Kun Laestadius piti lähtösaarnansa Kaaresuannon kirkossa (v. 1849), jossa hän neuvoi Jumalan lasten laulamaan elämän puun oksilla, niinkuin pienet lintuset, jossa vanhin ravitsee ja ruokkii heitä, tuli siinä suuri itkun ja ilon ääni. Ja alttarille alkoi vuotaa vettä suuressa paljoudessa kirkonkatosta. Aina tätä muistellessaan Ies-Pieti, joka myös silloin oli kirkossa ja näki sen, itki niinkuin pieni lapsi. Nuoret miehet menivät katsomaan kirkon välikattoa, vaan ei siellä mitään vettä ollut. "Meille janoisille armon penikoille antoi Jumala rakas Isä selvän todistuksen vielä näyssäkin, että Hän antaa armollisesti elämän veden virran vuotaa Jeesuksesta sydämeemme" arveli tästä Ies-Pieti.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heräyksen alkuaikoina oli noita näkyihin uskovia useita muitakin kuin Ies-Pieti; mm. Erkki Antti, joka jopa alkoi rakentamaan näiden päälle ja josta J.Raattamaakin häntä joutui ojentamaan. Ja onhan niitä ollut meilläkin ihan lähiaikana (ainakin el-suunnassa ) ja tulleet ajatuksissaan pettyneiksi ja monilta naurunalaiseksi (7 kierrosta kirkon ympäri taisi jäädä kesken ). No, oli tuon Kaaresuannon kirkkonäyn kanssa miten hyvänsä ( mikäänhän ei estä sitä uskomasta, joka niin haluaa ), niin ko. kirkon katto meni joka tapauksessa remonttiin seuraavana keväänä.
Mutta tuskin siellä P-el-tiseppää tarvittu, mahtoiko olla paanu- tai huopakatto. Niin tässä hiljattain taisi kyllä joku nähdä jotakin ja vielä useammat uskoa. Mutta kyllä tuosta lajista on raamatussa selkeät varoitukset.
Tuo avaukseni oli suoraan Aatu Laitisen kirjasta "Muistoja Lapin kristillisyydestä". Olen kyllä ihmetelletyt, kuinka paljon erilaisille näkykokemuksille annettiin arvoa alkuheräyksen aikoihin. Useat tämän kristillisyyden ensimmäiset työmiehet ovat niitä nähneet: Laestadius, Raattamaa, Erkki-Antti, Ies-Pieti.
myös julkaisi kirjallisina muutamien uskovaisten naisten näkemiä ilmestyksiä ja näkyjä.(1850-luvulla)
Tuomiokapituli paheksui sitä, että luterilainen pappi levitteli yleisön joukkoon näkyjä, joitten jumalallisesta alkuperästä ei ollut tietoa.
Millaisia ilmestyksiä itse Lestadius näki? Onko niistä jossakin kirjoitettu?
Joulun aattona 1847, kun suuri kansanpaljous meni kirkkoon, lähti L. myöskin pappilasta, vaan seisahtui tielle huomatessaan kansan paljoutta. Minunko suuren syntisen täytyy johdattaa tätä sokeata kansaa, ajatteli hän ja peljästyi. Silloin hän näki kirkon katolta nousevan kirkkaan tulenliekin korkealle taivaalla ja laskeutuvan etelän puoleen, ja vaikka hän luuli sen laillisen tilansa merkiksi, oli se kuitenkin todistus siitä, että se ei olekaan hän, joka johdattaa, vaan itse taivaan ja maan Herra, joka on ihmisen luonut ja lunastanut Pojassaan Jeesuksessa sekä Pyhittää Pyhässä Hengessä, siinä taivaan tulessa, jota Vapahtajamme tuli taivaasta maan päälle ihmisten sydämiin sytyttämään heräyksen uskon ja rakkauden kautta.
http://www.lyrs.fi/arkisto/tekstit/laitinen_aatu_001.html
Raamattuhan on täynnä kertomuksia näyistä ja ilmestyksistä, esim.Ilmestyskirja. Jumala on sama tänään, eilen ja ikuisesti, joten miksi emme me tänä aikana elävät näkisi näkyjä ja saisi ilmestyksiä Herralta? Kaikki ei välttämättä ole silti Jumalasta ja tämän vuoksi on aina henget koeteltava!
Kyllä näkyihin saa uskoa. Kyllä minä ainakin uskon tuohon näkyyn, josta keskustelun avasin. Monet ovat nähneet enkeleitä, joihin on helppo uskoa. Pitää vain varoa, ettei näihin näkyihin ja ilmestyksiin ala uskoansa perustaa.