Rakas

Eläinsuojelunauvojalle. Saattaisi parantaa koiran kohtelua. Ja siis neuvojalle, ei valvojalle. (siksi, että ensin tulisi edes yrittää parantaa koiran tilannetta...)

.. Olen laittanut sinulle nyt kolme lappua, joissa olen kertonut sinulle dapista ja sitruunapannasta, että koirasi lopettaisi joka viikonloppuöisen ulvontansa, kun lähdet baarireissuillesi. Ole kiltti, ja ota nyt jostain näistä neuvoista vaari, sillä minä en jaksa enää yhtään viikonloppua, kuten olen puolen vuoden ajan tehnyt muiden naapureideni kanssa, kuunnella sitä kun koirasi itkee ja ulvoo. Ennenkaikkea en jaksa rauhoitella omia koiriani, jotka haluaisivat pelastaa sinun koirasi.

Hei,

Siinä olet toki oikeassa, että useimmissa koirien käyttäytymishäiriöissä syy on ihmisessä (usein omistajassa). Toisinaan omistajaakin saatetaan kuitenkin syyttää turhankin hanakasti, sillä toisinaan koiran häiriökäytös voi myös johtua perinnöllisestä persoonallisuushäiriöstä (niinsanotusta "luonneviasta" - en pidä tuosta kansanomaisesta ja täysin epätieteellisestä ilmauksesta). Työskentelen päivittäin eläinten parissa, ja vaikka perinnölliset (varsinaiset) persoonallisuushäiriöt ovatkin melko harvinaisia, lievempiä perinnöllisiä arkuus- tai käytöshäiriötapauksia tapaan usein.

Omistamme vaimoni kanssa kaksi palveluskoirarotuista narttukoiraa samasta pentueesta. Molemmat ovat saaneet saman kasvatuksen, mutta siitä huolimatta ne ovat käytökseltään kuin yö ja päivä. Vasta pentujenoston jälkeen saimme kuulla toisen pentujen vanhemmista olevan "luonnevikainen" (luonnetesti sadoilla pisteillä miinuksen puolella, sekä asijantuntijan lausunto). Toinen koiramme suhtautuu kaikkiin suhteellisen luottamuksellisesti, kuitenkin (terveellisesti) pienellä varauksella. Toinen on valtavan aggressiivinen kaikille muille, paitsi oman perheen jäsenille. Molemmat saavat runsaasti liikuntaa, leikkiä, harjoituksia ja muita virikkeitä.

Ystävällisin terveisin,

Koiraperhe