Moi.
Olisiko antaa oikeita neuvoja (mene baariin ja etsi uusi, ei ole oikea neuvo ) tai kenties omakohtaisia kokemuksia miten pelastaa suhde ja saada kipinä takaisin.
Olen 36v mies, joka ei ole mikään alistuva nössykkä vaikka näyttääkin tunteensa ja haluaisi muutaman halauksen aina välillä.
Lakanoidenkin välissä olisi upeaa välillä tehdä naiseni kanssa muutakin, kuin nukkua. Käyn salilla, teen kotitöitä, huomioin ja kehun naistani eli en ole tosiaankaan pelkästään mikään sohvalla makaaja.
Nyt tilanne...
Aamulla töihin, pienen pojan haku tarhasta, pojan ja kodin hoito ja illalla nukkumaan.
Tiedän, että välillä arki on sellaista, mutta suhde uhkaa kaatua tässä rytinässä, koska minä olen suhteessa se joka on yksin.
Naiselleni riittää, että ei ole minkäänlaista kosketusta, ei seksiä, ei yhteistä aikaa.
Hän on tyytyväinen, kun saa hoitaa poikaamme ja illalla sitten onkin jo niin väsynyt, että ei mitään oikein jaksa.
Rakastaa minua ja haluaa olla kanssani, mikä erittäin hyvä asia. Sanoo kuitenkin, että ei ole minua kohtaan kipinää, eikä tunnu olevan edes oikein hauskaakaan minun kanssa.
Ei huvita hänellä halata, pussata, tai joskus edes kehua takaisin.
Seksi ei kiinnosta yhtään.
Historiastamme sen verran, että
Hän on sairastanut vakavan sairauden muutama vuosi sitte, mutta toipunut siitä täysin. Ymmärrän samalla, että poikamme on siksikin niin tärkeä ja hän on uppoutunut äidin rooliin siksikin niin lujasti, koska sairauden myötä tuli uhka, että hän ei voisi ikinä saada lapsia.
Sairauden jälkeen muutimme yhteen ja meillä alkoi hieman rytisemään, koska olemme aivan erilaisia ihmisiä ja minulla aikaisemmasta suhteesta kaksi lasta.
Eihän siinä kaikki sitten mennytkään ihan helposti.
Kuitenkin asiat saatiin kuntoon ja saimme sitten ajan kanssa yhteisen pojan, mikä oli
ihana ja mahtava asia.
Nyky tilanne onkin nyt siis sellainen, että naiselleni riittää 2,5v pojan hoitaminen ja arjen pyörittäminen ja siinä kaikki.
Ollaan puhuttu asiat halki ympäri ja ämpäri, että tämä suhde ei tule näin toimimaan.
Hän tietää mitä minä tarvitsen ja minä tiedän mitä hän tarvitsee. On välillä hommattu, tosin valitettavan vähän yhteistä aikaa, mutta mikään ei vaan muutu.
Mikään masentelija naiseni ei ole, eikä kyseessä ole kolmansia pyöriä.
Parisuhde terapiaankaan hän ei usko.
Itse rakastan häntä tosi paljon ja haluaisin saada asiat toimimaan.
Ollaan puhuttu asioista ja annettu niiden hautua. Ilman tuloksia ja sama linja jatkuu.
Minä olen edellen yksin ilman yhteishenkeä ja fyysisyyttä.
Hän tyytyväisenä hyvä näin meiningillä.
Haluan vielä korostaa tietäväni, että arki ei ole aina juhlaa eikä parisuhde voi mennä, kun itse haluaa ja lapset vaan vievät/ heille on annettava paljon aikaa.
Haluankin pitää tämän perheen ehjänä, mutta näin se ei vaan pysy ehjänä.
Jos tosiaan joillakin olisi hyviä ideoita ja kokemuksia heittää kehiin olisi se hyvä juttu.
