hyvät ihmiset. olkaa ystävällisiä älkää mainostako kultaista noutajaa helppona alottelijan koirana... oon kirjottannu tästä jo aiemminkin, mutta kirjotan uudestaan.
kultainen noutaja on yksi itsepäisimmistä koiraroduista jonka olen tavannut.
omistan itse yhden, olen ollut mukana pentueen kasvatuksessa, olen seurannut läheltä yhden elämää, olen seurannut pentueen kasvua ja yhden pennun palautusta ja myöhemmin sen sopeutumista uuteen kotiin. en sano että olen kultsu asiantuntija, mutta olen nähnyt niiden toimintaa läheltä ja vähän kauempaa.
hyvinkoulutettu kultsu on ihana. todella ystävällinen ja iloinen kaveri. tähän tilanteeseen pääseminen vaatii kuitenkin hyvää koulutusta ja paljon kärsivällisyyttä.
kultsu on kova vetämään. todella usein näkee omistajan hiihtämässä kultsun tahdon mukaan. kultsu tietää miten vetää parhaiten ja tehokkaiten.
kultsu on kiltti, eikä sille tulisi mieleenkään käydä omistajansa kimppuun. kuitenkin pentueen ensimmäinen uroskoira palautettiin kasvattajalle sillä uusi omistaja ei saanut mitään kontrollia koiraansa. koira murisi ja irvisteli omistajalleen, jolloin omistaja, joka oli kuvitellut ottavansa helpon ja säyseän kotikoiran, pelästyi ja vei pennun heti ongelmakoirakouluttajalle. kun kouluttaja ei kyennyt auttamaan tarpeeksi, palautui pentu kasvattajalle. pian pentu löysi uuden kodin, jossa se elelee turvallisesti ja onnellisesti toisen koiran kaverina. tässä uudessa kodissa kultsu on muutaman kerran kokeillut irvimistä talon emäntään, mutta heikoin tuloksin.
kultsu vaatii myös paljon liikuntaa ja itsepäisen periksiantamattoman omistajan.
kultsu on kova saalistamaan ja syömään hiiriä, joita ulkoiluttaja sitten kaivelee koiran hampaista inhosta irvistellen...
kultsu osaa halutessaan sulkea korvat kaikilta käskyiltä, mutta alistuu kun omistaja saa sen pahanteosta kiinni.
kultainen noutaja on yksi itsepäisimmistä koiraroduista jonka olen tavannut.
omistan itse yhden, olen ollut mukana pentueen kasvatuksessa, olen seurannut läheltä yhden elämää, olen seurannut pentueen kasvua ja yhden pennun palautusta ja myöhemmin sen sopeutumista uuteen kotiin. en sano että olen kultsu asiantuntija, mutta olen nähnyt niiden toimintaa läheltä ja vähän kauempaa.
hyvinkoulutettu kultsu on ihana. todella ystävällinen ja iloinen kaveri. tähän tilanteeseen pääseminen vaatii kuitenkin hyvää koulutusta ja paljon kärsivällisyyttä.
kultsu on kova vetämään. todella usein näkee omistajan hiihtämässä kultsun tahdon mukaan. kultsu tietää miten vetää parhaiten ja tehokkaiten.
kultsu on kiltti, eikä sille tulisi mieleenkään käydä omistajansa kimppuun. kuitenkin pentueen ensimmäinen uroskoira palautettiin kasvattajalle sillä uusi omistaja ei saanut mitään kontrollia koiraansa. koira murisi ja irvisteli omistajalleen, jolloin omistaja, joka oli kuvitellut ottavansa helpon ja säyseän kotikoiran, pelästyi ja vei pennun heti ongelmakoirakouluttajalle. kun kouluttaja ei kyennyt auttamaan tarpeeksi, palautui pentu kasvattajalle. pian pentu löysi uuden kodin, jossa se elelee turvallisesti ja onnellisesti toisen koiran kaverina. tässä uudessa kodissa kultsu on muutaman kerran kokeillut irvimistä talon emäntään, mutta heikoin tuloksin.
kultsu vaatii myös paljon liikuntaa ja itsepäisen periksiantamattoman omistajan.
kultsu on kova saalistamaan ja syömään hiiriä, joita ulkoiluttaja sitten kaivelee koiran hampaista inhosta irvistellen...
kultsu osaa halutessaan sulkea korvat kaikilta käskyiltä, mutta alistuu kun omistaja saa sen pahanteosta kiinni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen samaa mieltä kanssasi. Ihmettelen myös miksi kultaistanoutajaa suositellaan lapsiperheeseen. Kultsu on varmasti hyvä lapsiperheen koira, mutta vain jos on saanut hyvän tapakasvatuksen ja sattuu olemaan rotunsa hyvä edustaja luonteeltaan. Tiedän ainakin kolme tapausta joissa kultainennoutaja on purrut lasta sen menessä häiritsemään nukkuvaa kultsua.
