Kyllä se on niin että me Suomalaiset ollaan hiljasia ja "tunteettomia" kasvatuksen takia.
Tai ainaki osa, ei voi yleistää, osa on muutenki hiljasempaa sorttia..
Mutta siis, kaveriporukassa juttu lentää ja on miltei kaikilla sanottavaa ihan yllinkyllin. Tuntemattomille ei niinkään sitte, ku monesti ihmisillä vaan ei tule mitään sanottavaa, ei osata avata keskustelua jne. Kotona yleensä opetetaan, että miehet eivät näytä tunteitaan, se on jotenkin heikkoutta, neitimäisyyttä ja nössöä. Puhua ei saa vaan kun on asiaa, valittaa ei saa
Vanhempien pitäisi opettaa lapsiaan puhumaan ja käsittelemään tunteitaan ja ilmaisemaan niitä. Varsinki pojille. Monesti vanhemmat eivät kutsu millään hellittelynimillä toisiaan, eikä lapsiaan (kulta, rakas jne...) vaan ihan etunimellä. En sano että noin pitäisi aina tehdä mutta se opettaisi Suomalaista siihen, että se on sallittua ja se tuntuu kumppanistakin paremmalta kuulla välistä jotain positiivista.
Itselläni on sellainen käsitys mitä ny ihmisten kanssa oon puhunu ja palstoja lukenu ja omasta kasvatuksesta saanu, sen että ei siellä kotona juuri mitää tunteita ikinä näytetä ja opetetaan puhumattomuutta.
Esim. omassa lapsuudenkodissani äiti sanoi aina, et puhutaan vaan kun on asiaa, jos jokin asia harmittaa tai haluan valittaa, niin ei saa tehdä niin, vaan on oltava hiljaa ja tyydyttävä siihen mitä on. Korkeintaan saa kirjoittaa valituksen paperille mutta sekin paperi pidettävä itsellään. Sitte seki ettei tuntemattomille puhuta, ei yhtään mitään, noh on tuossa pointti mutta kai sitä ny vaikka tietä kysyä saa.
Eikä lapsena vanhemmat koskaan osoittaneet mitään tunteita toisiaan kohtaan, ei yhtään mitään. Vanhemmat tosin erosi jossain vaiheessa todella riitaisesti mutta kun ne asiat näytti olevan edes jotenkin hyvin, niin ei mitään. Ei meille lapsillekkää näytetty oikeen yhtään mitään tunteita kotona tai jos näytettiin, niin ne oli yleensä negatiivisia.
Sellasenki kuvan kotoa sain, että mies kestää kaiken tai ainakin sen pitää kestää kaikki, ihan sama miten miestä kohdellaan tai mitä miehelle sanotaan, niin se kestää sen kuin kone.
Nykyään sentäs päiväkodeissa ja kouluissa jo opetetaan, että puhuminen kannattaa ja valittaa saa ja niin pitääkin tehdä, jos kokee sen aiheelliseksi. Mielestäni tätä pitäisi tukea siellä kotonakin, annetaan esimerkillä mallia, että puhuu mitä sun sattuu jos haluaa ja se on ok.
Tai ainaki osa, ei voi yleistää, osa on muutenki hiljasempaa sorttia..
Mutta siis, kaveriporukassa juttu lentää ja on miltei kaikilla sanottavaa ihan yllinkyllin. Tuntemattomille ei niinkään sitte, ku monesti ihmisillä vaan ei tule mitään sanottavaa, ei osata avata keskustelua jne. Kotona yleensä opetetaan, että miehet eivät näytä tunteitaan, se on jotenkin heikkoutta, neitimäisyyttä ja nössöä. Puhua ei saa vaan kun on asiaa, valittaa ei saa
Vanhempien pitäisi opettaa lapsiaan puhumaan ja käsittelemään tunteitaan ja ilmaisemaan niitä. Varsinki pojille. Monesti vanhemmat eivät kutsu millään hellittelynimillä toisiaan, eikä lapsiaan (kulta, rakas jne...) vaan ihan etunimellä. En sano että noin pitäisi aina tehdä mutta se opettaisi Suomalaista siihen, että se on sallittua ja se tuntuu kumppanistakin paremmalta kuulla välistä jotain positiivista.
Itselläni on sellainen käsitys mitä ny ihmisten kanssa oon puhunu ja palstoja lukenu ja omasta kasvatuksesta saanu, sen että ei siellä kotona juuri mitää tunteita ikinä näytetä ja opetetaan puhumattomuutta.
Esim. omassa lapsuudenkodissani äiti sanoi aina, et puhutaan vaan kun on asiaa, jos jokin asia harmittaa tai haluan valittaa, niin ei saa tehdä niin, vaan on oltava hiljaa ja tyydyttävä siihen mitä on. Korkeintaan saa kirjoittaa valituksen paperille mutta sekin paperi pidettävä itsellään. Sitte seki ettei tuntemattomille puhuta, ei yhtään mitään, noh on tuossa pointti mutta kai sitä ny vaikka tietä kysyä saa.
Eikä lapsena vanhemmat koskaan osoittaneet mitään tunteita toisiaan kohtaan, ei yhtään mitään. Vanhemmat tosin erosi jossain vaiheessa todella riitaisesti mutta kun ne asiat näytti olevan edes jotenkin hyvin, niin ei mitään. Ei meille lapsillekkää näytetty oikeen yhtään mitään tunteita kotona tai jos näytettiin, niin ne oli yleensä negatiivisia.
Sellasenki kuvan kotoa sain, että mies kestää kaiken tai ainakin sen pitää kestää kaikki, ihan sama miten miestä kohdellaan tai mitä miehelle sanotaan, niin se kestää sen kuin kone.
Nykyään sentäs päiväkodeissa ja kouluissa jo opetetaan, että puhuminen kannattaa ja valittaa saa ja niin pitääkin tehdä, jos kokee sen aiheelliseksi. Mielestäni tätä pitäisi tukea siellä kotonakin, annetaan esimerkillä mallia, että puhuu mitä sun sattuu jos haluaa ja se on ok.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.