja toisten suhteita ja ihmisiä ei arvosteta vaan isketään vaan kaikkia keitä eteen tulee. on menny hermot täysin piireihin ja olen ikäni asunut pääkaupungis, mutta on hienoa huomata, että on muitakin lesboja joita ei kiinnosta se ollaan kaikki "kavereita" keskenään eli vaihdellaan ja jaetaan tyttöystäviä viikonloppusin baareissa ja viikot selvitellään sotkuja seuraavaa viikonloppua varten. niinpä minäkin olen päättänyt sitkeästi ottaa vielä enemmän etäisyyttä piireihin, mikä on vaikeaa kun pakosta joudun niissä jutuissa hieman olemaan.mutta hienoa huomata, että on kuitenkin yllättävän paljon muitakin jotka haluavat elää elämänsä lesbona jossain muussa maailmassa kuin maman piireissä!:)