Pidän hyvin paljon kultaisistanoutajista, mutta valitettavasti se on niin yleinen rotu, että siinä esiintyy nykyään vaikea luonteisiakin yksilöitä. Rodussa esiintyy myös koiria, jotka ovat hyvin levottomia, hössöttävät, eivätkä jaksa keskittyä mihinkään ja sen vuoksi nämä koirat ovat hyvin vaikeita kouluttaa. Tosin rodunomainen oikea luonteinen kultsu on varmasti yksi helpoimmin koulutettavista roduista ja muutenkin hyvin luotettava ystävä kenelle tahansa.
Kultainennoutaja on lempeän näköinen rotu,joten helposti tullaan ajatelleeksi,että se on myös lempeä luontoinen.Onhan se,mutta jotkut valitettavasti ajattelevat,että "ei noin söpö koira mitään koulutusta tarvitse".Mutta eihän se niin ole!
no mulla ei pahemmin kokemusta kultsuista oo, mut täytyyhän teidänkin myöntää, ettei kultsu ole vaikeimmasta päästä mitä koulutukseen tulee... tottahan sekin tosin on, että kultainennoutaja on saanut "helpon koiran maineen" mutta ehkei sentään ihan syyttä! tottahan yksilöitä löytyy, jotka ovat villejä ja vaikeita, mutta yleisesti nähdenhän kultsu on aika lempea... eikö? ja jokaisella koiralla tulee oma "murrosikänsä" jolloin pitää kokeilla rajoja! ja yleensä se menee ohi kunhan omistaja jo alusta asti näyttää kuka on kuka! jos koiraa oppii siihen että se saa mitä haluaa kun vähän irvistää, niin totta kai se käyttää sitä jatkossakin... luulen että juuri tämä tapahtui sen koiran kanssa josta kerroit. eivätkä mitkään koirat pidä siitä että niitä tullaan turkista kiskomaan jos ne nukkuvat! joten eiköhän sekin ollut ihan "normaalia" käytöstä, ainaki mun mielestä... totta kai kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta omasta mielestäni kultsu on aika "helppo" koira, siis kouluttaa, mutta yhtä paljon huomiota se kaipaa kuin mikä tahansa muu rotu!
mainitsit tossa että sulla ei oo pahemmin kokemusta kultsusta. huomaan sen kyllä... esittelit juuri sen valtaisan stereotypian, joka vallitsee 99% koiraroduista jotakin tietävän ajatuksissa. tässä on juuri se esimerkkitapaus joille alkuperäisen viestin osoitin. valitettavasti sanoma vaan ei ainakaan vielä mennyt perille...
1 en oo missään väittäny et kultsu ois vaikeimmasta päästä, oon väittäny et se on itsepäisimmästä päästä josta seuraa kultsun koulutuksen vaikeus
2 en väittänny ettei kultsu yleensä ole lempeä, sillä sitä se on. oon väittänny että kultsu ei aina ole sitä mitä sanotaa ja oletetaan siitä.
3 tiedän että tämän kyseisen uroksen ongelmat johtuivat juuri nimenomaan tästä periksiantamisesta, mutta tässäpä jutun ydin piileekin. halusin sanoa että älkää suositelko kultsua idioottivarmana ratkaisuna se vaatii usein todella tiukat rajat, eikä siksi sovellu aina alotteijalle.
SIIS POINTTI OLI ETTÄ ÄLKÄÄ SUOSITELKO KENELLEKKÄÄN KOIRAROTUA, JONKA EDUSTAJAA ETTE OLE KOULUTTANEET, TAI LÄHELTÄ TÄTÄ KOULUTUSTA SEURANNEET. ÄRSYTTÄÄ KUN STEREOTYPIOIDEN ANNETAA JOHTAA IHMISIÄ HARHAAN KOIRANHANKINNASSA
Termi aloittelijan koira kuulostaa jotenkin pahalta ainakin minun korviini. Täysin aloittelijalle ei saa myydä koiraa. Missä oli kasvattajan vastuu, kun antoi urospennun täysin vihreälle koiranomistajalle?
Kertomasi kultsupentu, joka murisi isäntäväelleen, oli todennäköisesti täysin viaton. Se vain kokeili rajojaan, kuten pennut yleensä tekevät. Vika oli omistajassa, joka ei tiennyt edes sitä. Ihmisen, joka hankkii koiran vain kotikoiraksi, on siitä huolimatta tiedettävä koirista jotain. Jälleen kerran, missä oli kasvattajan vastuu? Nuori koira raahattiin ongelmakoirakouluttajalle... Siis huh huh. Nuori koira, joka tarvitsi vain kärsivällisen omistajan ja topakan peruskoulutuksen. En ymmärrä. Koirassa tuskin oli mitään vikaa, mikäli se elää nykyään normaalia koiranelämää.
Miksi kasvattaja antoi pennun osaamattomiin käsiin? Hänen olisi pitänyt varmistua siitä, että pentu pääsee hyvään kotiin, eikä joudu pyöriteltäväksi kouluttajalta toiselle. Pitikö kasvattaja yhteyttä omistajaan? Hänhän olisi voinut hieman auttaa kasvattinsa koulutuksessa vai mitä? Omien koirieni kasvattajat ainakin tapaavat meitä ja auttavat aina, jos neuvoja tarvitaan.