Olisiko antaa oikeita neuvoja (mene baariin ja etsi uusi, ei ole oikea neuvo ) tai kenties omakohtaisia kokemuksia miten pelastaa suhde ja saada kipinä takaisin.
Olen 36v mies, joka ei ole mikään alistuva nössykkä vaikka näyttääkin tunteensa ja haluaisi muutaman halauksen aina välillä.
Lakanoidenkin välissä olisi upeaa välillä tehdä naiseni kanssa muutakin, kuin nukkua. Käyn salilla, teen kotitöitä, huomioin ja kehun naistani eli en ole tosiaankaan pelkästään mikään sohvalla makaaja.
Nyt tilanne...
Aamulla töihin, pienen pojan haku tarhasta, pojan ja kodin hoito ja illalla nukkumaan.
Tiedän, että välillä arki on sellaista, mutta suhde uhkaa kaatua tässä rytinässä, koska minä olen suhteessa se joka on yksin.
Naiselleni riittää, että ei ole minkäänlaista kosketusta, ei seksiä, ei yhteistä aikaa.
Hän on tyytyväinen, kun saa hoitaa poikaamme ja illalla sitten onkin jo niin väsynyt, että ei mitään oikein jaksa.
Rakastaa minua ja haluaa olla kanssani, mikä erittäin hyvä asia. Sanoo kuitenkin, että ei ole minua kohtaan kipinää, eikä tunnu olevan edes oikein hauskaakaan minun kanssa.
Ei huvita hänellä halata, pussata, tai joskus edes kehua takaisin.
Seksi ei kiinnosta yhtään.
Historiastamme sen verran, että
Hän on sairastanut vakavan sairauden muutama vuosi sitte, mutta toipunut siitä täysin. Ymmärrän samalla, että poikamme on siksikin niin tärkeä ja hän on uppoutunut äidin rooliin siksikin niin lujasti, koska sairauden myötä tuli uhka, että hän ei voisi ikinä saada lapsia.
Sairauden jälkeen muutimme yhteen ja meillä alkoi hieman rytisemään, koska olemme aivan erilaisia ihmisiä ja minulla aikaisemmasta suhteesta kaksi lasta.
Eihän siinä kaikki sitten mennytkään ihan helposti.
Kuitenkin asiat saatiin kuntoon ja saimme sitten ajan kanssa yhteisen pojan, mikä oli
ihana ja mahtava asia.
Nyky tilanne onkin nyt siis sellainen, että naiselleni riittää 2,5v pojan hoitaminen ja arjen pyörittäminen ja siinä kaikki.
Ollaan puhuttu asiat halki ympäri ja ämpäri, että tämä suhde ei tule näin toimimaan.
Hän tietää mitä minä tarvitsen ja minä tiedän mitä hän tarvitsee. On välillä hommattu, tosin valitettavan vähän yhteistä aikaa, mutta mikään ei vaan muutu.
Mikään masentelija naiseni ei ole, eikä kyseessä ole kolmansia pyöriä.
Parisuhde terapiaankaan hän ei usko.
Itse rakastan häntä tosi paljon ja haluaisin saada asiat toimimaan.
Ollaan puhuttu asioista ja annettu niiden hautua. Ilman tuloksia ja sama linja jatkuu.
Minä olen edellen yksin ilman yhteishenkeä ja fyysisyyttä.
Hän tyytyväisenä hyvä näin meiningillä.
Haluan vielä korostaa tietäväni, että arki ei ole aina juhlaa eikä parisuhde voi mennä, kun itse haluaa ja lapset vaan vievät/ heille on annettava paljon aikaa.
Haluankin pitää tämän perheen ehjänä, mutta näin se ei vaan pysy ehjänä.
Jos tosiaan joillakin olisi hyviä ideoita ja kokemuksia heittää kehiin olisi se hyvä juttu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lukekaa yhdessä raamattua. Se auttaa teitä. Jutelkaa myös seurakuntanne papin kanssa ja laulakaa virsiä.