Vielä tuosta, että kultainen on helppo koira. Itse olen todennut, että kyllä vaikeampiakin löytyy, mutta tottakai kaikki ovat yksilöitä. Ehkä kuitenkin kultsu on helpompi kouluttaa, kuin esim. joku temperanmenttinen palveluskoira. En kuitenkaan yleistä. Kultsulla on aika paljon miellyttämishalua ja se pyrkii kouluttajansa suosioon, toisin kuin joku terrieri, joista sitten löytyy näitä itsepäisiä otuksia. Ne tekevät usein juuri niin kuin niitä huvittaa. Kultaisen perusluonne on "kiltimpi" kuin esim. terrierin ja yleensä se on helpompi kouluttaa.
Paljon riippuu kuitenkin omistajasta itsestään, kuten sanoin. Toiselle helppo koira saattaa tottumattomalle olla vaikea.
joo kasvattajan kanssa koirille kotia hankkiessamme pidimme tätä kotia unelmapaikkana. senpä takia kovasta kysynnästä (useat jäivät ilman pentua kun pentuja jaettiin) huolimatta tämä koti sai pennun. (kultsut oli yleiseen hintatasoon nähden halpoja, sillä vanhemmat eivät olleet saaneet niin näyttelyissä kuin koulutuksissa mitään arvoja, olivatpahan vaa tavallisia kilttejä ja terveitä kotikoiria)
"täti" joka pennun osti oli juuri äskettäin menettänyt kultaisen noutajansa (myös uros). tämän edellisen kultsun oli tosin kouluttanut tädi tytär, joka oli sitten menehtynyt auto-onnettomuudessa. tätiä meille suositteli uroksen omistajat (olivat jotain kautta tuttuja). täti kävi lahdesta helsingissä useaan kertaan kattomassa pentuja. hän käsitteli pentuja todella määrätietoisesti ja lempeästi. mistään mitä tämä täti sanoi tai teki ei voinut päätellä kodin olevan huono. itseasiassa pidimme tätä kotia kaikkein parhaimpana ja ihanimpana juuri koiran kannalta.
kasvattaja ja pennun omistaja keskustelivat viikoittain puhelimessa jo kuukautta ennen koiran luovutusikää ja jatkoivat tätä keskustelua myös koiran siirryttyä uuteen kotiin. kun ongelmia puolivuotiaan pennun kanssa ilmeni, kasvattajan kanssa yritimme auttaa. koira kävi psykologilla ja me pohdimme ratkaisuja. kasvattaja järkyttyi kuultuaan ongelmakoirien kouluttajasta, mutta vaikutuskeinot olivat vähissä. lopulta kasvattaja haki pennun lahdesta muutaman tunnin varoitusajalla omistajan päätettyä luopua koirastaan. uskoimme viimeiseen asti ettei kultsu ollut hampaitaan vilautellut kuin leikkiessään vahingossa ja järkytyimme kuullessamme että hampaat olivat vilahdelleet myös uudessa paikassa.
kasvattaja kertoi minulle että täti oli muuttunut. täti oli suorastaan hysteerinen. itkeskeli ja hoki ettei jaksa. pelkäsi kultsua niin ettei uskaltanu olla samassa huoneessa sen kanssa. siis nimenomaan kuten kirjoitit vika ei ollut koirassa vaan omistajassa -tottakai, niinhän se aina on kun täysjärkistä koiraa pitää raahata ongelmakoiran kouluttajalle. (=olen täysin samaa mieltä) ongelmaomistajan kouluttajia kun ei ole... kasvattaja ja myös minä hänen apunaan teimme virheen... tiedän ja myönnän sen. mikään tädissä ei kuitenkaan antanut odottää tällaista... täytyy sinunkin kettupolun kulkija se myöntää
mutta siitä kirjoitinkin... koira tarvitsi nimenomaan kärsivällisen omistajan ja topakan peruskoulutuksen. tätä vaan kaikki ei tajuu kultsulle antaa. kun se on niin helppo koira.
oikeassa olet, kultsulla on mielyttämisenhalua, muuten en omistaisi kultsua, sillä minua ei koskaan ole kiehtonnu koirat ilman valtavaa miellyttämisenhalua (kultsu ja bokseri). ihana haju, toinen koira tai saaliseläin kuten hiiri ajaa kuitenkin mielyttämisenhalun edelle ja kultsusta tulee itsepäisempi kuín terrieri. lisäksi jatkuva kaahottaminen verottaa keskittymistä... kyllä kultsu on kiltti, mutta se ei yksin riitä kun raahaudutaan koiran perässä lenkillä. lisäksi kultsun komentamiseen ei saa käyttää kovaa ääntä eikä reippaita otteita. kultsu heittäytyy maahan ja alistuu kun torut sitä. tällainen kultsun vaatima pehmeä koulutus ei ole kaikille helppoa.
tästä kys. kultsusta vielä. koti on nyt hyvä ja jo parin vuoden ajan kultsu on nauttinut tästä määrätietoisesta koulutuksesta. onnellinen loppu siis...